Pelaajalta pelaajalle: Marco Matrone vs. Eetu Mömmö

Jalkapallon Pelaajayhdistys julkaisee kauden 2024 aikana juttusarjan, jossa nuori lupaus ja jo uransa lopettanut pelaaja vastailevat JPY:n ja toistensa kysymyksiin ja samalla pääsevät näin lähemmäksi toisiaan. Juttusarjassa paljastuu myös mahdollinen yhteys lupauksen ja konkarin välillä. Helmikuun pelaajaparina on Eetu Mömmö ja Marco Matrone.

Mömmö lähellä läpimurtoa Italiassa

Ilveksen ja TPV:n kasvatti Eetu Mömmö, 21, on tällä hetkellä Italialaisen Leccen sopimuspelaaja. Hän on myös vakiokasvo Pikkuhuuhkajissa. Muutama vuosi sitten Veikkausliigassa läpimurron tehnyt pelaaja hakee yhä sinnikkäästi Serie A -debyyttiään. Eetu siirtyi juuri lainasopimuksella SJK:n riveihin, joka pitää sisällään myös osto-option. Hän pelasi myös viime vuonna lainalla Islannin pääsarjassa Hafnarfjördurin riveissä.

Eetu Mömmö on italialaisen Leccen sopimuspelaaja.

Kerro vähän itsestäsi ja omasta taustastasi?
- Olen syntynyt Siilinjärvellä, josta muutin äitini kanssa Tampereelle. Pelasin TPV:ssä 14-vuotiaaksi, jonka jälkeen siirryin Ilveksen junioreihin. Ilveksessä pääsin ihan Veikkausliigan asti, jonka jälkeen lähdinkin jo ulkomaille.

Missä menet tällä hetkellä ja mitä kuuluu?
- Tällä hetkellä olen vielä italialaisen Serie A:ssa pelaavan US Leccen sopimuspelaaja. Lainasiirto Seinäjoelle varmistui juuri ja todella hyvällä fiiliksellä ollaan. Tässä kohtaa tämä oli hyvä siirto minulle ja meillä on seuran kanssa samanlaiset korkealla tähtäävät tavoitteet. Haluan pelata hyvän ja ehjän kauden ja auttaa seuraa on mahdollisimman paljon.

Mikä on tähän asti paras saavutuksesi tai muistosi jalkapallossa?
- Minulle on jäänyt mieleen pari kokemusta, jotka muistan kuin eilisen päivän: Veikkausliigadebyytti ja poikamaajoukkuedebyytti Ukrainaa vastaan 0-0-tasapelissä.

Tällä hetkellä Eetu Mömmö on lainalla SJK:ssa.

Jalkapallouraan kuuluvat myös vastoinkäymiset ja pettymykset. Mikä on sinun urasi kovin pettymys tähän mennessä?
- Yksi ikävä kokemus nousee valitettavasti muiden ylitse. Lähes heti kun olin päässyt Italiassa treenaamaan ja pelaamaan, minulla todettiin selässä kaksi välilevyn pullistumaa. Se on ollut ehkä isoin vastoinkäyminen urallani. Siinä meni monta kuukautta, ettei pystynyt treenaamaan eikä oikein tekemään mitään.

Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?
- Näen itseni pelaamassa jossain Euroopan pääsarjoista. Ei ehkä ihan top5-liigoissa, mutta uskon kyllä pystyväni pelaamaan Euroopan pääsarjoissa viiden vuoden päästä ja nimenomaan pelaamaan, eikä istumaan vaan penkillä tai katsomossa.

Mitä meinaat tehdä jalkapallouran päätyttyä? Onko vielä tullut mitään ajatuksia?
- En ole vielä päättänyt mitä teen, mutta valmennushommat ovat kiinnostaneet jo jonkin aikaa. Sellaista haluaisin ainakin jossain kohtaa kokeilla. Ehkä jo uran varrella, mutta viimeistään sitten kun urani on ohi. Olen saanut jo paljon kokemusta erilaisista ympäristöistä ja eri valmentajista, minkä uskon auttavan tosi paljon valmennushommissa.

Tämän haastattelusarjan ideana on, että nuorempi tulevaisuuden lupaus ja uransa lopettanut pelaajat kohtaavat. Tässä haastattelussa Marco Matrone on sinun parisi. Kysymys kuuluukin, että tunnetko ”Makea” ollenkaan ja osaatko arvata mikä tietä yhdistää?
- Muistan hyvin Marcon, kun hän oli meillä lukion aamutreeneissä muutamaan otteeseen. Olisikohan hän ollut jonkun syksyn ajan meillä, kun hän taisi olla lopettamaisillaan tai juuri lopettanut jalkapallon pelaamisen. Muistan kyllä katsoneeni kokenutta liigapelaajaa hyvin nöyränä. Ainoa mikä minulle tulee mieleen yhdistäväksi tekijäksi, on Ilves. 

Kyllä aivan oikein, Ilves-tausta yhdistää teitä, mutta on vielä toinenkin yhdistävä tekijä. Marcolla on nimittäin Italian kansalaisuus ja hän on myös aikoinaan pelannut Italiassa. Mitä haluaisit kysyä jo lopettaneelta pelaajalta, eli tässä tapauksessa Marcolta?
- Kysymys voisi olla, että jättikö urheilu-uran päättyminen tyhjiön elämään ja miten se täytetään, jos tällainen tyhjiö jäi?
- Marcolle vielä terveiset, että hän on tehnyt vaikutuksen lukion aamutreenejä vetäessä! Ei siis ikinä kannata väheksyä millaisia hienoja muistoja edustusjoukkueen pelaajan kohtaaminen voi jättää.

Marco Matrone, jalkapalloilijasta myyntipäälliköksi

Marco Matrone (s.1987) pelasi uran viimeisen kauden 2017 Ilveksen riveissä. Sitä ennen Matrone pelasi mm. SJK:ssa, Hakassa, Jarossa, Hongassa sekä Italian kentillä AC Arezzossa ja Sansepolcrossa. Matrone on edusti Suomea nuorten maaotteluissa sekä U21-maajoukkueessa. Jalkapallouran jälkeen Matrone on tehnyt hienoa uraa kiinteistöalalla.

Marco Matrone siirtyi pelikentiltä kiinteistöalalle kauden 2017 jälkeen.

Mitä kuuluu ja mitä teet nykyään?
- Kiitos kysymästä, minulle kuuluu hyvää. Nykyään työskentelen kiinteistöalalla, ja virallinen tittelini on myyntipäällikkö. Olen ollut töissä Asuntopehtoorissa jo neljä ja puoli vuotta. Alussa meitä oli vain muutama työntekijä, mutta nyt porukkaa on jo noin 60. Olen myös osakkaana yrityksessämme. Vaikka olen siirtynyt kiinteistöalalle, en ole unohtanut jalkapalloa. Olen edelleen mukana Ilveksen ikämiesporukassa ja käyn höntsäilemässä. Pelaaminen ei ole enää yhtä vakavaa kuin ennen, mutta jalkapallo kulkee silti mukanani.

Mitä oppeja sait jalkapallosta työelämään?
- Jalkapallourastani on ollut valtavasti hyötyä. Kontaktit ovat olleet todella tärkeitä. Kun aloitin työskentelyn Kotijoukkueessa heti peliuran jälkeen, tapahtui se SJK:n kautta. Raimo Sarjajärvi kuuli, että olen lopettamassa peliuraani ja ehdotti, että tulisin myymään heille asuntoja. Hän tiesi, että olin jo entuudestaan kiinnostunut alasta. Lisäksi pitkäjänteisyys ja kurinalaisuus, joita vaaditaan urheilussa, ovat olleet suureksi avuksi kiinteistönvälityksessä ja yleisesti työelämässä. Jalkapalloura on ollut omanlaisensa korkeakoulu ja valmistanut minut työelämään.

Oletko vielä tekemisissä jalkapallon kanssa tai tuleeko seurattua pelejä?
- Kyllä, seuraan edelleen jalkapalloa. Olen mukana Ilveksen ikämiesporukassa, ja nyt taitaa alkaa jo kolmas kauteni siellä. Vaikka ikää tulee, on hienoa nähdä vanhoja pelikavereita. Käyn myös paikan päällä katsomassa pelejä, erityisesti Tampereella, missä asun. Lisäksi olen käynyt katsomassa pelejä Valkeakoskella ja myös Ruudusta tulee seurattua aina kun ehtii. Kiireisen perhearjen keskellä en ehdi aina seurata, mutta peleissä ja maaotteluissa on silti aina erittäin mukava nähdä vanhoja pelikavereita.

Matrone pelasi viimeisten kautensa Ilveksessä.

Mikä on paras muisto tai saavutus peliuraltasi?
- Vaikea valita yhtä parasta muistoa, mutta arvostan sitä, että olen saanut olla mukana eri joukkueissa ja luoda hyviä ystävyyssuhteita. Pidän sitä suurena saavutuksena, että sain mahdollisuuden harjoittaa lapsuuden haaveammattiani yhteensä kolmetoista vuotta. Voitin myös Suomen mestaruuden, hopeaa ja pronssia. Eli voisi sanoa, että minulla on niin kutsuttu värisuora mitalien osalta. Nuorempana voitetut turnaukset, kuten Helsinki Cupin ja Pohjola Cupin voitot, ovat myös jääneet mieleen.

Mikä on urasi pahin pettymys?
- Isoimpana pettymyksenä mieleeni nousee se, kun Hakan kanssa putosimme Veikkausliigasta vuonna 2012. Vaikka pelasimme hyvän loppukauden, myös muut putoamista vastaan taistelleet joukkueet onnistuivat valitettavasti. Muistelen, että tipuimme jopa ennätyspistemäärällä.

Mitä toivoisit omalta tulevaisuudeltasi?
- Terveitä päiviä! Ikämiehenä huomaa, että paikat eivät enää kestä ihan samalla tavalla kuin nuorempana. Itsensä kehittämisen halu on säilynyt hyvänä uran jälkeen ja toivoisin sen pysyvän vahvana myös tulevaisuudessa. Hieman yllättäen löysin uuden intohimon kiinteistöalalta ja olen siitä todella iloinen. On tärkeää löytää mielekästä tekemistä jalkapallouran jälkeen, sillä osalle saattaa jäädä suuri tyhjiö täytettäväksi.

Matrone pelasi urallaan myös mm. Jarossa kaudella 2007.

Olet Eetu Mömmön kanssa haastatteluparina. Arvaatko mikä teitä yhdistää?
- Varmaan Ilves-tausta ja olen itseasiassa valmentanut Eetua lukion aamutreeneissä. Silloin näin vähän enemmän Eetun tekemistä ja hän oli myös juuri noussut samoihin aikoihin Ilveksen edustuksen harjoitusrinkiin mukaan.

Olit hyvin jäljillä eli Ilves-tausta on yhdistävä tekijänä. Ja olette molemmat pelanneet myös Italian kentillä. Mitä haluaisit sanoa nuorelle lahjakkuudelle Eetu Mömmölle?
- Muistan, että Eetu oli aina todella kova ja intohimoinen treenaamaan. Yritä pitää intohimo ja liekki treenaamista kohtaan isona, sillä se vie aina pitkälle. On tärkeää, että treenaaminen ei ala maistua puulle. Silloin kun itse vielä pelasin ja valmensin, oli mukava nähdä, kuinka isoja harppauksia Eetun kehitys otti eteenpäin lyhyessä ajassa teknisesti ja fyysisesti. Pidä sama asenne ja nöyryys, mikä fiksulla nuorella miehellä oli jo silloin.

Hauskaa, että käytit jo sanaa tyhjiö, sillä Eetu Mömmön kysymys sinulle oli sanatarkasti: Jättikö urheilu-uran päättyminen tyhjiön elämään ja miten se täytetään, jos tällainen tyhjiö jäi?
- Itselläni kävi hyvä tuuri, sillä kiinteistöalasta löytyi nopeasti uusi mielenkiinnonkohde. Urheilu-uran päättyessä voi toki syntyä tyhjiö, mutta sen voi täyttää löytämällä oman polkunsa ja uuden intohimon. Rohkeus ja avoimuus uusille asioille auttavat uuden suunnan löytämisessä. On tärkeää tarttua rohkeasti uusiin haasteisiin peliuran jälkeen, eikä tyytyä liian helposti siihen, mitä on jo aikaisemmin saavuttanut.