JPY:n verkostoituminen on tuottanut tulosta

Nykymuotoinen Suomen Jalkapallon Pelaajayhdistys perustettiin vuonna 1992. Pelaajayhdistys julkaisee kesän 2020 aikana juttusarjan, jossa esitellään yhdistyksen eri merkkipaaluja menneiden vuosien varrelta aina tähän päivään asti. Jalkapallon Pelaajayhdistys esittelee juttusarjassa koko JPY:n syntyhistoriaa, kehitystä ja kansainvälistymistä sekä yhdistyksen avainhenkilöitä. Juttusarja nostaa lisäksi esiin yhdistykselle merkittäviä tapahtumia, saavutuksia sekä projekteja. Suomen Jalkapallon Pelaajayhdistyksen historiaa on koonnut ja kirjoittanut turkulainen historioitsija, filosofian maisteri Petri Lavonen, jonka tekemään tutkimustyöhön juttusarja pohjautuu.

Jalkapallon Pelaajayhdistyksen yksi keskeisimmistä tavoitteita jo perustamisesta lähtien on ollut päästä mukaan suomalaista jalkapalloa koskevien ratkaisujen ja päätösten valmisteluprosessiin mukaan. Kaikkein olennaisimpina foorumeina nähtiin Suomen Palloliiton eri päättävät elimet sekä pelaajien kurinpidollisista päätöksistä vastaavat instanssit.

Näissä pyrkimyksissä ei yhdistyksen varhaisimpina vuosina kuitenkaan edistytty lukuisista hakemuksista ja yrityksistä huolimatta. Pelaajayhdistyksen perustelut ja toiveet kaikuivat kuuroille korville vielä 1990-luvulla.

Vihdoin ja viimein vuonna 2004 Pelaajayhdistykselle myönnettiin oikeus osallistua Suomen Palloliiton liittovaltuuston kokouksiin. Siitä sai lähtölaukauksen suomalaisen jalkapallon kattojärjestöjen ja Pelaajayhdistyksen kasvava yhteisymmärrys yhteisten asioiden hoitamisesta. Ilmapiiriä edisti myös yleinen kansainvälinen kehitys. 

Vuonna 2004 sai alkunsa myös EU:n Social Dialogue of Professional Football -prosessi, mikä tarkoitti alustavia yleisen työehtosopimuksen tunnusteluja Euroopan liigojen (EPFL), seurojen (ECA) ja pelaajayhdistysten (FIFPro) kesken.

Vuonna 2006 kansainvälisen pelaajayhdistystoiminnan piireissä kaikuivat ”The world is ours!” – ”Le monde nous appartient!” -iskulauseet ja tapahtui ratkaiseva käänne. Kansainvälinen Pelaajayhdistys, FIFPro, ja Kansainvälinen Jalkapalloliitto, FIFA, allekirjoittivat keskinäisen Memorandum of Understanding (MoU) -sopimuksen Barcelonassa 2. marraskuuta 2006.  Siinä sopimuksessa ammattilaispelaajien asema ja oikeudet tunnustettiin aikaisempaa monipuolisemmin ja tasa-arvoisemmin, osaksi koko jalkapallomaailman päätöksentekoa. Syksyllä 2007 FIFPro solmi vastaavan MoU -sopimuksen erikseen myös Euroopan Jalkapalloliiton, UEFA:n, kanssa.

Näitä MoU -sopimuksia pidetään pelaajien aseman ja pelaajayhdistystoiminnan tunnustamisen lopullisina läpimurtoina seurojen ja liigojen tasavertaisiksi kumppaneiksi.

Näissä muuttuneissa olosuhteissa aloitettiin myös Suomessa vakavat keskustelut Pelaajayhdistyksen, eli pelaajien, asemasta koko suomalaisessa jalkapallossa. Tämän vuorovaikutuksen seurauksena myös Suomen Jalkapallon Pelaajayhdistys ja Suomen Palloliitto allekirjoittivat keskenään Memorandum of Understanding -sopimuksen. 

Vuoden 2010 suomalaisessa MoU -sopimuksessa alleviivataan, että jo aiemmin laadittujen kansainvälisten sopimusten hengessä myös Suomen Palloliiton huippujalkapalloilun tavoitteiden ja toimenpiteiden keskeinen kohderyhmä on pelaajat ja Suomessa jalkapalloilijoita edustaa nimenomaan Jalkapallon Pelaajayhdistys. Sopimuksessa korostetaan lisäksi, että Suomen Palloliitto ja Jalkapallon Pelaajayhdistys valmistelevat pelaajien oikeuksia ja velvollisuuksia koskevat asiat aina yhdessä, ennen varsinaista päätöksentekoa. 

Vuonna 2012 FIFPro:n Division Europe laittoi vireille jalkapallon yleisen työehtosopimuksen laatimisen Euroopassa.

Vuonna 2013 Pelaajayhdistyksen ja Palloliiton välistä MoU -sopimusta uudistettiin niin, että Pelaajayhdistyksen yhteiskuntavastuulliset hankkeet siirtyivät Suomen Palloliiton vuosittaisen toimintatuen piiriin.

Vuonna 2006 Kansainvälisen Pelaajayhdistyksen, FIFPro:n, presidentti Philippe Piat tiivisti näiden vuosien saavutukset seuraavasti: ”Wherever he plays today, the professional footballer can make his voice heard, can get his rights respected, and can look after his own interest. The executives are no longer the sole decision-makers”. 

LUE AIKAISEMMAT OSAT:

OSA 1: Pelaajayhdistyksen alkujuuret johtavat 1970-luvun Tampereelle
OSA 2: Helsinkiläisten vuoro yrittää – 1990-luvun vaihteessa herättiin pysyvästi
OSA 3: Maajoukkuekolmikko aktiivisena – Pelaajayhdistys perustettiin virallisesti vuonna 1992
OSA 4: Tampereen vuoden 1994 kokous käännekohtana – Jakonen ja Koivistoinen uusina primus motoreina
OSA 5: Urheilijoiden työoikeuksien esitaistelija - Mika Palmgrenista pelaajien lainopillinen neuvonantaja
OSA 6: Kohtalokkaita arvovalintoja – Urheilijat jäivät jälkeen muusta työelämän kehityksestä
OSA 7: Tärkeitä juridisia virstanpylväitä – Monet muutokset ovat syntyneet esimerkkitapausten kautta
OSA 8: Uudenlaisia ongelmatilanteita – Edunvalvontakentällä riittää edelleen runsaasti tehtävää
OSA 9: Pelin ja pelaajan puolella – Yhdistyksen toiminta vakiintui, monipuolistui ja kansainvälistyi
OSA 10: Koulutus kannattaa aina – Pelaajille on räätälöity useita eri tutkintomahdollisuuksia
OSA 11: Suomen Pelaajayhdistys liittyi kansainväliseen kattojärjestöön 2001