Anna Tamminen palkittiin jo toisena vuotena peräkkäin Naisten Liigan parhaana maalivahtina.
Tamminen ei osannut odottaa toista peräkkäistä parhaan maalivahdin palkintoa.
– Tämä tuntui ihan yhtä yllättävältä kuin viime vuonna. Tämän tekee vielä hienommaksi sen, että sen ovat äänestäneet muut pelaajat. Kun itse tein äänestystä, niin valinta oli mielestäni vaikea, sillä tällä kaudella Naisten Liigassa on ollut paljon todella hyviä maalivahteja, Tamminen kiittelee.
Tamminen torjui toisena vuotena peräkkäin Åland Unitedin mitaleille. Viime vuonna hän oli joukkueensa selkeä ykköstorjuja, mutta täksi kaudeksi hän sai kovimman mahdollisen kirittäjän, kun Helmari-kollega Paula Myllyoja liittyi mukaan seuraan ennen kuin siirtyi kesällä Italiaan. Tamminen myöntää pienoisen alun skeptisyyden kilpailuasetelman suhteen, mutta loppujen lopuksi huippuvahdit puskivat toisiaan kehittymään.
– Rehellisesti sanottuna minua pelotti hieman aluksi, kun kuulin Paulan tulosta. Hän on vahva persoona ja hyvä maalivahti. Hoidimme mielestäni tilanteen kuitenkin loistavasti ja saimme toisistamme paljon irti. Opin Paulalta paljon ja puskimme toisiamme eteenpäin. Toinen pystyi aina antamaan vähän vinkkejä, jos ei pelannut. Uskon sen olleen molemmille hyvä asia kehittymisen kannalta. Paulasta oli minulle iso apu, kiittelee Tamminen.
Myllyojan siirryttyä Italiaan Tamminen oli Åland Unitedin itseoikeutettu ykkösvahti. Vaikka sisäinen kilpailutilanne poistui Myllyojan lähdettyä, niin Tamminen ei antanut vaatimustason pudota, vaan pystyi pitämään tason korkealla.
– Meillä oli syksyllä todella merkityksellisiä otteluita ja halusin näyttää pystyväni pelaamaan korkealla tasolla ja työntää niitä rajoja. Tekemisen taso ei laskenut.
”Voiko tämä olla totta”
Tamminen on pelannut urallaan viisi A-maaottelua ja muodostaa tällä hetkellä Helmarien maalivahtikolmikon yhdessä Tinja-Riikka Korpelan ja Myllyojan kanssa.
– Olen löytänyt oman paikkani maajoukkueessa ja pystyn pelaamaan omilla vahvuuksillani. Olen huomannut, että pystyn haastamaan molempia ja voin olla joissain asioissa myös heitä parempi sekä tuoda omia juttujani esiin. Tuossa seurassa on hieno treenata ja olen aina suurella innolla mukana maajoukkueessa.
Tamminen kiittelee myös olosuhteita Ahvenanmaalla, jossa hän pääsee keskittymään pelkästään jalkapalloon.
– Joskus on sellainen olo, että voiko tämä olla totta. Ei tarvitse mennä aamulla töihin ja sieltä sitten harjoituksiin. Nyt voi mennä vaikkapa salille tekemään lihashuoltoa ja sitten iltapäivän treeneihin. Se on ollut mahtavaa, kun on tuollainen mahdollisuus ja olen nauttinut siitä todella paljon.
Ei kiire ulkomaille
Tammisella on jo kokemusta ulkomailta, kun hän pelasi kauden Ruotsissaa Hovås Billdalin joukkueessa. Ulkomaan kentät siintävät mielessä, mutta mitään pakottavaa tarvetta hänellä ei vielä ole.
– Ruotsissa seurani ei ollut kovinkaan ammattimainen eikä treenien tasolla ollut hirveän hyvä. Åland Unitedissa minulla on ollut parhaat olosuhteet, ja ne ovat minulle ratkaisevassa asemassa, kun teen päätöksen jatkosta.
– Vaikka jäisin Naisten Liigaan, niin sieltäkin löytyy tarpeeksi haastetta, mutta haluaisin tsekata mihin rahkeet riittävät. Ei minulla ole kuitenkaan pakottavaa tarvetta lähteä. Ruotsin aika osoitti sen, ettei se aina välttämättä ole parempaa jossain muualla. Tärkeintä on, että löytyy ympäristö jossa on hyvä kehittyä. Paikalla ei ole sitten lopulta väliä. Jos sellainen löytyy, niin kiinnostaisi lähteä jo tänä vuonna. Jos ei, niin sitten joku toinen vuosi sitten, pohtii Tamminen.