Uudenlaisia ongelmatilanteita – Edunvalvontakentällä riittää edelleen runsaasti tehtävää

Nykymuotoinen Suomen Jalkapallon Pelaajayhdistys perustettiin vuonna 1992. Pelaajayhdistys julkaisee kesän 2020 aikana juttusarjan, jossa esitellään yhdistyksen eri merkkipaaluja menneiden vuosien varrelta aina tähän päivään asti. Jalkapallon Pelaajayhdistys esittelee juttusarjassa koko JPY:n syntyhistoriaa, kehitystä ja kansainvälistymistä sekä yhdistyksen avainhenkilöitä. Juttusarja nostaa lisäksi esiin yhdistykselle merkittäviä tapahtumia, saavutuksia sekä projekteja. Suomen Jalkapallon Pelaajayhdistyksen historiaa on koonnut ja kirjoittanut turkulainen historioitsija, filosofian maisteri Petri Lavonen, jonka tekemään tutkimustyöhön juttusarja pohjautuu.

Suomen Jalkapallon Pelaajayhdistys oli voittanut vuoteen 2010 mennessä useita pelaajien ammatillisia oikeuksia kehittäneitä ennakkotapauksia. Lisäksi Pelaajayhdistys oli edistänyt monia vakuutusoikeuden sekä eri lautakuntien päätöksiä, joilla parannettiin pelaajien muuta oikeudellista asemaa. Pelaajayhdistys osallistui myös urheilua koskevan lainsäädännön valmisteluihin useissa yhteyksissä. Näistä merkittävimpiin lukeutui lainsäädäntötyö urheilun sosiaaliturvatoimikunnassa 1990-luvun jälkipuoliskolla. 

Pelaajayhdistys on auttanut jäseniään myös kansainvälisillä kentillä. Näihin tapauksiin kuuluvat muun muassa sopimusriitojen selvittämiset sekä maksamattomia palkkoja ja muita korvauksia koskevat prosessit ulkomailla.

Jalkapallon Pelaajayhdistys voi kuitenkin ilokseen myöntää, että pelaajien työsuhteisiin ja palkanmaksuun liittyvät ongelmat ovat vähentyneet merkittävästi 2010-luvulla. Vaikka suomalaisessa jalkapallon talousasioissa on vielä paljon kehittämistä, on seuroissa pystytty kuitenkin siirtymään aatteellisesta yhdistystoiminnasta selkeämmin liiketoiminnan suuntaan. Ylemmillä sarjatasoilla toimintaan on saatu taloudellista vakautta, joka on tuonut jatkuvuutta myös sopimuskausiin ja palkanmaksuun. 

- Kun 1990-luvulla oli vielä kovin yleistä, että syksyisin osa pelaajien palkoista oli maksamatta ja seurojen kassat olivat monesti melkeinpä tyhjät, niin sellaista ei nykyisin enää tapahdu yhtä paljon, Yhdistyksen lainopillinen neuvonantaja Mika Palmgren linjaa.

2010-luvun vuosina eteen on tullut kuitenkin uudenlaisia ongelmatilanteita. Yhdistys on joutunut selvittelemään esimerkiksi pelaajien ja agenttien välisiä erimielisyyksiä sekä pelaajien korvausriitoja tapaturmien yhteydessä. Lisäksi Pelaajayhdistys on joutunut puuttumaan oikeudellisiin prosesseihin, jotka koskevat ottelumanipulaatioita, dopingia sekä kurinpitoa.


Mika Palmgren (Kuva: Juha Tamminen)

Voidaan hyvällä syyllä tiivistää, että Jalkapallon Pelaajayhdistys on edistänyt jäsentensä sekä yleensäkin urheilijoiden oikeusturvaa merkittävällä panoksella. Pelaajayhdistys on saanut omalla aktiivisuudellaan aikaiseksi eniten urheilijoiden oikeuksia koskevia ennakkopäätöksiä. Asiaan vaikuttaa toki sekin, että esimerkiksi Suomen Jääkiekkoilijat ry:n toimintamalli on pyrkinyt asioista sopimiseen jo 1970-luvulta lähtien. Toisaalta jääkiekossa on oltu taloudellisten resurssien suhteen jalkapallon edellä. Jalkapallon Pelaajayhdistyksen aktiivisuutta selittääkin osaltaan myös lajin ammattimaisen seurakulttuurin kehittyminen hieman jääkiekkoa myöhemmin. Pelaajayhdistys on joutunut edistämään jäsentensä oikeusturvaa hieman kovemmin keinoin, koska pehmeämmät keinot eivät ole auttaneet.

Suomalaisten pelaajien ammatillinen status ja oikeudellinen asema ovat kehittyneet pitkin 2010-lukua parempaan suuntaan. Aikaisemmin ammattilaisuus automaattisesti ulkomailla pelaamista. Oman lajikulttuurin kehittämisessä ja pelaajien edunvalvonnassa riittää edelleen kuitenkin runsaasti tehtävää, minkä muun muassa kevään 2020 koronakriisi on karulla tavalla osoittanut. Jalkapallon Pelaajayhdistyksen näkökulmasta on ollut valitettavaa havaita, että ammattilaisjalkapalloilu ja -urheilu yleensäkään ei ole vieläkään saavuttanut kiistatonta oikean ammatin asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa. 

Suomalaisessa seuratoiminnassa esiintyy edelleen aika ajoin haluttomuutta hoitaa kaikki ne vastuut, jotka ammattilaisurheiluun kuuluvat. Ne ovat kuitenkin itsestään selviä asioita muilla yhteiskunnan sektoreilla. Ammattiaan harjoittavien urheilijoiden kohdalla esiin saattaa ponnahtaa vanha vuosikymmenien takainen yhdistysmuotoisen järjestäytymisen painolasti.

LUE AIKAISEMMAT OSAT:

OSA 1: Pelaajayhdistyksen alkujuuret johtavat 1970-luvun Tampereelle
OSA 2: Helsinkiläisten vuoro yrittää – 1990-luvun vaihteessa herättiin pysyvästi
OSA 3: Maajoukkuekolmikko aktiivisena – Pelaajayhdistys perustettiin virallisesti vuonna 1992
OSA 4: Tampereen vuoden 1994 kokous käännekohtana – Jakonen ja Koivistoinen uusina primus motoreina
OSA 5: Urheilijoiden työoikeuksien esitaistelija - Mika Palmgrenista pelaajien lainopillinen neuvonantaja
OSA 6: Kohtalokkaita arvovalintoja – Urheilijat jäivät jälkeen muusta työelämän kehityksestä
OSA 7: Tärkeitä juridisia virstanpylväitä – Monet muutokset ovat syntyneet esimerkkitapausten kautta