Jani Lyyski kehitti henkilökohtaisen ohjelman lopettamisen helpottamiseksi

Pitkän ja menestyksekkään uran pelannut Jani Lyyski lopetti uransa viime kauden jälkeen. Lyyski valmistautui uransa jälkeiseen elämään erityisellä huolella, kun hän teki mentorinsa kanssa viisikohtaisen ohjelman, jolla hän pyrkii välttämään uran jälkeiseen elämään liittyvät karikot.

Urheilumaailma on täynnä surullisia tarinoita huippu-uransa lopettaneista, jotka ovat jääneet tyhjän päälle, kun elämä urheilussa on loppunut. Lyyski laati viime vuonna tarkan suunnitelman, jolla hän välttäisi uran lopettamisen sudenkuopat.

– Haluan ensinnäkin korostaa, että moni pärjää uransa jälkeen hyvin ja löytää uusia haasteita. Viime kesänä, kun aloin pohtia lopettamista, niin teimme mentorini kanssa tutkimustyötä ja niistä ilmeni, että 20 prosenttia entisistä huippu-urheilijoista joutuu ongelmiin uransa jälkeen. Lisäksi 50 prosenttia kokee masennusta ja ahdistuneisuutta. Minä en halunnut ottaa sitä riskiä, että olisin yksi heistä.

– Teimme viisikohtaisen ohjelman, että mistä löytää niitä korvaavia asioita, joita koki pelaajauran aikana. Ensimmäinen oli pukukoppi eli sosiaalinen yhteisö. Toinen oli identiteetti eli kuka minä olen urheilu-uran jälkeen. Kolmas oli suunniteltu ja ohjattu elämä. Urheilu-uran aikana kaikki elämä oli suunniteltua ja ohjattua aina syömisestä sekä liikkumisesta lähtien, ja koko ajan on tiedossa mitä tehdään seuraavaksi, minne juosta ja minne liikkua. Uran jälkeen saat tehdä mitä haluat. Neljäs oli kiksit ja viides talous, yhdessä maailman suurimmassa keinosuolia tuottavassa yrityksessä nykyään työskentelevä Lyyski kertoo.

Lyyski ei halunnut ajautua tyhjiöön uransa jälkeen ja alkoi etsiä materiaalia tueksi lopettamisen jälkeiseen elämään. Ajatus omasta suunnitelmasta lähti liikkeelle nimenomaan halusta välttää väärä polku.

– Istuimme ja mietimme, että on liikaa niitä joille käy uran jälkeen huonosti. Mistään ei löytynyt sellaista kokonaisvaltaista pakettia, että miten lopettaneita urheilijoita autetaan. On tärkeä, että huippu-urheilijoita saataisiin yhteiskunnan käyttöön, sillä heillä on paljon annettavaa.

Yksi suurimmista tyhjiöistä joukkueurheilijoilla tulee, kun pukukoppielämä jää pois. Lapsesta asti jaetut kokemukset pukukopissa ja pelireissuilla joukkuekavereiden kanssa ovat monille niitä lämpimimpiä muistoja pelaajauralta. Lyyski löysi korvikkeen pukukoppielämälle tapaamalla entistä useammin ystäviään.

– Minulla on selkeä juttu, että vähintään kaksi kertaa viikossa tapaan kavereita. Jos joku muu ei kutsu, niin sitten järjestän tapaamisen itse. Istutaan vaikkapa kahvilla, syödään jätskiä ja puhutaan paskaa ja mieluiten siten, että ympärillä on myös paljon ihmisiä. Se on ollut toimiva systeemi, Lyyski kertoo.

Onnistumisia muualta

Sekä fanit että pelaajat tietävät, että urheilu tarjoaa sellaisia elämyksiä ja kokemuksia joita ei välttämättä niin sanottu normaali elämä tuo tullessaan. Peli on se yksittäinen tärkein tapahtuma viikolla, jossa voitto tuo ne kiksit pelaajille. Lyyski on löytänyt nyt pelikentän ulkopuolelta ne omat sytykkeensä mistä hän saa nautintoa samalla tavalla kuin pelikentältä.

– Niitä löytää helposti siviilistä, jos ne vain tunnistaa. Se voi olla vaikka työhaastattelu. Itse olen keskittynyt juoksemiseen ja pyöräilyyn. Olen tehnyt niihin tavoitteita ja yritän ottaa niistä kaiken irti ja saavuttaa uusia rajoja ja aikoja. Se voi olla myös esitelmä minkä pidän töissä viikolla.

– Tärkein asia on se, että täytyy tietää sen yhden asian olevan sen viikon peli. Joka viikko merkitsen kalenteriin, mikä on viikon pelini. Se voi olla, että juoksen 22 kilometriä alle kahden tunnin, valmistaudun todella huolella työtehtävään tai vietän perheeni kanssa aikaa 100-prosenttisesti. Niitä asioita mistä syttyy, voi löytää helposti, valottaa Lyyski filosofiaansa.

Lyyskin ohjelma on ainakin hänen kohdallaan toiminut erinomaisesti. Hän onkin valmis jakamaan oppejaan mahdollisesti myös jatkossa.

– Tiedän tämän toimivan ja uskon siihen 100-prosenttisesti. Jotkut entiset pelaajat antavat lajille takaisin siirtyessään valmentajiksi ja tämä voisi olla minun keinoni antaa takaisin.

– Kaikkien joiden kanssa olemme puhuneet ymmärtävät asian, kun lyödään luvut pöytään. Haluamme auttaa, mutta vielä on epäselvää miten asian kanssa etenemme. En olisi kuitenkaan yllättynyt, jos olisin vuoden päästä mukana starttaamassa jotain tällaista projektia. Monta urheilijaa pärjää hyvin uransa jälkeen, mutta on fakta, että monet voivat myös huonosti. Jos pystyisimme laskemaan sitä 20 prosenttia vaikka kymmeneen tai viiteen, niin siitä olisi varmasti hyötyä kaikille. huippu-urheilijoiden kilpailuluonnetta ja tavoitteellisuutta arvostetaan työmarkkinoilla, Lyyski muistuttaa.