Pallo-Iirot Kakkosessa: ”Mitä me haluamme olla?”

Pallo-Iirot tekee paluun kansalliselle estradille ensi kaudella, kun perinteinen raumalaisjoukkue nousi muutaman vuoden tauon jälkeen Kakkoseen. Joukkueen monivuotinen tukipilari Eetu Setänen uskoo ajan Kolmosessa vieneen seuraa eteenpäin.

Pallo-Iirot pelasi viimeksi Kakkosessa kaudella 2015, jonka jälkeen se pelasi kolme kautta Kolmosessa ennen kuin nousu toteutui tämän kauden päätteeksi. Setänen näkee Pallo-Iirojen tulevaisuuden valoisana.

- Korpivaellus Kolmosessa kesti lopulta kolme vuotta, vaikka takaisin piti palata pikaisesti. Emme ole vielä joukkueen kesken tehneet tavoitteita ensi kaudeksi, mutta tarkoituksena ei ole ainakaan mennä takaisin Kolmoseen. Seuran ja miesten edustusjoukkueen tilanne on hyvä ja touhu on kokonaisuudessaan nousujohteista. Meidän yleisökeskiarvomme oli viime kaudella 400 kieppeillä, harjoitusolosuhteet ovat Raumalla hyvät, seurassa on noin 1000 harrastajaa ja Iirot on pystynyt tekemään itsestään raumalaisille tärkeän seuran, Setänen valottaa tilannetta.

Vielä vuosikymmenen alussa Pallo-Iirot totuttiin näkemään Kakkosessa lohkonsa kärkisijoilla taistelemassa noususta Ykköseen. Kausina 2010-13 se sijoittui joka kerta neljän joukkoon, mutta nousu Ykköseen jäi lopulta toteutumatta. Kahtena seuraavana kautena joukkue taisteli sarjapaikastaan, kunnes putoaminen lopulta koitti. Setänen näkee putoamisen olleen kaikille peiliin katsomisen paikka, joka lopulta vahvisti seuraa.

- Kausina 2010-13 lähdimme joka kausi tavoittelemaan nousua. Silloin joukkueeseen satsattiin selvästi enemmän ja olimme aina yksi nousijaehdokkaista. Meillä oli silloin rosterissa kokeneita, liigassa pelanneita suunnannäyttäjiä ja ulkomaalaisvahvistuksia. Sitten kokenut kaarti alkoi siirtyä sivuun, mutta samanaikaisesti nousuodotukset jäivät. Aika nuoren rungon odotettiin edelleen taistelevan paikasta Ykköseen, mutta putosimmekin Kolmoseen. Se oli opettava keikka, jonka uskon avanneen seurassa silmiä sen suhteen, missä asioissa pitää parantaa. Putoaminen tuntui ensin kamalalta, mutta jälkeenpäin voi sanoa, että kolme vuotta Kolmosessa teki lopulta hyvää.

Mitä me haluamme olla?

Setänen pitää Turun ja Satakunnan yhteistä Länsi-Suomen Kolmosta hyvätasoisena, mutta tiedostaa, että Kakkosessa vaatimustaso nousee huomattavasti ja menestymisen eteen pitää tehdä töitä.

- Kolmeen lohkoon tiivistyneen Kakkosen taso on noussut ja on kovempi kuin vaikka 5-10 vuotta sitten. Taivaasta ei tipu meille miljoonaa, eikä taikuri Luttinen tee meistä sauvan heilautuksella parempia pelaajia, joten jos haluamme pärjätä Kakkosessa ja mennä joskus eteenpäinkin, meidän pitää oikeasti alkaa urheilla. Taiteilemme niillä rajoilla, onko jalkapallo pelkkä hauska harrastus vai amatööriurheilua. Toki sen pitääkin aina olla hauskaa, mutta urheilussa pärjääminen vaatii myös jo pieniä uhrauksia, valintoja ja epämukavuuden sietämistä.

- Jos meillä on vaikka 3-4 kertaa viikossa treenit, niin ei niissä vielä tehdä kenestäkään urheilijaa tai hyvää pelaajaa. Avainasia on, miten kukakin loppuajan haluaa elää, treenata, syödä ja nukkua, heittäytyä tälle yhteiselle asialle. Mitä me haluamme olla? Sekin vaihtoehto on olemassa, että emme yritäkään niin kiristää ruuvia ja pelaamme sitten suosiolla alemmilla tasoilla, muistuttaa Setänen.

Työn ja pelaamisen yhdistäminen

Pelaamisen ohella Setänen työskentelee urheilutoimittajana Länsi-Suomessa, mutta on tähän mennessä pystynyt yhdistämään sekä pelaamisen että työn.

- Kiitos työnantajan. Toimittajan työssä on se hyvä puoli, että saan ainakin jonkun verran itse rakentaa työpäiviäni, eivätkä ne ole toimistossa istumista kello 8-16. Töiden ja pelaamisen yhdistäminen vaatii kuitenkin paljon suunnittelua ja vähtäämistä. Työkavereille ja tulevalle vaimolle kiitos, että ovat joustaneet. Kun futiksen yhdistää töihin ja parisuhteeseen, niin kyllä siinä välillä päivästä loppuu tunnit kesken tunnit. Varmaan on kaikista joutunut jossain vaiheessa vähän tinkimään, Setänen myöntää.

Urheilutoimittajan työhön kuuluu katsoa pelejä analyyttisesti. Setäsen mielestä työt ja pelaaminen täydentävät toisiaan.

- Siitä on varmasti sekä hyötyä että haittaa. Kun on itse pelannut, niin toimittajana ehkä sitten ymmärtää sen urheilun fiiliksiä ja varsinkin joukkueurheilua paremmin, mutta ei kaikkea toki saa oman kokemuksen kautta peilata. Aika innokkaasti katselen pelejämme videolta, lähinnä omia otteitani. Joukkueen valmentaminen on sitten valmentajan tehtävä.

Toimittajan ja pelaajan roolit täydentyvät myös niin, että toimittajana joutuu välillä antamaan kritiikkiä ja pelaajana sitä joutuu usein ottamaan vastaan.

- Olen toimittajana ehkä parempi ottamaan kritiikkiä vastaan, koska kun työnjulki on julkisesti arvosteltavana, ei sitä voi oikein välttää. Pelaajana saatan ottaa palautteen vastaan äkkipikaisemmin, käydä kierroksilla, märehtiä ja murehtia. Ajan kanssa kritiikistä sitten saattaa huomata hyvän pointin tai antaa sen vain mennä toisesta korvasta ulos.

- Kun aloitin esimerkiksi Lukon kiekkopeleistä kirjoittamisen, niin tuntui siltä, että aina piti löytää syyllinen. Ajan kanssa on ehkä oppinut enemmän miettimään syy-seuraussuhteita: ei se huono syöttö ollutkaan välttämättä pakin vika. Ehkä puolustajalla ei vain ollut syöttösuuntia rakentaa peliä helpolla syötöllä. Tällaisia pelin rakenteita haluaisin lukijoillekin avata, kertoo Setänen.

Kuva: Sanna Peräntie