Jani Korpela: ”Suomalainen futsalhulluus ei saa kadota”

Kokenut maajoukkuepelaaja ja futsalin mestareiden liigassa puolalaisen Piast Gliwicen riveissä pelaava Jani Korpela palasi tällä viikolla Suomi-paitaan ja maajoukkueleiritykseen. Korpelalla on takana useita vuosia Euroopan huippuseuroissa, ja nyt edessä on jälleen uudet karsinnat nuorentuneen maajoukkueen kanssa. Korpela puhuu avoimesti peliuran realiteeteista, suomalaisen futsalin toimintakulttuurin merkityksestä – ja siitä, miksi suomalaisen futsalin “hulluus” ja rakkaus lajiin on syytä pitää hengissä ja vahvana.  

Tuttu kämppäkaveri  

Eerikkilästä kuuluu naurua, kun Korpela kertoo kämppäkaverinaan olevan vanha tuttu Sergei Korsunov - “Segen kanssa on aina hyvä olla”, hän tokaisee. Edellisestä Korpelan maajoukkuepelistä on kulunut aikaa; keväällä Italiaa vastaan pelattu ottelu on hänen viimeisin Suomi-paidassa. Siksi paluu maajoukkuearkeen tuntuu erityisen miellyttävältä. 

Mitkä fiilikset ovat nyt kun olet takaisin maajoukkueen paidassa? 

- Eerikkilässä ollaan nyt parhaillaan leirillä ja kämppäkaverina on vanha tuttu Sege, niin mikäs tässä. Hyvät fiilikset. Aina kiva olla täällä, nähdä frendejä ja päästä takaisin maajoukkuearkeen. Viime maajoukkuepelistä on kuitenkin aikaa.  

Korpelalla on takanaan poikkeuksellinen ura suomalaisessa futsalissa: hän on pelannut ammattilaisena useassa eri maassa mm. Espanjassa, Puolassa ja Italiassa sekä nähnyt läheltä, mitä aidon ammattilaiskulttuurin rakenteet vaativat futsalissa. Kun puhe kääntyy siihen, mitä Suomi voisi oppia ulkomailta, Korpela puhuu rauhallisesti mutta päättäväisesti. Hänen mukaansa suurin kehitysaskel ei liity palkkoihin, vaan arjen rakenteisiin, toimintakulttuuriin ja seurojen kykyyn kehittää pelaajiaan. 

Olet pelannut ammattilaisena useissa maissa. Mitä Suomi voisi oppia ulkomailta? 

- Seurojen organisaatioita pitäisi kehittää Suomessa ammattimaisemmiksi. Ei puhuta palkoista, vaan arjen laadusta: miten treenataan ja miten pelaajia tuetaan. Suomessa pitäisi ensin pyrkiä ammattimaisuuteen, ennen kuin voidaan edes ajatella ammattilaisuutta. Seurojen tarjoama ympäristö pitäisi olla riittävän ammattimainen, jotta pelaaja voi treenata 2+12-kokoonpanossa päivittäin ja oikeasti kehittyä. 

- 5–7 vuotta sitten futsalissa näkyi valtavasti intohimoa. Sellaista futsalhulluutta. Silloisen maajoukkueen kokeneet pelaajat, sellaiset nimet kuten Autio, Kytölän veljekset, Hosio ja Teittinen tekivät omakustanteisesti harjoitusreissuja, kun maajoukkueleirityksiä ei heidän mielestään ollut tarpeeksi. Se kertoo aika paljon rakkaudesta lajiin. Haluaisin, että se intohimo löytyy myös tässä uudessa sukupolvessa. 

Vuosien varrella Korpela on nähnyt suomalaisen futsalin käyvän läpi sukupolvenvaihdoksen, ja tänä päivänä lähes kaikki pelaajat ovat vaihtuneet niistä ajoista, kun hän aloitti maajoukkueessa. Hänelle on selvää, että tulevien vuosien ratkaisevin tekijä ei ole yksittäinen tähti tai yksittäinen tulos, vaan se, että lajin intohimo ja kulttuuri siirtyvät nuoremmille. 

Minkä yhden asian haluaisit jokaisen nuoren futsalpelaajan oppivan? 

- Asenne. Maajoukkueessa tulisi tapella aina jokaisesta pallosta ja jokaisessa treenissä. Niin pelaat kuin treenaat – se on klisee, mutta totta. Kansainvälisiä pelejä ei voi voittaa, jos treeneissä ei pysty kovaan intensiteettiin. On aikanaan voitettu maajoukkueen kanssa Espanja ja Piast Gliwicen kanssa pelattiin hiljattain mestareiden liigassa 0–0 Espanjan mestaria vastaan. Nämä pelit ovat hyvä esimerkki siitä, mitä vaaditaan: koko joukkueen saumatonta yhteistyötä ja taisteluasennetta.  

- Eilenkin vahingossa osuin yhtä kaveria nenään treeneissä ja ei sitä tapahdu, jos et mene tilanteisiin. Se on part of the game. Olen pelityyliltäni sellainen, että moni pelaaja ei varmaan haluaisi pelata minua vastaan, mutta toisaalta moni varmaan pelaisi mielummin kanssani samalla puolella.  

Onko pelaajayhdistys tukenut sinua urasi aikana? 

- Kyllä, muutamissa ulkomaan tapauksissa Aution Panu on auttanut paljon ja lakipalveluita olen myös tarvinnut. JPY on ollut aina helppo kontaktoida ja aidosti hyödyllinen. Olisi tietty hyvä, että JPY:stä joku kävisi pukukopeissa, vaikka kerran kaudessa etenkin nuoria pelaajia varten. Me Segen kanssa tunnetaan Panu hyvin, mutta nuoret eivät välttämättä uskalla kysyä apua. On hienoa, että esimerkiksi JPY:stä Timi Lahti pelaa nykyään Futsal-Liigassa, niin sekin auttaa. 

Nautitko enemmän täydellisestä taklauksesta vai tehdystä maalista? 

- Taklauksesta, ehdottomasti. Mun maalit ovat yleensä aina rumia, joko tyhjiin sisäterällä tai jonkun pompun kautta. Seurakaverit kutsuvat niitä ‘Jani-maaleiksi’. Mutta hei, kaikki lasketaan. 

Olet sanonut aiemmin, että jos et pelaisi futsalia, olisit tanssija. Pitääkö paikkansa? 

- Heh, joo kyllä se taitaa pitää paikkansa. Kaverit kyllä tietävät ja olen ollut pari kertaa tyttöystävän Tiktok-tanssivideoissa. Mutta kentällä mun pelityylissä ei ole mitään sambaa. Perussuomalainen raastaja olen, mutta toki pysyn kyllä vastustajan sambassa mukana.  

Seuraatteko käynnissä olevia futsalin EM-kisoja? 

- Kyllä me on Segen kanssa katsottu pelejä aina kun keretään. Ja 90–95 % noista kisajengeistä on Suomen kanssa joskus voitettu, niin vähän kirpaisee seurata sivusta. Ja jos kisojen voittajaa pitää veikata, niin se on joko Espanja tai Portugali. Sanon Espanja, on kuitenkin kokeneempi joukkue. 

- Meillä on maajoukkueen kanssa ehdottomasti tavoitteena päästä seuraaviin arvokisoihin ja siihen on nyt hyvää aikaa valmistautua. Huhtikuun Espanja-pelit ovat erittäin hyvä mittari meille.  

Kuva vuoden 2022 Futsalin EM-kisojen ottelusta Sloveniaa vastaan; vasemmalta Jani Korpela, Sergei Korsunov ja Lassi Lintula.

Kuvat: IMAGO