Pelaajalta pelaajalle: Oona Sevenius vs. Tuija Hyyrynen

Jalkapallon Pelaajayhdistys julkaisee kauden 2024 aikana juttusarjan, jossa nuori pelaaja ja jo uransa lopettanut pelaaja vastailevat JPY:n ja toistensa kysymyksiin ja samalla pääsevät näin lähemmäksi toisiaan. Juttusarjassa paljastuu myös mahdollinen yhteys nuoren ja konkarin välillä. Elokuun pelaajaparina on Oona Sevenius ja Tuija Hyyrynen.

Läpimurtoa hakemassa AC Milanissa

Tammikuussa 2023 HJK:sta AC Milaniin siirtynyt Oona Sevenius aloittaa kolmannen kautensa Italian Serie A:ssa, ja hyökkääjä on valmis lopulliseen läpimurtoon. Viime kausi sujui erinomaisesti lainalla FC Comossa, joka oli sarjataulukossa heti AC Milan takana. Helmareissa Oona debytoi kesällä 2023 Islantia vastaan ja maalitilikin on avattu. Parhaillaan Oona hikoilee AC Milanin kauteen valmistavalla harjoitusleirillä ja Serie A -kausi alkaa syyskuun alussa sopivasti entistä seuraa FC Comoa vastaan.

Oona Sevenius pelaa tällä hetkellä AC Milanissa. (Kuva: AC Milan)

Kerro vähän itsestäsi ja taustoistasi
Olen Rajamäeltä lähtöisin ja aloitin jalkapallon pelaamisen Rakessa. Sieltä siirryin NJS:n kautta nuorella iällä Kansallisessa Liigassa pelaavaan PK-35 Vantaaseen, jossa sain paljon vastuuta ja peliaikaa, mikä oli urakehitykseni kannalta erittäin tärkeää. Olen pysynyt myös terveenä, mikä on edesauttanut nopeaa kehittymistäni. PK-35:sta siirryin kaudeksi HJK:hon, josta sain siirron AC Milaniin. Siitä lähtien olen asunut Italiassa. Alkuun pelasin puoli vuotta lähinnä AC Milanin U19 joukkueessa, mutta treenasin edustuksen kanssa ja pääsin myös peleihin kokoonpanoon. Serie A debyyttini tapahtui helmikuussa 2023 Comoa vastaan. Viime vuosi meni Comossa lainalla, ja nyt olen taas takaisin AC Milanin riveissä. Nuoresta iästä huolimatta olen lähtenyt rohkeasti maailmalle, ja kaikki on toistaiseksi sujunut hyvin.

Kerro missä olet tällä hetkellä ja mitä kuuluu?
Pre-season on parhaillaan käynnissä ja olemme treenanneet kovalla sykkeellä. Hienoa, että kauden alku häämöttää jo ja meillä on viimeinen harjoituspeli kutkuttavasti Barcelonaa vastaan. Kiva päästä mittaamaan tasoa henkilökohtaisesti, sekä joukkuetasolla. Pre-season on muuten mennyt hyvin, mutta pari päivää sitten tuli pieni nilkka vamma. Siitäkin selvittiin onneksi nopealla palautumisella. Meillä on nyt Milanissa uusi valmennus ja henkilökunta huonosti menneen viime kauden jälkeen. Pöytää on puhdistettu ja nyt kaikki aloittavat samalta viivalta. Se on näkynyt positiivisesti meidän tekemisessämme ja harjoitusten laatu ja intensiteetti ovat olleet korkealla. Kaikin puolin on ollut hyvä tekemisen meininki.

Mikä on urasi paras saavutus tai muisto?
Ehkä tähänastisen uran paras saavutus tai asia, josta olen ylpein, on siirto AC Milaniin. Sen voisi sanoa olevan paras saavutukseni tähän mennessä. Toinen, joka tulee nopeasti mieleen, on kotipeli Italiaa vastaan Helmareiden kanssa. Voitimme pelin ja onnistuin maalinteossa seurakavereita vastaan. Valitettavasti jälkimmäinen Italia peli ei sujunut yhtä iloisissa merkeissä. Toivon, että minun suurimmat saavutukset ja hienoimmat hetket jalkapallon parissa ovat vielä edessäpäin.

Mikä on urasi pahin pettymys tähän asti?
Yksittäisistä peleistä sanoisin, että vuonna 2003 syntyneiden ikäluokan U19-jatkokarsinnassa hävisimme Saksalle rangaistuspotkuilla ja menetimme kisapaikan. Se muisto kaivertaa edelleen sydämessä. Vuotta myöhemmin hävisimme oman ikäluokan kanssa taas jatkokarsinnassa, mutta tällä kertaa Hollannille ja kisapaikka jäi saavuttamatta. Nämä molemmat pelit ovat olleet ehkä urani tähän asti suurempia pettymyksiä.

Voisin mainita myös yhden vastoinkäymisen, joka oli minulle hankala käsitellä, mikä kuitenkin kasvatti minua paljon ihmisenä. Siirryin 2023 talvella AC Milaniin ja alun jälkeen aloin saada juonesta kiinni ja pärjätä edustuksen treeneissä. Ansaitsin mielestäni pelata ja ensimmäistä kertaa urallani koin epäoikeudenmukaisuutta. Valmentaja tuli kertomaan minulle, että ei ole väliä mitä teet treeneissä, koska olet vielä liian nuori ja kokematon pelaaja, enkä aio peluuttaa sinua vielä. Sen käsitteleminen oli minulle todella kova paikka, mutta jälkeen päin ajateltuna kova kokemus oli myös kasvattava.

Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?
Tämä onkin jännittävä kysymys. Toivoisin pelaavani Englannissa, koska tällä hetkellä Englannissa on naisten paras sarja. Toivoisin näkeväni itseni jossain Englannin sarjan parhaista joukkueista ja haluaisin olla merkittävässä roolissa joukkueen sisällä. Viiden vuoden päästä haluisin olla myös maajoukkueen avauskokoonpanon pelaaja ja olla kantamassa suurta vastuuta. Vaikea sanoa missä pelaan 25-vuotiaana, mutta uskon pystyväni pelaamaan korkealla tasolla.

Oona muutti Italiaan tammikuussa 2023.

Mitä haluaisit tehdä jalkapallouran päätyttyä?
Näen lähes rajattomasti mahdollisuuksia. Haluan kokeilla muitakin lajeja, sillä olen aina tykännyt pelailla ja pidän laajasti urheilusta. Tietenkin tällä hetkellä, kun pelaa ammatikseen jalkapalloa, se vähän rajoittaa kaikkea ylimääristä liikkumista. Valmentaminen ja agenttihommat kiinnostavat minua myös, mutta en ole varma, haluanko olla enää oman jalkapallourani jälkeen niin tiiviisti tekemisissä jalkapallon kanssa. Olen myös opiskellut ja tehnyt asioita, jotka voivat olla tulevaisuudessa hyödyllisiä. Aikanaan sitten näkee mihin tie vie, tällä hetkellä kaikki keskittyminen on jalkapallossa. Näen tulevaisuuden positiivisena ja uskon pystyväni tekemään menestykkään uran jalkapallon jälkeenkin. Luennoitsijan rooli ja puhujankeikat vaikuttavat myös kiinnostavilta ja voisivat olla se oma juttu. Jalkapalloura antaa myös todella hyviä mahdollisuuksia uran jälkeiseen työelämään.

Olet Tuija Hyyrysen kanssa haastatteluparina, tunnetko Tuijaa ja osaatko arvata mikä teitä yhdistää?
Italiassa pelaaminen yhdistää varmasti meitä. Itse asiassa silloin, kun siirto Italiaan oli ajankohtainen, puhuin asiasta Tuijan kanssa ja sain häneltä hyviä vinkkejä. Pystyin kysymään häneltä apuja kaikissa käytännön asioissa ja Tuija toimi alussa minulle ikään kuin tukihenkilönä. Ongelmien ilmetessä pystyin kääntymään hänen puoleensa. Paljon kiitoksia Tuijalle kaikesta avusta mitä olet tehnyt eteeni. Minulla on iso arvostus Tuijaa ja hänen uraansa kohtaa.

Tosiaan molemmilta löytyy vahva Italia-tausta ja olette pelanneet Italian suurseuroissa. Lisäksi molemmilta teiltä löytyy pelejä Helmareissa ja olette molemmat edustaneet HJK:ta. Tuijan kysymys sinulle oli:” Onko sinulla ollut ketään tukijaa seuraympäristöstä, joka on jäänyt erityisesti mieleen ja miksi?”
Minulla on aina löytynyt hyvä yhteys fysioiden kanssa. Tuntuu, että jokaisessa joukkueessa, jossa olen pelannut, heihin on muodostunut vahva side. Joukkueen sisällä fysiot ovat olleet minulle läheisimpiä henkilöitä valmennusryhmästä. FC Comossa molemmat fyssarit olivat todella mukavia, ja heidän kanssaan pystyi jakamaan kuulumisia ja juttelemaan myös jalkapallon ulkopuolisia asioista. Milanissa oli sama juttu, tosin meillä vaihtuivat fyssarit tälle kaudelle. Olen pitänyt fyssareita tärkeinä myös henkisellä puolella.

Voisin mainita myös HJK:n tämänhetkisen päävalmentaja Arttu Heinosen, joka oli silloin talenttivalmentajana HJK:ssa. Hänen kanssaan työskentelimme paljon klippien parissa ja analysoimme pelejä. Siltä ajalta on jäänyt monta hyvää muistoa, esimerkiksi tällainen lausahdus “Sevenius mukana karkeloissa”. Sitä on käytetty monta kertaa ja tarkoittaa, että olen ollut maalinnälkäisenä laittamassa irtopalloja sisään. Näistä palavereista on jäänyt mieleen oppeja, joita olen edelleenkin pyrkinyt hyödyntämään.

Viisinkertainen Serie A:n mestari

Periksiantamaton laitapakki Tuija Hyyrynen (s.1988) pelasi pitkällä urallaan viidessä eri maassa ja pääsi kokemaan kolmet EM-Kilpailut Helmareiden mukana. Maaotteluita hänelle kertyi kunnioitettavat 121 kappaletta. Italialaisessa Juventuksessa Tuija voitti viisi kertaa peräkkäin Italian mestaruuden ja mukaan mahtuu myös kaksi Italian Cupin voittoa sekä kolme Super Cupin voittoa. Italian lisäksi Tuija edusti ulkomailla tanskalaista Fortuna Hjørringia, ruotsalaista Umeå IK:ta ja USA:ssa Pali Bluesia. Suomen pääsarjassa Tuija pelasi HJK:ssa ja onnistui voittamaan Suomen mestaruuden kertaalleen sekä kolme Suomen Cupia. Nykyään tuore äiti työskentelee Eerikkilässä ja toimii myös Ruudun asiantuntijana. Syksyllä käynnistyy väitöskirjan tekeminen päähän kohdistuvista iskuista jalkapallossa.

Tuore äiti, Tuija Hyyrynen aloittaa syksyllä väitöskirjan teon päähän kohdistuvista iskuista jalkapallossa.

Mitä kuuluu ja mitä teet nykyään?
Hyvää kuuluu kiitos, olen tällä hetkellä vanhempainvapaalla ja kesä on mennyt oikein mukavasti lapsen kanssa touhuten. Syyskuun puolivälissä menen takaisin töihin Eerikkilään ja aloitan tekemään väitöskirjaa päähän kohdistuvista iskuista jalkapallossa Jyväskylän yliopistolle. Syksy tulee olemaan todella kiireistä aikaa.

Minkälaisia oppeja sait jalkapallouralta työelämään?
Mielenkiintoinen kysymys ja nyt kun tarkemmin miettii, niin monia hyödyllisiä asioita on siirtynyt jalkapallouralta työelämään. Tuntuu, että kaikki mitä osaan ja missä olen hyvä, on jollain tavalla ollut kytköksissä siihen mitä olen oppinut peliurallani. Jalkapallotausta esimerkiksi auttaa tavoitteiden asettelussa, palautteen antamisessa ja saamisessa. Paineensietokyky on myös kehittynyt, ja se on tärkeä kyky myös työelämässä. Olen pystynyt hoitamaan hyvin kaikki tarvittavat asiat ja aina on ollut tunne, että kyllä ne asiat saa hoidettua, mitä eteen tulee.

Yksi todella tärkeä kyky, joka oli vahvuuteni jo urani aikana, oli keskittymiskyky. Se oli urallani eräänlainen erikoisvoima, sillä olen todella hyvä keskittymään. Tämä kyky auttaa erityisen paljon työssä, joka vaatii täsmällisyyttä ja keskittymistä. Huomaan, että saatan välillä uppoutua johonkin tehtävään niin syvällisesti, että neljä tuntia vierähtää huomaamatta. Keskittymiskyky oli selvä vahvuuteni jo urallani, ja sitä se on ollut myös työelämässä.

Oliko vaikea siirtyä normaaliin työelämään jalkapallouran jälkeen?

Olin mielestäni valmistautunut siirtymään todella huolellisesti miettien etukäteen mitä lopettaminen tulee sisältämään, mitä haluan tulevaisuudelta, ja miten voisin välttää uran jälkeisen tyhjiön. Olin mm. opiskellut jo peliuran aikana maisterin tutkinnon ja toivetta oli myös perheen perustamisesta. Todellisuudessa muutos oli kuitenkin niin suuri, että valmistautumisesta huolimatta kipuilin siirtymän kanssa Ei se ole helppoa, kun kaikki muuttuu kerralla ja arjessa ei enää olekaan tuttuja rutiineja, aikatauluja ja tavoitteita. Muutossa Italiasta Suomeen taakse jäivät myös monet ystävät, joukkueen tukiverkostot ja koko urheilijanidentiteettini. Oli aika rakentaa kaikki uudelleen. Pääsin onneksi nopeasti kiinni työelämään ja koen että siirtymä tapahtui yllättävän luontevasti. Tämä johtui varmasti myös siitä, että saan edelleen tehdä töitä urheilun parissa, nyt vaan eri rooleissa. Lopettamisesta on nyt pari vuotta, ja olen ehtinyt tekemään vaikka mitä töitä. Samalla unelmani omasta perheestä ja kodista on käynyt toteen.

Oletko enää tekemässä jalkapallon kanssa tai seuraatko pelejä aktiivisesti?
Pelejä tulee seurattua aika tiiviisti, ja erityisesti Veikkausliigaa todella aktiivisesti, koska olen Ruudun studiossa kommentaattorina. Olen ollut katsomassa lähes kaikki Helmareiden kotipelit ja olen heidän suuri fani, kuten tietysti myös Huuhkajien. Perhearki vie sen verran aikaa, että kaikkia kiinnostavia pelejä en ehdi näkemään, mutta telkkari on mahdollisuuksien mukaan päällä ja vilkuilen sieltä, mitä vain ehdin.

Mikä on paras saavutus tai muisto peliuralta?
Maajoukkueuralta tulee mieleen kolmet arvokisat (EM-kisat 2009,2013,2022), joissa sain olla mukana. Arvokisat ovat aina sellainen iso tavoite ja projekti. Ensin pelataan pitkät karsinnat, joista haetaan paikkaa kisoihin. Ne ovat kaikki olleet tosi upeita kokemuksia kaikin puolin.

Seurajoukkuetasolta sanoisin viisi viimeistä vuotta Italiassa ja Juventuksessa. Pääsin kunnolla nauttimaan aikaisemmin urallani tehdystä työstä ja sain arvostusta tekemiselleni. Sen lisäksi voitimme 10 pokaalia, mikä oli aivan mahtavaa. Tämän takia on helppo nostaa esiin viisi viimeistä vuotta Italiassa, koska siellä tuli menestystä ja arki oli niin hyvin hoidettu. Nautin silloin todella paljon pelaamisesta, vaikka matkaan mahtui myös kuoppia ja nousuja.

Hyyrynen pelasi urallaan 121 maaottelua. (Kuva: Juha Tamminen)

Mikä on urasi suurin pettymys?
Varmaan EM-karsinnat, joista emme päässeet vuoden 2017 kisoihin. Se oli todella pienestä kiinni, varsikin Portugali-peli on jäänyt kaivertamaan, sillä johdimme peliä 2–0 ja tasapeli olisi riittänyt varmistamaan kisapaikan. Se oli todella kirvelevä tappio.

Henkilökohtaisella tasolla aivotärähdykset aiheuttivat huolta, vaikka eivät sinänsä olekaan mikään suoranainen pettymys. Sain yhden pahan ja useampia pienempiä aivotärähdyksiä urallani. Silloin ei ollut ei oikein vastauksia siihen, miten niistä toivutaan ja mitä vaikutuksia aivotärähdyksillä voi olla. Epätietoisuuden ajat olivat vaikeita ja ehkä juuri sen takia päädyin tekemään väitöskirjaa päähän kohdistuvien iskujen esiintyvyydestä, riskitekijöistä ja vaikutuksista aivojen terveyteen ja pelaajien hyvinvointiin. Koetan etsiä tuleville sukupolville vastauksia ja varmistaa, että heillä on tarpeeksi tietoa.

Olet Oona Seveniuksen kanssa haastatteluparina, tunnetko Oonaa ja osaatko arvata mikä teitä yhdistää?
Tutustuin Oonan pari vuotta sitten Captain’s Ballissa, jossa satuimme istumaan vierekkäin samassa pöydässä. Oonalla oli silloin pohdinnassa siirto Italiaan ja mitä kaikkea se tulisi sisältämään. Tästä aiheesta oli helppo ja mielenkiintoista jutella, joten välillemme syntyi heti hyvä yhteys. Pääsin antamaan vinkkejä Oonalle, ja sen takia on ollut tosi kiva seurata hänen urakehitystään. Oonassa huomioni kiinnitti nuoren pelaajan kypsyys ja taito analysoida omaan tilannettaan. Hän kyseli paljon ja otti apua vastaan. Mietin jo silloin, että jos joku Italiassa tulee pärjäämään, niin se on Oona. On myös ollut hienoa nähdä, miten hän on alkanut saada vastuuta Helmareissa ja päässyt näyttämään parhaita puoliaan. Uskon, että Oonalla on valoisa tulevaisuus edessään.

Olisikohan yksi yhdistävä tekijä, että olemme molemmat pelanneet Italiassa? Toinen yhteinen asia voisi olla pelit Helmareissa?

Kyllä, sen lisäksi on vielä kolmaskin yhdistävä tekijä.
Kolmas on kyllä paha, ei ole ainakaan samaa pelipaikkaa pelattu. Olisikohan Oona käynyt Mäkelänrinteen lukiota?

Kolmas yhteinen tekijä on, että olette molemmat pelanneet HJK:ssa.
Totta, olisihan tämä pitänyt tietää.

Oonan kysymys sinulle oli ” Kun asuit Italiassa, oliko sinulla mitään vakiojuttuja esim. ruokia mitä veit Italiaan? Ja toisinpäin, nyt kun olet asut Suomessa, onko Italian ajoilta jäänyt mitään tapoja tai ruokia mitä teet Suomessa?”
Aluksi vein Italiaan ruisleipää ja kahvia, mutta kun tutustuin ja ihastuin paikallisiin ruokiin ja tapoihin niin en kaivannut niitä enää. Italialainen ruokakulttuuri on uskomattoman upea! Joukkuekaverini opettivat minua tekemään risottoa aitoon italialaiseen tapaan, joten sitä on tullut kokattua myös Suomessa. Tällä hetkellä minua lähinnä naurattaa, jos laitan pizzaan ananasta, ruokaan ketsuppia, tai syön päivällisen jo klo 17 koska nämä olisivat italialaisten ystävieni mielestä katastrofaalisia tekoja. Pakko myöntää, että minusta tuli Italiassa hieman taikauskoinen eli esimerkiksi suolan läikyttämisestä sydämeni pomppaa edelleen.

Mitä toivoisit omalta tulevaisuudestasi?
Toivon voivani löytää samanlaisen palon johonkin hommaan kuin mitä minulla oli futista pelatessa. Työpaikkojen osalta minulla on ollut ajatus, että kokeilen avoimin mielin kaikkea. Eiköhän silloin viimeistään tulevaisuuden suunnitelmat kirkastu. Luulen kuitenkin, että olen jo ehkä löytänyt sen, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä. Nuorten pelaajien auttaminen ja tukeminen heidän urallaan on tällä hetkellä lähellä sydäntäni.