Jalkapallon Pelaajayhdistyksen lakipalvelut 2025 – jatkuvuutta, uudistumista ja vaikuttamista

Pelaajayhdistyksen lakipalvelut ovat ennen kaikkea osa pelaajien arjen turvaa. Pelaajayhdistys tarjoaa jäsenilleen maksuttomat lakipalvelut koko pelaajauran ajaksi, ja avun hakeminen on tehty mahdollisimman helpoksi – ilman erillisiä kustannuksia tai muodollisia kynnyksiä. Tavoitteena on, että pelaaja uskaltaa ja voi ottaa yhteyttä ajoissa, jo ennen kuin ongelmat kärjistyvät.

Lakipalvelut kattavat oikeudellisen neuvonnan sopimusten tarkastamisesta ja pelaajasopimussuhteen ehdoista aina vaativiin riitatilanteisiin sekä kansallisiin ja kansainvälisiin menettelyihin. Työssäni korostuu ajatus siitä, että pelaajien oikeuksien tulee toteutua käytännössä – ei vasta riitatilanteissa tai jälkikäteen. Oikeusturvan ei pidä jäädä epäselvien sopimusten, vakiintumattomien käytäntöjen tai yksipuolisten tulkintojen varaan.

Vuosi 2025 oli pelaajayhdistyksen uuden strategian ensimmäinen toteutusvuosi. Strategian keskiössä ovat asiantuntijuus, yhteisö ja vaikuttaminen. Lakipalveluiden näkökulmasta tämä on tarkoittanut pelaajien arjen asiantuntijuuden vahvistamista, matalaa kynnystä hakea oikeudellista apua sekä aktiivista vaikuttamista siihen, että suomalaisessa jalkapallossa siirrytään aidosti sopimiseen ja yhteisesti sovittujen pelisääntöjen noudattamiseen – samalla tavalla kuin muillakin toimialoilla.

 

Muutokset lakipalveluissa ja osaamisen jatkuvuus

 

Vuoden 2025 alussa pelaajayhdistyksen lakipalveluissa tapahtui merkittävä muutos, kun Mika Palmgren siirtyi ansaituille eläkepäiville pitkän ja ansiokkaan uran päätteeksi. Palmgren ehti uransa aikana kehittää merkittävästi pelaajien oikeudellista asemaa ja toimia urheiluoikeuden parissa sekä kansallisissa että kansainvälisissä tehtävissä. Hänen työnsä loi vahvan perustan pelaajayhdistyksen lakipalveluille ja pelaajien oikeusturvalle Suomessa.

Aloitin itse tehtäväni uutena oikeudellisena asiantuntijana vuoden 2025 alussa. Kokemukseni jalkapallosta sekä seuran että pelaajan näkökulmasta ovat ohjanneet työtäni alusta alkaen käytännönläheiseen ja pelaajalähtöiseen suuntaan. Vuoden aikana pelaajat ovat saaneet kauttani oikeudellista apua monenlaisiin tapauksiin, jotka ovat koskettaneet jalkapalloilijoiden arkea ja työtä eri sarjatasoilla Suomessa ja ulkomailla.

Toimin lakipalveluiden ohella apulaisprofessorina yliopistossa, mikä on heijastunut myös lakipalveluiden kehittämiseen. Olemme halunneet tietoisesti tukea oikeustieteen opiskelijoita, joita kiinnostaa urheiluoikeus, erityisesti harjoittelujen ja opinnäytetöiden kautta. Näen tärkeänä, että urheiluoikeuden käytännön kysymykset ja akateeminen osaaminen kohtaavat ja että alalle kasvaa uutta osaamista.

 

Lakipalveluihin liittyvät tapaukset

 

Vuoden 2025 aikana käsittelin lakipalveluissa yli 70 oikeudellista tapausta, jotka koskivat jalkapalloilijoita eri sarjatasoilla. Monissa tapauksissa oli mukana useita pelaajia samanaikaisesti, erityisesti tilanteissa, joissa oikeudelliset toimet kohdistuivat seuroja vastaan. Tyypillisiä olivat tapaukset, joissa seura oli laiminlyönyt pelaajille kuuluvien vuosiloma- tai lomakorvausten maksamisen ja oikeuksien toteutuminen edellytti oikeudellista painetta tai kanteen nostamista. Tämä osoittaa, että pelaajien oikeudet eivät edelleenkään toteudu järjestelmällisesti ilman ulkopuolista puuttumista.

Tapauksista valtaosa, noin 85 prosenttia, saatiin päätökseen vuoden 2025 aikana, ja loput olivat vuoden lopussa edelleen vireillä. Sukupuolijakauman osalta 80 prosenttia tapauksista koski miespelaajia ja 20 prosenttia naispelaajia, mikä osoittaa, että oikeudelliset ongelmat koskettavat koko lajikenttää, vaikka painottuvatkin määrällisesti miespelaajiin.

Tapauksista noin puolet käsiteltiin Suomessa ja puolet ulkomailla, pääasiassa Euroopassa. Tämä heijastaa suomalaisten pelaajien yhä kansainvälisempää uraa ja sitä, että oikeudelliset kysymykset eivät rajoitu kansalliseen toimintaympäristöön.

Sisällöllisesti tapaukset jakautuivat useisiin toistuviin teemoihin. Noin 33 prosenttia koski pelaajasopimuksiin liittyviä erimielisyyksiä, kuten epäselviä sopimusehtoja ja yksipuolisia sopimusmuutoksia. 27 prosenttia tapauksista liittyi epäasialliseen kohteluun tai työsuhteen päättämiseen tavalla, joka ei täyttänyt lainsäädännön edellyttämiä menettelyjä tai sopimuksenmukaisuutta. Lisäksi 20 prosenttia koski vuosiloman ja lomakorvausten maksamatta jättämistä ja 17 prosenttia palkkasaatavien laiminlyöntiä ilman laillista perustetta.

Näiden lisäksi käsittelin agenttisopimuksiin, siirtokysymyksiin, loukkaantumisiin ja niiden hoitokustannuksiin, verotukseen sekä erityisesti ulkomaalaispelaajien osalta oleskelulupa-asioihin liittyviä kysymyksiä. Useissa tapauksissa nousi esiin myös kiusaaminen ja muu epäasiallinen kohtelu, johon ei ollut puututtu työnantajavastuuta edellyttävällä tavalla.

Tapaukset olivat myös taloudellisesti merkittäviä. Vuonna 2025 käsitellyissä asioissa esitettyjen oikeudellisten ja sopimuksellisten vaateiden yhteenlaskettu euromäärä oli lähes 750 000 euroa.

 

'Kansainväliset riita-asiat, DRC-menettelyt ja FIFPRO-yhteistyö

 

Vuoden 2025 aikana 12 tapausta vietiin FIFA:n Dispute Resolution Chamberiin (DRC), joka ratkaisee kansainvälisiä pelaaja–seura-riitoja silloin, kun osapuolet ovat eri maista tai kun kiista liittyy kansainvälisiin siirtoihin. DRC-menettely on pelaajille usein ainoa tehokas ja riippumaton oikeusturvakeino tilanteissa, joissa seura sijaitsee ulkomailla, sopimusvelvoitteita ei noudateta tai neuvottelut eivät johda ratkaisuun. Menettely perustuu FIFA:n sääntöihin ja vakiintuneeseen kansainväliseen urheiluoikeudelliseen käytäntöön, ja sen kautta on mahdollista saada sekä rahallisia korvauksia että virallinen vahvistus sopimusrikkomuksista.

Kansainvälisissä tapauksissa korostuu erityisesti yhteistyö paikallisten pelaajayhdistysten kanssa. FIFPROn jäsenenä olemme osa maailmanlaajuista pelaajayhdistysten verkostoa, jonka kautta suomalaispelaajien asioissa voidaan olla suoraan yhteydessä kunkin maan paikalliseen pelaajayhdistykseen ja heidän lakipalveluihinsa. Tämä on oikeudellisesta näkökulmasta keskeistä, sillä paikalliset toimijat tuntevat kansallisen lainsäädännön, oikeuskäytännön ja prosessit. Yhteistyö mahdollistaa tapausten tehokkaan valmistelun, asianmukaisen oikeussuojan sekä sen, etteivät suomalaispelaajat jää yksin ulkomailla.

Vuonna 2025 FIFPRO juhli 60-vuotista taivaltaan, mikä toi esiin pelaajaliikkeen keskeisen merkityksen jalkapalloilijoiden oikeuksien, kansalaisvapauksien ja työelämän perusoikeuksien kehittämisessä. FIFPRO on ollut ratkaiseva toimija useissa oikeudellisissa murroskohdissa, joista tunnetuin on Jean-Marc Bosmanin tapaus. EU-tuomioistuimen 15. joulukuuta 1995 antama Bosman-ratkaisu vahvisti pelaajien liikkumisvapauden sopimuksen päätyttyä ja pakotti FIFA:n muuttamaan siirtosääntöjään. Ratkaisun vaikutukset näkyvät edelleen pelaajien oikeudellisessa asemassa kaikkialla Euroopassa. Myös Sara Björk Gunnarsdóttirin ja Lassana Diarran tapaukset ovat olleet keskeisiä pelaajien oikeuksien ja työehtojen kehityksessä.

Osana FIFPRO-yhteistyötä osallistuin FIFPRO Legal Congress 2025 -seminaariin 5.–6. maaliskuuta 2025. Seminaari kokosi yhteen urheiluoikeuden asiantuntijoita eri puolilta maailmaa keskustelemaan jalkapallon keskeisistä oikeudellisista kysymyksistä. Käsittelyssä olivat muun muassa kansainvälinen välimiesmenettely, FIFA:n sääntömuutokset, agenttisääntely, pelaajasopimukset, vedonlyönnin sääntely sekä ajankohtaiset oikeustapaukset. Erityisesti Lassana Diarran tapauksen analyysi korosti sitä, että pelaajien työvoiman vapaata liikkuvuutta rajoittavien sääntöjen uudistaminen edellyttää jatkossa aitoa neuvottelua pelaajia edustavien tahojen sekä seuroja ja liigoja edustavien toimijoiden välillä.

Kokonaisuutena DRC-menettelyt ja FIFPRO-yhteistyö muodostavat keskeisen oikeudellisen tukirakenteen suomalaispelaajille yhä kansainvälisemmässä toimintaympäristössä. Ne varmistavat, että pelaajien oikeudet voidaan turvata tehokkaasti myös silloin, kun kansallinen oikeussuoja ei yksin ole riittävä.

 

Oikeudellista vaikuttamistyötä

 

Pelaajayhdistys on vuonna 2025 kohdistanut oikeudellisen vaikuttamistyönsä erityisesti suomalaisen jalkapallon oikeudellisten rakenteiden kehittämiseen. Työn lähtökohtana on ollut käytännön kokemuksiin perustuva tosiasia, että pelaajien oikeusturva ei tällä hetkellä perustu riittävän ennakoivaan ja sopimusperustaiseen järjestelmään, vaan toteutuu usein vasta jälkikäteen erilaisten oikeudellisten prosessien kautta. Tämä ei ole kestävää nykyaikaisessa työelämässä eikä ammattiurheilun vaativassa ja pelaajan kannalta haavoittuvassa toimintaympäristössä.

Yhtenä keskeisenä myönteisenä kehityskulkuna voidaan pitää yhteistyötä Palloliiton kanssa FIFA:n tunnustaman kansallisen riidanratkaisuelimen (National Dispute Resolution Chamber, NDRC) perustamiseksi. Työ on edennyt rakentavassa hengessä, ja kyseessä on merkittävä askel kohti riippumatonta ja oikeudenmukaista riidanratkaisua suomalaisessa jalkapallossa. NDRC vahvistaa luottamusta koko järjestelmän toimivuuteen ja luo ennakoitavamman oikeussuojakehyksen pelaajille ja seuroille.

Vaikuttamistyön ytimessä on ollut myös suomalaisen pelaajasopimusjärjestelmän uudistaminen. Palloliiton hallituksen aloitteesta keväällä 2025 perustettu työryhmä on tarjonnut tärkeän foorumin oikeudelliselle keskustelulle, mutta työn eteneminen ei ole vastannut uudistamistarpeen kiireellisyyttä. Pelaajayhdistys on tuonut työryhmään systemaattisesti esiin nykyisen pelaajasopimusmallin keskeiset oikeudelliset puutteet sekä konkreettiset ehdotukset niiden korjaamiseksi. Lähtökohtana on, että pelaajasopimusten tulee olla yhteensopivia kansallisen lainsäädännön, EU-oikeuden ja kansainvälisen jalkapallosääntelyn kanssa sekä tarjota pelaajille todellinen, ennakoitava ja yhdenvertainen oikeusturva.

Seurojen taloudellinen kestävyys on tärkeä osa ammattijalkapallon ekosysteemiä, mutta se ei voi yksin määrittää pelaajien oikeudellista asemaa. Lajin sääntöjen ja sopimusten tulee kestää sekä oikeudellinen että eettinen tarkastelu. Keskeinen rakenteellinen puute suomalaisessa jalkapallossa on edelleen kollektiivisen työehtosopimusjärjestelmän puuttuminen. Suomessa ei ole mallia, jossa pelaajat, seurat, liigat ja Palloliiton edustajat sopisivat yhdessä työsuhteen keskeisistä ehdoista ja pelisäännöistä. Vastaava kollektiivinen malli on käytössä esimerkiksi jääkiekossa.

Vuoden 2025 vaikuttamistyötä leimasi myös urheilijoiden vakuutuskriisi ja sitä kautta esiin nousseet laajemmat kysymykset urheilijoiden sosioekonomisesta asemasta suhteessa muihin ammattiryhmiin. Keväällä 2025 julkisuuteen tullut OP Pohjolan päätös lopettaa urheilijavakuutusten tarjoaminen uhkasi jättää ammattijalkapalloilijat ilman lakisääteistä vakuutusturvaa vuoden 2026 alusta alkaen. Syksyllä vakuutusyhtiö If ilmoitti tarjoavansa vakuutuksia jatkossa myös ammattiurheilijoille, mikä oli tärkeä ja huojentava käänne. Tämä ei kuitenkaan poistanut epävarmuutta urheilijoiden vakuutus- ja eläketurvan kokonaisuudesta.

Kokonaisuutena tilanne osoittaa, että urheilijoiden oikeusturva edellyttää laajempaa lainsäädännöllistä tarkastelua. Tarvitaan lakiuudistus, jonka yhteydessä urheilijoiden vakuutus- ja eläketurva voidaan saattaa aidosti samalle tasolle kuin muidenkin työntekijäryhmien oikeusturva.

 

Yhteenveto vuodesta ja jatkoaskelmerkit

 

Vuoden 2025 lakipalvelutyö osoittaa selvästi, että pelaajien oikeudellinen asema suomalaisessa jalkapallossa edellyttää edelleen määrätietoista ja rakenteellista kehittämistä. Käsitellyt tapaukset eivät ole yksittäisiä poikkeuksia, vaan ne heijastavat järjestelmätason puutteita pelaajasopimusten noudattamisessa, lakisääteisten työnantajavelvoitteiden täyttämisessä sekä oikeusturvan ennakoivuudessa.

Pelaajien oikeudet toteutuvat yhä liian usein vasta jälkikäteen, oikeudellisten prosessien tai ulkopuolisen painostuksen kautta. Tämä ei ole kestävää nykyaikaisessa työelämässä eikä ammattiurheilun vaativassa ja pelaajan kannalta haavoittuvassa toimintaympäristössä.

Keskeinen havainto on, että pelaajien oikeusasema riippuu edelleen liikaa yksittäisten seurojen toimintatavoista ja oikeudellisesta osaamisesta. Oikeusturva ei perustu yhtenäisiin ja ennakoitaviin rakenteisiin, vaan toteutuu epätasaisesti. Tämä altistaa pelaajat epävarmuudelle ja seurat oikeudellisille riskeille. Nykyinen pelaajasopimusmalli ei täytä kaikilta osin edes kansallisen lainsäädännön, EU-oikeuden eikä kansainvälisen jalkapallosääntelyn vaatimuksia, mikä korostaa uudistamisen välttämättömyyttä.

Rakenteellinen ydinongelma on kollektiivisen sopimusjärjestelmän puuttuminen. Ilman mallia, jossa aidosti yhteistyössä sovitaan työsuhteen keskeisistä ehdoista, pelaajien asema jää alttiiksi yksipuolisille tulkinnoille ja vaihteleville käytännöille. Kokemukset muista maista osoittavat, että kollektiivinen sopiminen parantaa oikeusvarmuutta, ehkäisee riitoja ja tukee koko lajin kestävää kehitystä.

Vuoden 2026 lakipalveluiden ja vaikuttamistyön keskiössä on siirtyminen reaktiivisesta oikeussuojasta ennakoivaan ja sopimusperustaiseen järjestelmään. Pelaajasopimusmallin uudistamista on vietävä eteenpäin siten, että se on aidosti yhteensopiva kansallisen ja kansainvälisen oikeuden kanssa ja tarjoaa pelaajille selkeän, yhdenvertaisen ja läpinäkyvän oikeudellisen aseman.

Samanaikaisesti on jatkettava kollektiivisen sopimusjärjestelmän valmistelua yhteistyössä seurojen ja Palloliiton kanssa. Tavoitteena on rakentaa kolmikantainen rakenne, joka kestää sekä oikeudellisen että eettisen tarkastelun ja luo ennakoitavat pelisäännöt suomalaiselle ammattijalkapallolle.

Kansainvälisessä toimintaympäristössä pelaajien oikeusturvaa vahvistetaan edelleen tiiviin FIFPRO-yhteistyön ja paikallisten pelaajayhdistysten verkoston kautta. Tämä on välttämätöntä tilanteissa, joissa suomalaispelaajien oikeuksia joudutaan puolustamaan ulkomailla ja joissa kansallinen oikeussuoja ei yksin ole riittävä.

Lisäksi ennakoivaan oikeudelliseen neuvontaan ja koulutukseen panostetaan entistä enemmän. Riitatilanteita voidaan vähentää tehokkaimmin varmistamalla, että pelaajat ymmärtävät sopimustensa sisällön ja oikeudelliset vaikutukset jo ennen niiden allekirjoittamista.

Urheilijoiden vakuutus- ja sosiaaliturvaan liittyvät kysymykset edellyttävät myös aktiivista vaikuttamistyötä. Ammattiurheilijoiden oikeusturvan on vastattava muiden työntekijäryhmien tasoa, ja tämän saavuttaminen edellyttää sekä lainsäädännöllisiä ratkaisuja että pitkäjänteistä yhteistyötä keskeisten sidosryhmien kanssa.

Suomalaisen jalkapallon on nyt tehtävä tietoinen valinta. Jatketaanko järjestelmää, jossa pelaajien oikeusturva perustuu jälkikäteisiin korjauksiin ja yksittäisiin riitoihin, vai rakennetaanko ennakoiva, sopimusperustainen ja oikeudenmukainen järjestelmä, jossa yhteinen vastuu pelaajan urasta ja hyvinvoinnista on keskiössä. Vuosi 2026 on ratkaiseva tämän muutoksen toteuttamisessa.

Työn inhimillinen puoli näkyy ennen kaikkea pelaajien kanssa tehtävässä arjessa. Olen ollut hyvin tyytyväinen ensimmäiseen vuoteeni pelaajayhdistyksessä. On ollut erityisen mielekästä voida auttaa pelaajia monenlaisissa oikeudellisissa kysymyksissä uran ja arjen eri vaiheissa. Suomalaisia mies- ja naispelaajia pelaa nykyisin runsaasti myös ulkomailla, ja heidän tukemisensa erilaisissa oikeudellisissa tilanteissa on ollut merkittävä osa työtäni. Pelaajien luottamus sekä tiivis yhteistyö pelaajayhdistyksen asiantuntevan tiimin kanssa ovat tehneet vuodesta poikkeuksellisen antoisan ja vahvistaneet käsitystä siitä, että lakipalveluilla on keskeinen rooli pelaajien arjen turvana.

Kuten brasilialaisessa jalkapallossa on tapana sanoa, kyse on joga bonitosta – kauniista pelistä. Parhaimmillaan se tarkoittaa paitsi taitoa ja luovuutta kentällä, myös selkeitä pelisääntöjä, keskinäistä luottamusta ja reilua toimintaa kentän ulkopuolella. Kun pelaajat, seurat, liigat ja Palloliitto jakavat vastuun ja sitoutuvat yhteisiin pelisääntöihin, koko laji voi kehittyä kestävällä tavalla ja peli kulkea kaikkien osapuolten eduksi.

 

Lisätietoa:

Jyri Paasonen
Oikeudellinen asiantuntija,

Jalkapallon Pelaajayhdistys ry, +358 (0)45 257 3488, jyri.paasonen@jpy.fi

Kuva: Länsi-Savo / Taru Hokkanen