Pelaajalta Pelaajalle: Anna Koivunen vs. Minna Kauppinen (os.Meriluoto)

Jalkapallon Pelaajayhdistys julkaisee kauden 2024 aikana juttusarjan, jossa nuori pelaaja ja jo uransa lopettanut pelaaja vastailevat JPY:n ja toistensa kysymyksiin ja samalla pääsevät näin lähemmäksi toisiaan. Juttusarjassa paljastuu myös mahdollinen yhteys nuoren ja konkarin välillä. Heinäkuun pelaajaparina on Anna Koivunen ja Minna Kauppinen (os. Meriluoto)

Tähtäimessä Helmareiden ykkösmaalivahdin paikka

Kesken viime kauden Kalmarista Brommapojkarnan riveihin siirtynyt vuonna 2001 syntynyt Anna Koivunen nauttii jalkapallosta ja elämisestä Tukholmassa. Tähtäimessä ovat kuitenkin vielä kovemmat sarjat ja tarkoituksena on vallata Helmareiden ykkösmaalivahdin paikka. Tähänastisen uran parhaita saavutuksia ovat HJK:ssa 2019 voitettu tuplamestaruus (Kansallinen Liiga ja Suomen Cup) ja valinta vuoden 2018 U-17 EM-kisojen tähdistökentälliseen. Lisäksi Anna valittiin vuoden 2018 tyttöpelaajaksi ja hän on jo debytoinut Helmareiden maalilla.

Anna Koivunen kuuluu Helmarien nykyjoukkueeseen.

Kerro vähän itsestäsi ja taustoistasi
Olen 22- vuotias futari ja aloitin jalkapallon pelaamisen 10-vuotiaana. Ennen jalkapallon aloittamista pelasin pitkään lentopalloa, mutta innostus lajia kohtaan alkoi hiipumaan ja jalkapallo vei voiton. Maalivahtina pelaaminen on aina kiehtonut minua. Olen kotoisin Turusta ja aloitin pelaamisen Turun Pyrkivässä. Sieltä jatkoin TPS:ään ja myöhemmin HJK:hon. Helsingistä matka jatkui Ruotsiin Damallsvenskanissa pelaavaan Linköpingiin. Linköpingissä vastuun jäätyä vähälle tarvitsin kehitykseni kannalta peliaikaa ja päätin siirtyä Kalmar IFK:hon. Se oli siirto vähän pienempään seuraan, mutta ajatuksena oli, että joskus täytyy ottaa askel taaksepäin, jotta voi edetä kaksi askelta eteenpäin. Aikani Kalmarissa jäi kuitenkin vain puolen vuoden mittaiseksi, koska paljastui seuran olevan aivan sekaisin ja erittäin pahoissa talousvaikeuksissa. Seurasta oli päästävä pois, ja kesken viime kauden siirryin nykyiseen seuraani Brommapojkarnaan.

Kerro missä olet tällä hetkellä ja mitä kuuluu?
Tällä hetkellä asun Tukholmassa ja pelaan Brommapojkarnassa. Tämä on jo neljäs kauteni Ruotsin pääsarjassa, ja viihdyn hyvin joukkueessa. Joukkueessani pelaa myös toinen suomalainen Adelina Engman. Ympäristönä Ruotsi ja Tukholma ovat helppoja ja asiat toimivat kuten pitkääkin.

Mikä on urasi paras saavutus tai muisto?
2018 vuoden U-17 EM-kisat ovat yksi hienoimpia saavutuksiani. Tulimme kolmanneksi, ja minut valittiin turnauksen parhaaksi maalivahdiksi. Toisena merkittävänä saavutuksena mainitsisin HJK:ssa voitetun Suomen mestaruuden vuodelta 2019 sekä samana vuonna voitetun Suomen Cupin. Myös siirto Linköpingiin oli urallani hieno askel, koska pääsin pelaamaan ensimmäistä kertaa täysin ammattilaisena. Urani parhaisiin hetkiin kuuluu ehdottomasti myös A-maajoukkuedebyytti alkuvuodesta Filippiinejä vastaan.

Mikä on urasi pahin pettymys tähän asti?
Toinen vuosi Linköpingissä oli iso pettymys, sillä en päässyt pelaamaan, vaikka ensimmäisellä kaudella olin saanut jo vastuuta. En pelannut peliäkään Damallsvenskanissa ja tämä laittoi ajattelemaan, että eihän tämän näin pitänyt mennä, sillä olin aina aiemmin urallani päässyt pelaamaan. Kokemus oli kuitenkin erittäin kasvattava ja jälkikäteen ajateltuna se teki jopa hyvää, koska en ollut aiemmin urallani kokenut mitään suurempia vastoinkäymisiä. Nykyään osaan nauttia enemmän onnistumisista ja arvostaa itseäni sekä työtä, mitä teen.

Nykyisin Anna Koivunen elää ja viihtyy Tukholmassa.

Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?
Tavoitteeni on pelata jossain Euroopan huippuseuroista. Haluan olla isossa roolissa ja kantaa vastuuta. Kilpailu Helmareiden ykkösmaalivahdin paikasta tulee olemaan tulevaisuudessa kovaa, mutta oma tavoitteeni on vallata itselleni pelaavan maalivahdin rooli. Tavoite ei ole missään nimessä helppo, mutta sen eteen tehdään kovasti töitä.

Mitä haluaisit tehdä jalkapallouran päätyttyä?
En ole edes vielä halunnut miettiä vastausta tähän kysymykseen, vaikea kysymys. Minulla on vielä monta hyvää pelivuotta jäljellä. Haluaisin kuitenkin tehdä jotain urheilun parissa, vaikka en vielä tarkalleen tiedä mitä se voisi olla. Periaatteessa kaikki jalkapalloon liittyvä työ kiinnostaa minua.

Olet Minna Kauppisen kanssa haastattelu parina, tunnetko Minnaa ja osaatko arvata mikä teitä yhdistää?
Minna oli juuri lopettamassa uraansa siirtyessäni HJK:hon. Olemme myös nähneet toisemme joissainkin tapahtumissa, ja nuorena olen katsellut Minnan maajoukkuepelejä televisiosta. Ei voi kuitenkaan sanoa, että meidän uramme olisivat suoraan kohdanneet jossain vaiheessa. Luulen meitä yhdistävän tekijän olevan HJK-tausta ja maajoukkue.

Kyllä, HJK tausta on yksi yhdistävä tekijä. Pelipaikkana molemmilla on maalivahti ja olette molemmat Turussa syntyneitä. Kummaltakin löytää myös kokemusta Damallsvenskanista. Minnan terveiset sinulle:  “Ulospäin näytät henkisesti erittäin vahvalta ja ohjaat joukkuettasi mahtavasti. Oman kokemukseni perusteella voin todeta, että kun antaa itsestään paljon joukkueelle, on myös erittäin tärkeää pitää huolta omasta jaksamisesta. Ulkomailla pelanneena voin myös sanoa, että on todella tärkeää löytää läheltä ihmisiä, joiden kanssa voi tarvittaessa keskustella. Ei kannata jäädä asioiden kanssa yksin, jos on ollut vaikeita hetkiä tai tappioita. Hyvin vedät ja hurjasti tsemppiä jatkoon! Seuraan mielenkiinnolla urakehitystäsi.”

Olisiko sinulla mitään kysymystä tai tarveisiä Minnalle?
Millaiset tavoitteet sinulla oli nuorena ja mikä ajoi sinua eteenpäin?

Entinen Helmari-maalivahti, nykyinen Kansallisen Liigan kehityspäällikkö

Turkulaislähtöinen Minna Kauppinen os. Meriluoto (s.1985) toimii nykyään Kansallisen Liigan Kehityspäällikkönä ja on koko elämänsä ajan toiminut jalkapallon parissa. Pelivuosinaan naisten pääsarjassa hän edusti SC Raisiota, FC Unitedia ja HJK:ta. Ruotsissa Damallsvenkanissa Minnan seuroja olivat Umeå Södra FF, Hammarby IF, Jitex BK ja Vittsjö GIK. Hänen saavutuksiinsa kuuluvat Suomen Cupin voitto 2005 ja 2017 sekä SM-hopeamitalit vuosilta 2006 ja 2018. Lisäksi hänelle on kertynyt pronssisia mitaleja. Minna edusti Suomea vuosien 2009 ja 2013 EM-kisoissa.

Minna toimii nykyään Kansallisen Liigan kehityspäällikkönä.

Mitä kuuluu ja mitä teet nykyään?
Hyvää kuuluu, ja on mahtavaa olla mukana tässä haastattelusarjassa. Työrintamalla asiat ovat myös hyvin. Olen toiminut nyt viime lokakuusta asti Kansallisen Liigan kehityspäällikkönä. On ollut hienoa päästä oikeasti kehittämään suomalaista naisten pelaamaa jalkapalloa ja pääsarjaa. Työt ovat sujuneet hyvin, ja uusia juttuja on tulossa, kuten sarja- ja strategiauudistukset. Sarjassa on valtavasti potentiaalia ja sitä olisi nyt tärkeä saada lunastettua seurojen kanssa. Toivon, että Helmareiden hieno menestys auttaa meitä ja pyrimme ammentamaan siitäkin kasvua ja kehitystä Kansalliseen Liigaan. Elämässä kaikki on tällä hetkellä hyvin, ja on ollut hienoa saada jatkaa futiksen parissa oman uran jälkeenkin. Olen oikeastaan tehnyt töitä vain jalkapallon parissa, sekä hallinnollisella että valmennuksen puolella.

Minkälaisia oppeja sait jalkapallouralta työelämään?
Jalkapallouralta sain mukaani paljon oppeja, ja tietysti tiimityöskentely ja erilaisten ihmisten kanssa toimiminen ovat itsestäänselvyyksiä. Johtamistaitoni kehittyivät pelaajaurani aikana, sillä sain toimia kapteenina. Mielestäni keskusteleva johtamismalli toimii parhaiten, ja on tärkeää huomioida koko tiimi tai joukkue yhteistyössä toimiessa.
Henkilökohtaisella puolella tavoitteellisuus ja terve kilpailullisuus ovat hyödyllisiä, kunhan niitä ei liioitella. Itsensä johtaminen tuntuu luonnolliselta, koska sitä tuli tehtyä jo paljon uran aikana. Vaikka kyseessä on joukkuelaji, viime kädessä jokaisen pitää kuitenkin osata huolehtia omasta tekemisestään. Laji on opettanut myös kärsivällisyyttä ja paineensietokykyä - ihan pienet asiat eivät hetkauta ja niistä pääsee nopeasti yli. Resilienssikyky on varmasti kehittynyt uran aikana, sillä sen verran on ollut ylä- ja alamäkiä matkan varrella.

Oliko vaikea siirtyä normaaliin työelämään jalkapallouran jälkeen?
Minulla siirtymä sujui suhteellisen luontevasti. Toki lopettamista tuli vähän kipuiltua, mutta jossain määrin varmaan kaikki sitä tekevät. Siirtymä oli kuitenkin aika luonteva, koska minulla oli ollut jo jonkun verran loukkaantumisia. Elämässäni oli kuitenkin sopiva vaihe menossa. Oli toive saada perhettä ja lapsia. Olin ollut mukana Stadi Cupissa ja tehnyt valmennushommia. Minulle oli muodostunut kuva, että haluan jatkossakin työskennellä jalkapallon parissa. Ikää minulla taisi silloin olla 33 vuotta ja oli mukavaa, että viimeisetkin vuodet Suomessa pystyi panostamaan jalkapalloon ihan tosissaan.

Oletko enää tekemistä jalkapallon kanssa tai seuraatko pelejä aktiivisesti?
Kyllä, tykkään käydä katsomassa pelejä. Tällä hetkellä seuraan vahvasti Kansallista Liigaa, jonka otteluita tulee käytyä katsomassa. Kansallisen Liigan seuraaminen vie sen verran aikaa, että ei ihan hirveästi ehdi muuta seurata. Lisäksi seuraan aktiivisesti Helmareiden pelejä - näitä kahta seuraan eniten. Muuten yritän seurata myös aktiivisesti jalkapalloa kuten kesän EM-kisoja, mutta sanotaan näin, että jos ennen seurasin miesten Valioliigaa, niin nyt se on vähän jäänyt ja olen siirtynyt katsomaan kotimaista naisten futista. Onneksi naisten pelaamaa jalkapalloa on nykyään tarjolla paljon enemmän kuin aikaisemmin.

Minna pelasi uransa viimeiset kaudet HJK:ssa. (Kuva: Kalevi Hämäläinen)

Mikä on paras saavutus tai muisto omalta peliuraltasi?
Tämä on mielenkiintoinen ja hankalakin kysymys ja vastaus saattaa vaihdella. Kaikki EM-kisat, joissa sain olla mukana, ovat olleet upeita kokemuksia. Erityisesti vuoden 2009 kotikisat tarjosivat hienoja hetkiä Olympiastadionilla kotiyleisön edessä. Pääsimme vielä alkulohkosta jatkoonkin. Myös Ruotsin kisat vuonna 2013 olivat unohtumaton kokemus. Kuitenkin myös kotimaan kentillä HJK:n vuodet tuossa viimeisimpinä olivat todella mahtava kokemus. Siirryin pienellä riskillä HJK:hon, kun siellä oli heikompi jakso menossa. Näiden vuosien aikana kehitimme joukkuetta ja parin mitalin lisäksi voitimme 2017 Suomen Cupin. Se oli kyllä hieno joukkue ja, kehitys merkittävää. Silloin ei ollut automaattista, että HJK pärjää ja nyt HJK on taas upeasti huipulla. Nämä olivat erityisiä hetkiä, kun sain olla vahvasti mukana rakentamassa sitä matkaa.

Mikä on urasi suurin pettymys?
Kyllä niitä pettymyksiäkin valitettavasti löytyy. Suurimmat pettymykset liittyvät vahvimmin Suomeen ja Helmareihin. Emme selviytyneet vuoden 2017 EM-kisoihin ja karsinnat päättyivät pettymykseen syksyllä 2016. Pelasimme Espanjassa karsintojen viimeisen ottelun ja hävisimme sen. Samalla viikolla kotiin palattuamme meillä oli HJK:n kanssa ottelu PK-35 Vantaata vastaan Myyrmäessä. Siinä matsissa sitten pamahti akillesjänne, ja se oli varmasti urani rankin viikko. Urani päättyi myös pienimuotoiseen pettymykseen mestaruuden ollessa katkolla viimeisessä ottelussa.  Meille olisi riittänyt tasapeli varmistamaan mestaruuden, mutta hävisimme samaiselle PK-35 Vantaalle kotona vuonna 2018, ja kaulaan ripustettiin hopeiset mitalit. Siitä jäi vähän hampaankoloon, mutta mitään katkeruutta ei jäänyt, sillä myös pettymykset kuuluvat lajiin. Seuraavalla kaudelle HJK:n ykkösmaalivahdiksi nousi muuan nuori ja lupaava Anna Koivunen, ja he voittivatkin heti mestaruuden.

Olet Anna Koivusen kanssa haastatteluparina. Osaatko arvata mikä teitä yhdistää?
Tunnen Annan, mutta emme ole olleet samassa joukkueessa yhtä aikaa. Bongasin hänet heti, kun hän pelasi upeasti nuorten maajoukkueessa MM- ja EM-kisoissa. Olin myös yhdellä Eerikkilän leirillä mukana valmennusportaassa, missä Anna oli pelaajana. Hänestä näki heti, miten upealla asenteella ja intohimolla hän tekee hommia. Annassa oli jotain erityistä, ja hän oli nuorena tosi taitava. Siitä lähtien olen seurannut hänen uraansa, varsinkin kun hän sattui pelaamaan HJK:ssa jälkeeni. On ollut kiva nähdä kuinka hienosti Annan ura on edennyt ja nythän Anna on jo päässyt pelaamaan Ruotsiin asti. Yhdistäviä tekijöitä meillä varmasti on pelipaikka, ja olemme molemmat Turusta. Mahdollisesti hänkin on pelannut Turun Nappulaliigassa? Olemme myös pelanneet Damallsvenskanissa ja maajoukkueessa Helmareissa.

Molemmat olette Turussa syntyneitä, olette pelanneet HJK:ssa, Damallsvenskanissa ja tietenkin pelipaikkana maalivahti. Olisiko sinulla mitään kysymystä tai terveisiä mitä haluaisit lähettää Annalle?
“Ulospäin näytät henkisesti erittäin vahvalta ja ohjaat joukkuettasi mahtavasti. Oman kokemukseni perusteella voin todeta, että kun antaa itsestään paljon joukkueelle, on myös erittäin tärkeää pitää huolta omasta jaksamisesta. Ulkomailla pelanneena voin myös sanoa, että on todella tärkeää löytää läheltä ihmisiä, joiden kanssa voi tarvittaessa keskustella. Ei kannata jäädä asioiden kanssa yksin, jos on ollut vaikeita hetkiä tai tappioita. Hyvin vedät ja hurjasti tsemppiä jatkoon! Seuraan mielenkiinnolla urakehitystäsi.”

Annan kysymys sinulle oli “Millaiset tavoitteet sinulla oli nuorena ja mikä ajoi sinua eteenpäin?”
Palo ja rakkaus lajia kohtaan ajoivat eteenpäin. Tietenkin innostavilla valmentajilla ja perheen tuella on ollut myös iso merkitys. Minulla oli vahva halu kehittyä jo nuorena ja poikien kanssa treenaaminen loi hyviä haasteita yläasteella ja lukiossa. Mukana pärjääminen innosti eteenpäin sekä pääseminen tyttöjen maajoukkueeseen lisäsi motivaatiota. Sinä vaiheessa tavoite A-maajoukkueesta vahvistui mielessäni sekä mahdolliset näkymät ulkomailla pelaamisesta alkoivat aueta. Laji imaisi minut täysin mukaansa jo varhaisessa vaiheessa.

Mitä toivoisit tulevaisuudeltasi?
Tulevaisuudelta toivon hyvää perhearkea, innostavan työuran jatkoa sekä terveyttä. Lapsemme sairastui vakavasti kaksi vuotta sitten ja nyt kesällä hoitojen vihdoin päättyessä alkaa elämässämme uusi vaihe. Odotan sitä innolla sekä juuri meneillään olevaa muuttoa Mäntsälän uusiin maisemiin. Tämän kaiken lisäksi toivon hienoja hetkiä futiksen parissa ja seuraavaa Helmareiden arvokisapaikkaa!