Aleksi Pahkasalon värikäs reitti huipulle - "Suomessa on vähän erilainen meininki"

Aleksi Pahkasalo on kulkenut hieman erilaista urapolkua. Isänsä diplomaattitöiden takia Pahkasalo aloitti jalkapallon pelaamisen ulkomailla ja lisäksi hän pelasi sekä opiskeli neljä vuotta USA:n yliopistossa. Viime kaudella Kakkosen A-lohkon parhaaksi pelaajaksi JPY:n koordinoimassa pelaajien äänestyksessä valittu Pahkasalo hakee nyt todellista läpimurtoa Suomen kentillä FC KTP:n paidassa.

Pahkasalo potki palloa heti pienestä pitäen ja ensimmäiset pelinsä hän pelasi pienenä poikana Kiinassa. Sen jälkeen tie vei Puolaan Polonia Varsovan junioreihin, mutta pääosan juniorivuosistaan hän vietti Unkarissa budapestiläisen Ujpestin akatemiassa. Suomessa hän pelasi nuorena poikana parin vuoden ajan VJS:n junioreissa ja käydessään armeijan, hän pelasi HJK:n junioreissa, Klubi 04:ssä ja nousi myös edustusjoukkueen rinkiin ennen kuin tie vei neljäksi vuodeksi USA:n yliopistoon. Kesällä 2014 hän käväisi myös PK-35 Vantaan riveissä pelaamassa muutaman pelin Ykköstä.

25-vuotiaaksi pelaajaksi Pahkasalo on siis ehtinyt kokea jo varsin paljon uransa aikana.

- Muut ulkomailla olot eivät tietenkään olleet minun päätöksiäni, kun menimme isän työn perässä, mutta USA:n yliopisto oli sitten oma päätös. Täytyy olla kiitollinen niistä kokemuksista ja, että on päässyt tutustumaan erilaisiin futismaihin ja -kulttuureihin, Pahkasalo kertoo.

Hyödylliset kokemukset

Pahkasalo myöntää, että vuodet ulkomailla ovat kasvattaneet.

- Siellä on ihan erilaista kuin Suomessa. Ollaan paljon ankarampia, valmentajat, vanhemmat sekä kannattajat vaativat paljon enemmän ja kentän laidalta saattaa välillä kuulua aika kovaa tekstiä. Se teki minut henkisesti vahvemmaksi. Suomessa ei juuri kentän laidalta haukkuja kuulu. Olen ottanut niistä vuosista niitä hyviä asioita mukaan, jotka sopivat minun pelityyliini ja jättänyt huonot asiat pois. Vuosien varrella on tullut paljon kavereita eri kulttuureista ja eri maista ja nyt on jalkapallokontakteja ympäri maailmaa. Tie on ollut värikäs, mutta mitään en muuttaisi ja olen oppinut paljon.

Pahkasalo pelasi Ujpestissa 12-vuotiaasta 18-vuotiaaksi ja myöntää tuon ajan olleen erityisen kasvattava.

- Budapestissa on viisi suurempaa joukkuetta joilla neljällä oli sisäoppilaitostyyppinen akatemia. En voinut olla kuitenkaan sellaisessa, sillä kävin samalla kansainvälistä koulua ja Ujpest oli sitten ainoa huippujoukkueista, jossa ei tarvinnut asua. Siellä oli todella kovia valmentajia. Yksi iso ero Suomeen oli muun muassa se, että kun pelasin siellä kuusi vuotta, niin meillä oli 10-12 valmentajaa sinä aikana. Jos tuloksia ei tullut, niin potkut tulivat aika nopeasti. Tuloksia vaadittiin koko ajan.

- Suomessa on vähän erilainen meininki, enkä sano onko se huonompi tai parempi, mutta Suomessa tuloksia ei välttämättä aina niin painoteta. Unkarissa tulos oli ainoa mikä merkkasi. Pelaajiakin leikattiin joukkueesta pois aika julmasti, jos taso ei riittänyt. Siinä ei paljoa mietitty, että pahoitettiinko jonkun mieltä tai loukkaantuiko joku. Itse en onneksi joutunut kertaakaan sellaiseen tilanteeseen.

Suurimman eron Suomeen Pahkasalo huomasi kuitenkin kentän laidalta. Palaute valmentajilta sekä muiden pelaajien vanhemmilta oli välillä suoraa ja korutonta.

- Ihan alussa en osannut unkaria enkä ymmärtänyt mitä minulle huudettiin. Yritin kysyä joukkuekavereilta, mutta he vain sanoivat, että on parempi, etten tiedä. Sitten, kun opin kielen, niin kyllä sieltä aika hirveyksiä välillä huudeltiin. Olin ulkomaalaisena ottanut jonkun paikallisen pelipaikan ja olin tietyllä tavalla silmätikkuna. Pelasin kymppipaikalla aika vapaassa roolissa ja välillä yritin vähän vaikeampia syöttöjä tai harhautuksia, niin silloin sai kyllä kuulla, jos epäonnistuin. Vuosien mittaan opin kielen ja he ottivat minutkin omakseen ja olin osana heidän jalkapalloperhettään, Pahkasalo kertoo.

Nuorelle pelaajalle kova kritiikki saattaa luhistaa tai vahvistaa. Pahkasalon nahka kovettui Unkarin vuosien aikana eikä hän enää pienestä hätkähdä.

- Kyllä se vahvisti henkisesti. Jos nykyään joku huutaa kentän laidalla, niin sen vain sivuuttaa. Eihän niitä ole koskaan kiva kuulla, mutta olen oppinut elämään niiden kanssa. Suomessa on pelaajia, jotka pärjäävät teknisesti ja taktisesti, mutta henkisesti he eivät välttämättä ole niin kovia.

Koulutus USA:sta

Pahkasalo palasi Suomeen käymään varusmiespalvelun ja liittyi mukaan HJK:n organisaatioon. Hän toimi sekä A-junioreiden sekä Klubi 04:n kapteenina ja sai Antti Muuriselta kutsun myös edustusjoukkueen harjoituksiin. Hän päätti kuitenkin ottaa uuden askeleen uralleen, kun hän päätti lähteä USA:han opiskelemaan ja pelaamaan jalkapalloa.

- Olin silloin 20-vuotias ja aika monet kyseenalaistivat päätökseni, sillä olihan juuri noussut mukaan HJK:n liigarinkiin. Minulla oli silloin pieni polvivamma ja ajattelin, jos futiksesta ei tule mitään, niin minulla ei ole sen jälkeen mihin kääntyä, kun minulla oli vain lukiokoulutus. Mietin yliopiston olevan hyvä polku, jossa voin yhdistää pelaamisen sekä yliopistotutkinnon. Sen jälkeen, kun olin jutellut yliopiston valmentajien kanssa, olin varma sen olevan oikea ratkaisu.

- Kun lähdin sinne, en tiennyt millainen taso siellä oli. Aika nopeasti huomasin kuitenkin tason olevan todella kova ja siellä oli kovia pelaajia. Monet pelaajista olivat samassa tilanteessa kuin minäkin ja esimerkiksi meidän joukkueessa ei ollut yhtään jenkkipelaajaa, vaan kaikki olivat muunmaalaisia ja tulleet stipendeillä. Meillä oli pelaajia joka puolelta maailmaa.

Pahkasalon opinajo Lindsey Wilson College on USA:n yliopiston kautta aikain toiseksi menestynein jalkapallojoukkue yhdeksällä maan mestaruudella ja lukeutuu maan ehdottomiin kärkikouluihin jalkapallossa. Pahkasalolle yliopistoura oli menestys. Vaikka koulu ei yltänyt maan mestaruuteen, niin Pahkasalo valittiin kahdesti konferenssin vuoden pelaajaksi ja sai kahtena vuotena kunnian myös All-American –joukkueeseen, johon valitaan maan parhaat yliopistopelaajat. Lisäksi hänet valittiin neljästi koko maan viikon parhaaksi pelaajaksi. Kahtena viimeisenä kautenaan hän viimeisteli yhteensä peräti 56 maalia. Yliopistouran jälkeen hän pääsi mukaan MLS-combine –tilaisuuteen, jossa MLS-seurat tarkastelevat pelaajia varaustilaisuutta silmälläpitäen sekä pelasi kesäliigassa. Hän käväisi myös MLS-seura Sporting Kansas Cityn testissä, mutta MLS-sopimus jäi lopulta saamatta.

- Yliopisto oli hyvä paikka kehittyä pelaajana. Välillä vastassa oli tietenkin vähän huonompiakin joukkueita, mutta erityisesti kauden päättävässä USA:n mestaruusturnauksessa oli todella kova taso. Suomessa on aika huono käsitys yliopistofutiksen tasosta ja tuntuu, ettei minun saavutuksiani täällä juuri arvosteta. Saavutin siellä kaiken mitä pystyin saavuttamaan ja ainoa, joka jäi tekemättä, oli MLS-sopimus. Se on kuitenkin vähän vaikeaa, kun pelaajilla saa olla 5-7 ulkomaalaista pelaajaa, Pahkasalo kertoo ajastaan valtameren takana.

Pelaajat äänestivät parhaaksi

USA:n jälkeen Pahkasalo palasi Suomeen ja teki viime kaudella sopimuksen Kakkosessa pelanneen FC Legirus Interin kanssa. Kausi sujui Pahkasalolta erinomaisesti, sillä hän viimeisteli 16 maalia yhtä monessa ottelussa. Hänet äänestettiin pelaajien toimesta myös Kakkosen A-lohkon parhaaksi pelaajaksi. Täksi kaudeksi hän siirtyi Ykköseen kabinettipäätöksellä nousseen KTP:n riveihin.

- Olen todella tyytyväinen siirtyessäni KTP:hen ja kaikki ovat ottaneet minut todella hyvin vastaan. Tultuani Suomeen tuntui, ettei USA:n saavutuksiani hirveästi arvostettu ja jouduin aloittamaan aika pohjalta. Onneksi sain viime vuonna vahvan kauden Kakkosessa ja nimeä taas hieman kartalle myös Suomessa.

Pahkasalo tähtääkin läpimurtoon nyt Suomen kentillä.

- Kauteen on kovat odotukset. Onneksi KTP sai paikan Ykkösessä ja nyt olisi tavoitteena tehdä läpimurto ja pelata vahva vuosi. Sen jälkeen ei koskaan tiedä mitä tapahtuu ja läpimurto saattaisi avata sitten mahdollisuuden isommille kentille. KTP:llä on seurana tavoitteena nousta takaisin Veikkausliigaan ja tällä hetkellä ensisijainen tavoitteeni on saavuttaa mahdollisimman paljon menestystä KTP:n kanssa.

KTP oli lähellä saavuttaa Ykkösen paikka jo viime kauden päätteeksi, mutta se hävisi nousukarsinnoissa AC Kajaanille. Pahkasalon mukaan joukkuetta on kuitenkin rakennettu koko ajan Ykkönen silmällä pitäen. Hän katsookin luottavaisena kohti tulevaa kautta.

- Kun joukkuetta alettiin kasata ennen kuin päätös noususta Ykköseen tuli, niin KTP teki hankintoja, jotka voivat nostaa KTP:n Ykköseen sekä jotka ovat tarpeeksi hyviä pelatakseen Ykkösessä. Mielestäni seura on tehnyt viisaita päätöksiä ja hankintoja pelaajien suhteen sekä myös ihmisinä. Joukkueesta on jo muodostunut perhe ja henki on loistava, hehkuttaa Pahkasalo.

Valmentajakoulutus käynnissä

Vaikka Pahkasalo panostaa täysillä peliuraansa, on hänen katseensa myös jo edessäpäin, sillä pelaamisen ohella hän on aloittanut myös valmentamisen. Ensiaskeleita valmentamiseen hän otti jo USA:ssa ja käy tällä hetkellä huippupelaajien UEFA:n B-valmentajakurssia.

- On ollut mahtavaa kokea, nähdä ja oppia pelaajana niin monia eri valmennustapoja ympäri maailman. Valmennus tulee olemaan mahdollisuus minulle jakaa kaikkea sitä tietoa pelaajilleni.

- Olen jo alkanut muodostaa mielessäni minkälainen valmentaja haluan tulevaisuudessa olla. Valmennuksessa kiehtoo se, että on niin monia eri tapoja pelata jalkapalloa, ja se, kuinka paljon jalkapallo muuttuu vuosi vuodelta, Pahkasalo avaa kiinnostusta valmennukseen.

Tavoitteet ovat tulevaisuudessa korkealla myös valmennuksessa.

- Odotan innolla sitä, että pääsen jonain päivänä yrittämään saada joukkueen pelaamaan juuri sillä tavalla, jolla minä haluan ja näen parhaaksi. Tähtäimessäni on, että olen Suomen valmentajien eliitissä peliurani jälkeen. Koen, että kaikkien ulkomaan vuosieni jälkeen olen kerännyt niin paljon kokemuksia, tietoa ja eri valmennustapoja, että nämä tulevat olemaan suuri etu valmennusurallani, Pahkasalo kertoo tulevaisuuden suunnitelmistaan.