Urheilijan sosioekonominen asema Suomessa on heikko. Urheilijat ovat käytännössä ainoa ammattiryhmä Suomessa, joiden työsuhteisilla työntekijöillä ei ole oikeutta ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan. Jalkapalloilijat tekevät normaalia työtä ja saavat siitä vastiketta, mutta ovat eriarvoisessa asemassa
Tästä jälleen valitettava esimerkki on FC Honka (Esport Honka), joka ei talousvaikeuksien takia hakenut Veikkausliigalisenssiä kaudeksi 2024. Käytännössä tämä tarkoittaa, että pelaajat ja muut joukkueen toimihenkilöt menettivät työpaikkansa täysin yllättäen.
Pelaajat voivat hakea maksamatta jääneitä palkkoja palkkaturvan kautta, mutta siinäkin menee pahimmassa tapauksessa kuukausia. Työpaikka lähtee alta, mutta kaikki elämisen kulut pyörivät normaalisti. Ammattiurheilijat jäävät näissä tapauksissa ilman turvaa.
Pelaajilla, kuten kaikilla työntekijöillä, pitäisi olla oikeus etsiä osaamistaan vastaava uusi työpaikka. Ilman ansiosidonnaista työttömyysturvaa tilanne on monelle pelaajalle erityisen vaikea. Tähän on tultava muutos. Urheilu on työtä siinä missä muutkin ammatit!
Honka ei ole ainoa joukkue, jossa on ollut palkanmaksuongelmia. Jo pienikin viive palkanmaksussa voi aiheuttaa isoja ongelmia pelaajalle. Laskut on maksettava ja monilla on perhe elätettävänä. Työntekijöiden palkat pitää aina olla selkeä ykkösprioriteetti.
Pelaaja ei voi joutua yllättäen tilanteeseen, että palkka ei tulekaan tilille palkkapäivänä. Pelaaja ei voi joutua yllättäen tilanteeseen, että joukkueen toiminta ei jatkukaan. Jos seuralla on haasteita, on näistä viestittävä mahdollisimman avoimesti ja ajoissa pelaajien suuntaan!
Työntekijät, tässä tapauksessa siis pelaajat, ovat ne keskeisimmät toimijat, joita pitää kunnioittaa. Ilman pelaajia, ei ole jalkapalloa.
Avoimuus, luottamus ja kunnioitus pelaajia kohtaan. Seurojen on kannettava vastuunsa tässä asiassa.
Pelin ja pelaajan puolella,
Jalkapallon Pelaajayhdistyksen hallitus