”Paine on etuoikeus” – Anna Auvinen kertoo, miksi jalkapalloilijan tärkein työkalu on mieli

Kaikki uran vaikeimmat hetket eivät näy tilastoissa. Entisen ammattijalkapalloilijan Anna Auvisen kohdalla käännekohta ei ollut loukkaantuminen tai huono kausi, vaan hetki, jolloin tuttu rooli katosi ja lapsuudesta asti hänelle rakas peli tuntui yhtäkkiä vieraalta. Tuo hetki muutti Auvisen suhteen jalkapalloon ja käynnisti matkan, joka johti psyykkisen valmennuksen pariin ja uudenlaiseen ymmärrykseen huippu-urheilijan arjesta.  

Psyykkisenä valmentajana MakeMind -yrityksessä nykyään toimivan Auvisen uran käännekohta ei ollut loukkaantuminen tai epäonnistuminen, vaan yllättävä pelipaikan ja roolin muutos, joka pakotti tarkastelemaan omaa pelaajaidentiteettiä uudelleen. Auvisen tarina on esimerkki siitä, miksi psyykkinen puoli tulisi nostaa osaksi nykypäivän jalkapalloilijan arkea ja mieltää yhtä tärkeäksi kuin pelaajan tekniset, taktiset taidot tai fyysiset ominaisuudet. 

Kun oma rooli katoaa ja kaikki on rakennettava uudelleen 

– Muistan todella selkeästi yhden käänteentekevän hetken pelaajauraltani, jolloin tajusin, että näitä pelejä ei ratkaista jaloilla vaan myös pään sisällä, Auvinen kertoo. 

Auvinen pelasi urallaan pitkään hyökkääjänä ja roolissa, jossa tehtävänä oli ratkaista otteluita. 27-vuotiaana kaikki muuttui nopeasti: Auvisesta tehtiin puolustaja. Päätös tuli yllättäen, ilman pidempiä keskusteluja. 

– Yhdessä treenipelissä minut vain laitettiin puolustajaksi. Peli meni hyvin ja ulospäin kaikki näytti varmaan, että suhtauduin asiaan hyvin, mutta pään sisällä kipuilin paljon. 

Pelipaikan muutos oli Auviselle paljon enemmän kuin taktinen ratkaisu. Se ravisteli identiteettiä. Hyökkääjänä Auvinen oli tottunut siihen, että onnistumiset näkyvät ja epäonnistumiset unohtuvat nopeasti. Puolustajana asetelma oli päinvastainen. 

– Tuntui, että minulla ei ollut enää mitään voitettavaa, vain hävittävää. En aluksi nauttinut pelaamisesta ollenkaan. 

Tilanne johti syvään pohdintaan. Auvinen joutui pysähtymään kysymysten äärelle, joita harva urheilija ehtii kiireisen arjen keskellä pohtia: miksi pelaan jalkapalloa, mitä minä voin antaa joukkueelle ja millä tavalla haluan olla kentällä läsnä. 

– Jouduin tekemään aika ison työn sen eteen, että sain onnistumisia. Lopulta jouduin menemään vielä syvemmälle ja kysymään itseltäni, miksi ylipäätään pelaan. 

Viimeistään tuossa vaiheessa heräsi kiinnostus psyykkiseen valmennukseen. Auvinen alkoi lukea aiheesta, perehtyä omaan ajatteluunsa ja Hongassa pelatessaan hän pääsi myös työskentelemään psyykkisen valmentajan kanssa. 

– Jälkikäteen olen todella onnellinen, että kävin sen vaiheen läpi. Pelipaikan vaihdos antoi minulle kokonaan uuden uran ja myöhemmin myös mahdollisuuden maajoukkueeseen sekä lopulta ulkomaille vielä 32-vuotiaana. 

Italia opetti kuuntelemaan itseään 

Siirto ammattilaiseksi Italiaan avasi Auviselle uudenlaisen ympäristön, jossa psyykkinen valmennus oli osa arkea, vaikkakin kielimuuri toi omat haasteensa. 

– Interissä kävi välillä psyykkinen valmentaja, joka puhui italiaksi. Kyselin sitten pelikavereilta, mistä hän oli puhunut, ja ilmeisesti ihan tärkeistä asioista, Auvinen naurahtaa. 

Kielimuuri ei kuitenkaan pysäyttänyt oppimista. Päinvastoin kiinnostus syveni entisestään. 

– Aloin opiskella psykologiaa ja liikuntapsykologiaa Jyväskylän avoimessa yliopistossa Italiassa ollessani. Siinä vaiheessa itseopiskelu tuki myös omaa pelaamistani. 

Auvinen huomasi konkreettisesti, miten ajatukset, tunteet ja suoritukset kytkeytyvät toisiinsa. Psyykkinen puoli pelaamista ei ollut enää irrallinen lisä, vaan osa päivittäistä valmistautumista ja pelaamista. 

Psyykkinen valmennus osaksi pelaajien arkea 

Auvisen mukaan psyykkinen valmennus on murroksessa. Ulkomailla se on jo pitkälti vakiintunut osa huippujalkapalloa, ja Suomessakin suunta on selvä. 

– Resurssit ovat Suomessa aika rajalliset, ja joukkueet joutuvat tekemään valintoja. Mutta minulla on vahva tunne siitä, että psyykkinen valmennus tulee yhä vahvemmin osaksi pelaajien ja joukkueiden arkea. 

Psyykkisessä valmennuksessa ei saisi olla kyse yksittäisistä luennoista tai irrallisista harjoituksista, vaan jatkuvasta prosessista: siitä, miten pelaaja oppii tunnistamaan omia tunteitansa, reaktioitansa harjoituksissa ja peleissä sekä säätelemään näitä tunteita sekä toimimaan paineen alla. 

– Psyykkinen puoli voi näkyä lopulta kaikessa: muun muassa pelaajan palautumisessa, keskittymisessä, rohkeudessa ja uskalluksessa tehdä ratkaisuja. 

“Treeneissä kulkee, peleissä ei” – mistä ongelmaa lähdetään purkamaan? 

Tilanne on tuttu monelle pelaajalle. Harjoituksissa kaikki toimii, mutta ottelussa jokin lukkiutuu. Auvisen mukaan tilanteen purku alkaa aina yksilöstä. 

– Lähdetään esimerkiksi avaamaan pelinaikaisia ajatuksia sekä tunteita ja pyritään sitä kautta pääsemään käsiksi siihen, miksi pelaaminen ei tahdo kulkea. Usein taustalla voi olla jännitys tai onnistumisen paine. 

Auvisen mukaan tunteita ei voi eikä pidä yrittää poistaa. 

– Mitä merkityksellisempi tapahtuma, sitä voimakkaampia tunteita se pelaajassa usein herättää. Tärkeintä on oppia tulemaan niiden tunteiden kanssa toimeen. 

Harjoittelu ei rajoitu pelkästään fyysisiin tai taktisiin asioihin. Myös psyykkisiä taitoja voidaan harjoitella. 

– Mitä enemmän treeneissä altistuu pelinomaisille tilanteille, sitä helpommaksi se usein käy peleissä. Olennaista on löytää jokaiselle pelaajalle yksilölliset keinot, kuinka esimerkiksi rauhoittaa omaa kehoa ja mieltä. Siihen on erilaisia tekniikoita ja yksi hyvä vaihtoehto tähän on esimerkiksi keskittyä vain omaan hengitykseen. 

Keskittyminen nousee keskeiseksi teemaksi. 

– Tärkeää on ohjata keskittyminen esimerkiksi seuraavaan tilanteeseen, ei ajatuksiin siitä, mitä seuraava tilanne voi aiheuttaa. 

Myös pelaajan itsepuheella on iso merkitys. Ihmisen ajatuksia ei voi täysin kontrolloida, mutta ajatusten vaikutusta omaan toimintaan voi kuitenkin oppia ymmärtämään. Harjoittelun avulla voidaankin pyrkiä lisäämään esimerkiksi neutraalia tai positiivista itsepuhetta suorituksen hetkellä. 

Loukkaantuminen koettelee mieltä, ei vain kehoa 

Loukkaantumiset ovat urheilijan uralla lähes väistämättömiä. Auvisen mukaan niiden psyykkinen vaikutus on usein aliarvioitu. 

– Tärkeää on käydä kokonaisvaltaisesti läpi, millaista tukea kukin pelaaja tarvitsee. Se on aina yksilöllistä. 

Keskeistä on, ettei pelaajaa jätetä sivuun. 

– Pelaajan pitää nähdä edistystä ja tuntea olevansa edelleen osa joukkuetta. 

Kuntoutus harvoin etenee suoraviivaisesti. Prosessi voi aaltoilla, ja juuri siksi psyykkinen tuki on jatkuvaa. 

– Välillä mennään eteenpäin ja välillä saattaa tulla takapakkia. Silloin on tärkeää yrittää pitää mieli virkeänä ja ymmärtää, että ne takapakit kuuluvat prosessiin. 

Mitä Auvinen toivoisi nuorten pelaajien ymmärtävän aiemmin? 

Kun katse kääntyy taaksepäin, Auvinen nostaa esiin yhden keskeisen asian. 

– Psyykkiset taidot ovat yhtä tärkeitä kuin fyysiset, tekniset tai taktiset taidot. Niiden pitäisi olla osa jokaisen pelaajan arkea. 

Itsetuntemus on kaiken perusta: pelaajan omien vahvuuksien, arvojen ja toimintatapojen tunnistaminen. 

– Ihmisarvo on kaiken lähtökohta. Pelaajan on hyvä tietää, että se ei koskaan riipu siitä, miten kentällä suoriutuu. 

Pelaajasta psyykkiseksi valmentajaksi  

Pelaajauran jälkeen Auvinen kouluttautui psyykkiseksi valmentajaksi. Työssään MakeMindissä hän kohtaa urheilijoiden kanssa jatkuvasti samoja teemoja: muun muassa virheiden käsittely, tunnetaidot, jännittäminen, paineensietokyky ja keskittyminen. 

– Nämä teemat koskettavat lähes jokaista urheilijaa, joiden kanssa olen työskennellyt. 

Auvinen kiittää Jalkapallon Pelaajayhdistystä eli JPY:tä siitä, että psyykkinen puoli on nostettu entistä vahvemmin esiin. MakeMind tekee yhteistyötä JPY:n kanssa, ja jäsenille on tarjolla psyykkisen valmennuksen palveluja etuhintaan. Auvinen myöntää, että vastaavia palveluja hän olisi itse kaivannut pelaajaurallaan. 

– Kokemukseni mukaan silloin niitä ei juuri ollut. Jouduin pitkälti itsetutkiskelun varaan. 

Nyt tilanne on toinen. Yhä useammalla pelaajalla on mahdollisuus saada tukea psyykkisestä valmennuksesta ja kehittää omaa mieltä ja itsetuntemusta. 

– On hienoa nähdä, miten JPY tarjoaa pelaajille mahdollisuuksia hakeutua tuen pariin ja lisätä tietoisuutta psyykkisen puolen merkityksestä. Oikealla tiellä ollaan. 

Nopea Q&A Anna Auviselle 

Yksi psyykkinen taito, joka jokaiselle jalkapalloilijalle pitäisi opettaa? 

Tunnetaidot tulee ensimmäisenä mieleen. 

Yksi myytti psyykkisestä valmennuksesta, jonka haluat murtaa? 

Ei tarvitse olla ongelmaa, jotta psyykkisestä valmennuksesta voisi hyötyä. Psyykkisen valmennuksen avulla on mahdollista parantaa suorituskykyä sekä ennaltaehkäistä ongelmien syntymistä.  

Yksi tapa, jolla valmentaja voi auttaa pelaajia ilman psyykkisen valmennuksen lisäresursseja? 

Valmentajan oma itsetuntemus. Hyvä muistaa, että esimerkiksi valmentajan oma hermostuneisuus voi tarttua pelaajiin ihan yhtä lailla kuin itsevarmuus. 

Yksi lause, jonka sanoisit pelaajalle juuri ennen peliä? 

“Muista omat vahvuutesi ja, että paine on etuoikeus. Nykyään itse jopa kaipaan pelin tuomaa painetta, jota ei mistään muualta saa. 

 

Lue lisää MakeMindista: https://www.makemind.fi/ 

Lunasta tarjous omilta sivuiltasi: https://jpy.fi/fi/login 

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön JPY (@fpafinland) jakama julkaisu