Pelaajalta pelaajalle: Daniel Armstrong vs. Antti Hynynen

Jalkapallon Pelaajayhdistys julkaisee kauden 2024 aikana juttusarjan, jossa nuori pelaaja ja jo uransa lopettanut pelaaja vastailevat JPY:n ja toistensa kysymyksiin ja samalla pääsevät näin lähemmäksi toisiaan. Juttusarjassa paljastuu myös mahdollinen yhteys nuoren ja konkarin välillä. Joulukuun pelaajaparina on Daniel Armstrong ja Antti Hynynen.

Toisen polven ammattilainen

16-vuotiaana Ilveksen junioreista Atalantaan siirtynyt Daniel Armstrong pelaa jo neljättä kauttaan Italiassa. Tunnetun kasvattajaseuran eri ikäkausijoukkueet ovat tulleet tutuksi. Tällä hetkellä Daniel pelaa pääsääntöisesti Primavera-joukkueen mukana, mutta odottaa kuumeisesti sarjadebyyttiä Serie C:ssä pelaavan U-23 kanssa. Cupin puolella Daniel on jo miesten peleissä nähty ja Pikkuhuuhkaja debyytti tuli tehtyä viime kesänä. Daniel isä on muuan Keith Armstrong, joka ei pahemmin esittelyjä kaipaa.

Daniel Armstrong pelaa neljättä kauttaan Atalantassa.

Kerro vähän itsestäsi ja taustoistasi
Olen Tampereelta kotoisin ja Ilveksen junioreiden kasvatti. Futis sujui Ilveksessä hyvin ja 16-vuotiaana sain tarjouksen Atalantasta lähteä Italiaan pelaamaan. Noin nuorena yksin muuttaminen Italiaan ei ole mikään maailman yksinkertaisin asia, mutta halusin ammattilaiseksi ja tein päätöksen lähteä.

Kerro missä olet tällä hetkellä ja mitä kuuluu?
Olen täällä Italiassa ja olen viihtynyt hyvin. Tällä hetkellä olen pelannut kahta eri pelipaikkaa, topparia ja keskikenttää. Koen olevani kuitenkin enemmän keskikenttäpelaaja. Vastuuta ja minuutteja on tullut tänä kautena hyvin Primavera joukkueen mukana. Sarjassa olemme puolivälin tienoilla. Debyytti Serie A:ssa antaa vielä odottaa, mutta olen käynyt katsomassa paljon edustuksen pelejä.

Mikä on urasi paras saavutus tai muisto?
Olen vielä sen verran nuori pelaaja, että isoimmat saavutukset ovat toivottavasti edessä päin. Yhtenä hyvänä muistona ensimmäiseltä vuodelta Italiassa on, jolloin pääsin harjoitusottelussa pelaamaan edustuksen kanssa ja onnistuin tekemään ottelussa maalin. Se tuntui todella hyvältä ja merkitsi minulle erittäin paljon.

Mikä on urasi pahin pettymys tähän asti?
Ensimmäinen kausi Primaverassa tarjosi osaltaan ikävän käänteen. Kaikki alkoi hyvin ja minut otettiin joukkueeseen mukaan kaksi, kolme vuotta muita nuorempana. Yhtäkkiä valmentaja tavallaan unohti minut kokonaan kesken kauden, enkä päässyt pelaamaan ollenkaan. Se oli henkisesti kova testi itselleni.

Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?
Näen itseni pelaamassa isoilla kentillä suuren yleisön edessä. Mielellään jossain isossa seurassa ja haluan myös nauttia pelaamisesta. Tykkään italialaisesta jalkapallosta, mutta muutkin n isot sarjat kuten Englanti ja Saksa kiinnostavat kovasti.

Mitä haluaisit tehdä jalkapallouran päätyttyä?
Tämä ei ole kyllä helppo kysymys. Riippuu myös varmasti vähän siitä, minkälaisen uralta lopulta kykenen tekemään. Tykkään jalkapallon lisäksi myös bisnesjutuista. Jokin työ bisnesalalla voisi kiinnostaa. Suoritan tällä hetkellä vielä lukiota etänä, mutta onneksi koulua ei ole enää kovin paljoa jäljellä

Olet Antti Hynysen kanssa haastatteluparina, tunnetko “Hynyä” ja osaatko arvata, mikä teitä yhdistää?
Kyselin vähän Antista isältäni, ja hän kertoi valmentaneensa Anttia Ilveksessä. Hynynen toimi myös kapteenina isäni “Keken” valmentamassa joukkueessa. Tämä voisi olla yksi yhdistävä tekijä. Meillä molemmilla on lisäksi vahva Ilves tausta. Muita ei nyt tule mieleen. En ole ihan varma, olenko nähnyt Hynystä pelaamassa Ilves-paidassa.

Kaksi ensimmäistä oli erittäin hyvin tiedetty. Kolmantena yhdistävänä tekijänä on osittain sama pelipaikka, koska olette molemmat pelanneet laitapakkeina ja keskikentällä. Hynysen kysymys sinulle oli: “Koetko, että olit valmis lähtemään maailmalle 16-vuotiaana ja oliko kuinka vaikea päätös lähteä noin nuorena ulkomaille?”
Minulla oli pienestä pitäen sellainen olo, että jossain vaiheessa lähden ulkomaille pelaamaan jalkapalloa ammatikseni. Päätös ei tuntunut kovin vaikealta. Vaikein asia oli jättää perhe ja parhaat kaverit Suomeen.

Jalkapallokentiltä isännöintiyrittäjäksi ja toimitusjohtajaksi

Antti Hynynen teki pitkän ja menestykkään uran Suomen kentillä. Veikkausliigassa vyölle kertyi 301ottelua 14 kauden aikana ja maaleja syntyi kunnioitettavat 35 kappaletta. “Hyny” pääsi kokemaan Tampereen Unitedin kulta-ajat voittamalla TamU:ssa kaksi Suomen mestaruutta ja yhden Suomen Cupin. Muiden mitaleiden lisäksi hän oli voittamassa KuPS:n kanssa hopeaa ja Ilveksen kanssa pronssia. Nykyään Hyny toimii Tamperelaisen Asuntopehtoori Isännöintiyrityksen toimitusjohtajana.

Antti Hynynen toimii Tamperelaisen Asuntopehtoori Isännöintiyrityksen toimitusjohtajana.

Mitä kuuluu ja mitä teet nykyään?
Hyvää kuuluu ja kiva olla haastattelussa mukana. Tällä hetkellä istuskelen Asuntopehtoorin toimistolla Tampereella. Olen yhtiön yhtenä osakkaana ja toimin toimitusjohtajan roolissa Asuntopehtoorin isännöintipalvelussa, joka perustettiin vuonna 2021. 

Minkälaisia oppeja sait jalkapallouralta työelämään?
Suurimpana hyötynä jalkapallouralta on varmasti ollut erilaisten ihmisten ja persoonien kanssa toimiminen. Jalkapalloilijana pitää pystyä olemaan tiiviisti läsnä joka päivä, josta on myös hyötyä työelämässä. Yhteistyön pitää toimia ryhmän kesken, jos meinaa saada tulosta tehtyä jalkapallossa, aika lailla sama pätee myös työelämässä. Näitä oppeja voi hyödyntää myös niin sanotuissa normaali töissä. Kilpailuun tottuminen on myös suuri etu. Sitähän jalkapalloilijan elämä pitkältä on ja yritysmaailmassa pitää myös osata kilpailla. Jalkapallossa joutuu sietämään myös epävarmuutta, arvostelua ja paineita. Tämä on kehittänyt paineensietokykyä ja henkistä kanttia. Jalkapallosta saatujen kokemuksien takia ei lannistu heti ensimmäisestä vastoinkäymisestä vaan jaksaa yrittää uudelleen.

Oliko vaikea siirtyä normaaliin työelämään jalkapallouran jälkeen?
Kauden 2013 jälkeen siirryin KuPS:sta Ilvekseen. Ilves oli vielä silloin ykkösdivarissa ja se pakotti miettimään kentän ulkopuolisia asioita. Realiteetit sen ajan Ilveksessä olivat hyvin erilaiset ja syntyi ajatus, että olisi hyvä tehdä jotain kentän ulkopuolellakin. Olisi mielenkiintoista tietää, olisiko samanlaista päätöstä syntynyt, jos Ilveksen tilanne olisi ollut sama kuin nyt. Päädyin pelaamisen ohella harjoitteluun erääseen isännöintitoimistoon ja samalla alalla ollaan edelleenkin. Viimeiset pelivuodet tein osa-aikaisesti töitä, ja lopettaminen oli sen takia aika luonnollinen prosessi ilman hyppäystä täysin tuntemattomaan.

Oletko enää tekemässä jalkapallon kanssa tai seuraatko pelejä aktiivisesti?
Olen ollut todella aktiivinen penkkiurheilija viime aikoina. Ilveksen pelejä ja Veikkausliigaa olen seurannut tiiviisti uudessa Tammelassa. Olen myös valmentanut 10 vuotta junioreita. Molemmat omat poikani pelaavat Ilveksessä ja olen ollut mukana heidän joukkueidensa valmennuksessa vuodesta 2014 lähtien. Eli vahvasti ollaan edelleen lajin kanssa tekemisissä, ja Ilveksen ikämiehissä yli 35-vuotiaissa olen käynyt pelailemassa ja pitämässä kuntoa yllä.

Mikä on paras saavutus tai muisto peliuralta?
Urani alkuaikoina pääsin pelaamaan TamU:ssa ja kokemaan seuran menestymisvuodet. Se oli hienoa aikaa, ja joka vuosi kauden päätteeksi kaulaan ripustettiin jotakin. Opin myös jo nuorena mitä vaatii, jos haluaa pelata hyvällä tasolla. Meillä oli joka vuosi kokenut ja hyvä joukkue jalkeilla. TamU:n aikaiset europelit ovat myös mieluisia muistoja ja niitä pelejä kertyi yli parikymmentä kappaletta. Kohtasimme isoja joukkueita kuten esimerkiksi Lazion ja Rosenborgin. Viimeinen pelivuoteni 2017 oli myös tärkeä, koska voitimme Ilveksen kanssa pronssia ja saimme tavallaan hienon päätöksen projektille, joka oli alkanut Ilveksen liiganoususta vuonna 2014.

Hynynen oli urallaan mm. Tampere Unitedin kantavia voimia. (Kuva: Juha Tamminen)

Mikä on urasi pahin pettymys?
Yksittäisenä pettymyksenä tulee mieleen vuoden 2013 Suomen Cupin finaalin häviäminen RoPSille. Se tuntui todella pahalta ja iski kovaa vasten kasvoja. Ennen kautta takana oli loukkaantumisia ja kovaa kuntouttamista. Koko vuosi oli kuitenkin sujunut omalta osaltani todella hyvin ja kroppa tuntui hyvältä. Olisi ollut kiva saada kruunu hyvin sujuneelle kaudelle, mutta emme valitettavasti onnistuneet voittamaan kannua.

Olet Daniel Armstrongin kanssa haastatteluparina, tunnetko Danielia ja osaatko arvata mikä teitä yhdistää?
Danielin isän tunnen hyvin ja kun Keken kanssa nähdään, pysähdymme vaihtamaan kuulumisia. Keke valmensi minua aikoinaan Ilveksessä. Muistan myös Kekestä hauskan tarinan: kun olin noin 15-vuotias, Keke tuli meille kotiin vierailemaan, kun olin allekirjoittamassa sopimusta Hakan kanssa. Se oli hieno kokemus nuorelle pelaajalle, koska Keke oli jo silloin meritoitunut valmentaja ja voittanut pari Suomen mestaruutta. Pelasin itsekin nuorempana enemmän keskikenttää niin kuin Daniel, mutta vuosien saatossa ja liigatasolla valuin alaspäin puolustavampaan rooliin ja laitapakiksi.

Tosiaan, Keke on yksi yhdistävä tekijä teidän välillänne. Molemmilla teillä on myös vahva Ilves-tausta. Lisäksi teillä on myös osittain sama pelipaikka. Danielin kysymys sinulle oli: ”Mitä suunnitelmia sinulla oli, kun urasi oli loppumassa?”
Mulla oli tosiaan harjoittelu- ja osa-aikainen työpaikka olemassa jo uran loppuvuosina. Kiinteistöneuvos Harri Järvenpää sanoi minulle silloin, että sitten kun pelihommat loppuvat, niin paikka kokopäivätyöhön on minulle varattu.

Mitä toivoisit omalta tulevaisuudestasi?
Olen iloinen tämänhetkisestä elämäntilanteestani ja luottavainen tulevaisuuden suhteen. Minulle on tärkeää olla hyvä roolimalli pojilleni Nooalle 14-v ja Nikolakselle 8-v sekä tukea heitä omissa kiinnostuksen kohteissaan. Tavoitteiden asettaminen on minulle edelleen tärkeää ja se pitää fokuksen oikeissa asioissa, mutta on myös tärkeää oppia elämään hetkessä ja nauttimaan matkasta.