Emma Immonen: näkökulmia johtajuuteen jalkapallossa

Vietin viikon UEFA Academyn järjestämässä Women in Football Leadership -koulutuksessa Sveitsin Lausannessa. Koulutus kokosi yhteen 36 naista eri puolilta globaalia jalkapalloyhteisöä kehittämään johtamisosaamistaan, laajentamaan verkostojaan ja haastamaan itseään. 

Viikon aikana syvennyimme yhteistyössä IMD Business Schoolin kanssa muun muassa strategiseen ajatteluun, vaikuttamiseen ja muutoksen johtamiseen. Keskustelimme siitä, miten erilaiset johtamistyylit vaikuttavat ympärillämme oleviin ihmisiin, miten omia vahvuuksia voi hyödyntää paremmin ja miten omia toimintatapoja voi kehittää ollakseen vaikuttavampi johtaja. 

Yksi viikon suurimmista kohokohdista oli uusien ihmisten kohtaaminen. Mukana oli osallistujia eri maista, kulttuureista ja organisaatioista aina. Osallistujat olivat erilaisista taustoista: businessmaailmasta, kansallisista lajiliitoista, seuroista pelaajayhdistyksistä ja UEFA:sta. Vaikka toimintaympäristömme arjessa ovat erilaisia, monet haasteet ja kysymykset ovat yllättävän samanlaisia. Keskustelut johtamisesta ja jalkapallon tulevaisuudesta jatkuivat usein vielä luentojen jälkeenkin. 

Johtajuus sukupuolen sijaan keskiössä 

Ohjelman nimestä voisi päätellä, että viikon aikana keskityttäisiin ennen kaikkea naisiin johtajina tai naisten asemaan jalkapallossa. Näitäkin teemoja sivuttiin, mutta yllätyin siitä, että ohjelman keskiössä oli lopulta jotain paljon universaalimpaa. 

Johtajuus. Ei naisten johtajuus. Ei miesten johtajuus. Vaan johtajuus. 

Viikon aikana emme etsineet vastauksia siihen, miten naisten pitäisi johtaa. Sen sijaan etsimme vastauksia siihen, miten jokainen meistä voisi tulla paremmiksi johtajiksi. Keskustelimme omista vahvuuksistamme, heikkouksistamme, käyttäytymismalleistamme ja siitä, miten voimme arjessamme kehittyä vaikuttavammiksi. 

Samalla viikko sai minut pohtimaan omaa suhdettani sukupuoleen työelämässä, erityisesti edelleen melko miesvaltaisessa urheilukontekstissa. 

Olen kasvanut jalkapallon parissa koko elämäni. Olen pelannut, neuvotellut ja tehnyt töitä ympäristöissä, joissa miehiä on ollut usein enemmän kuin naisia. Minulle se ei kuitenkaan ole koskaan ollut erityinen asia, vaan osa arkea. En juuri koskaan ajattele kollegoitani heidän sukupuolensa kautta. Ajattelen heitä ihmisinä, ammattilaisina ja osaajina. Ja toivon, että minutkin nähtäisiin ennen kaikkea samalla tavalla. 

Pelaajayhdistyksessä työskentelen päivittäin niin mies- kuin naispelaajienkin kanssa. En koe, että sukupuoleni määrittäisi kykyäni auttaa kumpaakaan ryhmää. Toki oma pelaajataustani antaa minulle kokemuksia, joihin moni naispelaaja voi samaistua, mutta näen sen enemmän kokemusten, ymmärryksen ja luottamuksen kuin sukupuolen kautta. 

Mitä on hyvä johtajuus?  

Johtajuus on vastuuta, oppimista ja haavoittuvuutta. Yksi viikon vahvimmista oivalluksista oli, että johtajuus ei katso ikää eikä sukupuolta. Johtajuus on kykyä ottaa vastuuta, näyttää suuntaa ja saada muut uskomaan yhteiseen tavoitteeseen. Samalla ymmärsin, ettei hyvä johtaja ole täydellinen. Parhaat johtajat eivät ole niitä, joilla on aina vastaus kaikkeen. He ovat ihmisiä, jotka uskaltavat kysyä, kuunnella, oppia uutta ja myöntää, etteivät tiedä kaikkea. Haavoittuvuus ei ole johtajuuden vastakohta. Se on usein yksi johtajuuden vahvimmista muodoista. 

Ehkä juuri siksi yksi viikon henkilökohtaisimmista opeista liittyi siihen, millaisena haluan itse tulla nähdyksi nyt ja tulevaisuudessa. Olen ylpeä siitä, että olen nainen jalkapallossa. Olen ylpeä siitä, että ohjelma toi yhteen kunnianhimoisia ja osaavia naisia eri puolilta maailmaa. Samalla toivon, ettei minua koskaan valittaisi tai jätettäisi valitsematta tehtävään siksi, että olen nainen. Haluan tulla valituksi siksi, että olen oikea henkilö tehtävään. Haluan ansaita paikkani osaamisellani, työlläni, tavallani kohdata muita ihmisiä ja kyvylläni luoda arvoa ympärilleni. Omalla kohdallani tärkein tavoite on aina ollut sama: tulla nähdyksi ihmisenä, ammattilaisena ja johtajana, ei ensisijaisesti sukupuoleni kautta. 

Lausannesta jäi käteen uusia näkökulmia, työkaluja ja ennen kaikkea kansainvälinen verkosto ihmisiä, joilla on yhteinen halu kehittää jalkapalloa ja itseään. Samalla viikko muistutti siitä, että johtajuus ei ole titteli eikä asema. 

Se on päivittäinen valinta kehittyä. 

Ja siinä työssä kukaan meistä ei ole koskaan valmis. 

Emma Immonen

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön JPY (@fpafinland) jakama julkaisu