Jalkapallon Pelaajayhdistys julkaisee kauden 2024 aikana juttusarjan, jossa nuori pelaaja ja jo uransa lopettanut pelaaja vastailevat JPY:n ja toistensa kysymyksiin ja samalla pääsevät näin lähemmäksi toisiaan. Juttusarjassa paljastuu myös mahdollinen yhteys nuoren ja konkarin välillä. Marraskuun pelaajaparina on Lotta Lindström ja Christina Forssell.
Maaliahne hyökkääjä Lotta Lindström napattiin HJK:sta kesken sopimuksen London City Lionessessin riveihin. Lupaava hyökkääjä teki tuhoisaa jälkeä Kansallisessa Liigassa kaudella 2023 ja voitti maalipörssin 17 osumallaan. Lisäksi palkintokaappiin kertyivät Suomen Cupin ja Kansallisen Liigan hopeamitalit. Lotta palkittiin myös kauden 2023 tulokkaana ja vuoden hyökkääjänä. Lisäksi nuori hyökkääjä on kerennyt myös debytoimaan Helmareissa.
Lotta Lindström pelaa nykyään Englannissa. (Kuva: Wing Chong)
Kerro vähän itsestäsi ja taustoistasi?
Olen 20-vuotias ja pelaan tällä hetkellä Englannin toiseksi korkeimmalla tasolla London City Lionessesissa naisten Championshipissä. Siirryin HJK:sta tänne viime helmikuussa, jossa ehdin pelaamaan yhden kauden ajan. Sitä ennen pelasin HFA Märskyssä kahden kauden ajan. Olen Hyps:n kasvatti ja pelipaikaltani hyökkääjä, rakastan maalien tekemistä ja voittamista.
Kerro missä olet tällä hetkellä ja mitä kuuluu?
Olen tällä hetkellä Englannissa ja kausi lähti osaltani hyvin käyntiin. Valitettavasti hyvin menneen ensimmäisen sarjapelin jälkeen polvestani katkesi treeneissä eturistiside. Polvi leikattiin Suomessa Lasse Lempaisen toimesta viisi viikkoa sitten. Kuntoutus on parhaillaan käynnissä ja kaiken mennessä hyvin ehdin mukaan ensi kauden alkuun. Polvi meni nyt toisen kerran, joten kuntoutusprosessi on suhteellisen hyvin tiedossa. Tällä kertaa leikkauksessa käytettiin kuitenkin hieman erilaista siirremenetelmää, joten kuntoutuksen alku on ollut hieman varovaisempi.
Mikä on urasi paras saavutus tai muisto?
A-maajoukkue debyytti oli hieno hetki, samoin ensimmäinen kerta avauksessa Helmareissa Italiaa vastaan viime kesänä. Nämä ovat olleet hetkiä, joista olen haaveillut pienestä asti. Olen aina sanonut, että tulen vielä pelaamaan Helmareissa ja ammattilaisena. Viimeisen vuoden aikana molemmat haaveet sitten toteutuivat. Englantiin siirto kokonaisuudessaan ja ammattilaisuran alkaminen ovat varmasti olleet parhaita hetkiä urallani. Ensimmäisestä polvivammasta toipuminen ja paluu pelikentille on myös erittäin hieno muisto. Pitkä prosessi ja kova työnteko palkittiin parhaalla mahdollisella tavalla.
Mikä on urasi pahin pettymys tähän asti?
Voin sanoa, että isoimmat pettymykset ovat olleet nämä kaksi isoa polvivammaa, jotka olen joutunut kokemaan. Erityisesti jälkimmäinen, koska se sattui heti kauden alussa ja olin päässyt hyvään iskuun. Diagnoosin kuuleminen tuntuu aina yhtä pysäyttävältä, ja samalla tietää kauden olevan käytännössä ohitse ja seuraavien kuukausien olevan ankaraa kuntouttamista. Pienempiä pettymyksiä on ollut esimerkiksi Suomen Cupin finaalin häviäminen. Kuitenkin nämä polvivammat ovat olleet selkeästi pahempia.
Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?
Näin itseni pelaamassa täällä Englannissa ja toivottavasti pääsarjajoukkueen avauskokoonpanossa. Se on isoin tavoitteeni ja nykyisellä tahdilla se näyttää olevan aivan saavutettavissa.
Mitä haluaisit tehdä jalkapallouran päätyttyä?
En ole vielä pahemmin miettinyt, mitä haluaisin tehdä jalkapallouran päätyttyä. Nyt olisi tarkoitus alkaa taas opiskella. Olen suorittanut lukion aikaisemmin. Jalkapallouran jälkeen toivon, että minulla on perhe ja ns. tavallinen työelämä. Elämästäkin pystyy sitten nauttimaan vähän vapaammin, koska urheilijana täytyy elää aika kurinalaista elämää. Jollakin tapaa jalkapallon parissa työskentely voisi myös olla kiinnostavaa.
Olet Christina Forssellin kanssa haastatteluparina, tunnetko Christinaa ja osaatko arvata, mikä teitä yhdistää?
Tähän liittyy itse asiassa hauska tarina: olen pelannut häntä vastaan Hyps:n kanssa naisten kolmosessa tai nelosessa, kun Christina pelasi MPS:ssa. Olin silloin todella nuori, varmaan noin 15-vuotias. Yhdistävä tekijä voisi olla, että olemme molemmat pelanneet HJK:ssa.
Yhdistäviä tekijöitä ovat, että molemmat olette pelanneet HJK:ssa. Christina oli myös töissä HJK:ssa silloin, kun pelasit siellä. Molemmilta löytyy myös otteluita Helmareiden paidassa ja teillä on osittain sama pelipaikka. Christinan kysymys sinulle: ”Mistä nautit tällä hetkellä eniten futiksessa?"
Nautin eniten voittamisesta ja voittamisen tunteesta. Se fiilis, minkä saa, kun voittaa pelin on niin hieno. Tietysti nautin myös itse pelaamisesta, mutta kyllä se voittaminen on ykkösasia.
Christina Forssell (s. 1973) voitti mittavalla peliurallaan kaiken suomalaisessa jalkapalloilussa. Hän on juhlinut Suomen mestaruutta mykistävät 10 kertaa ja Suomen Cupin voittoja löytyy 7 kappaletta. A-maajoukkuepelejä hänelle kertyi kunnioitettavat 70. Christina edusti lähes koko uransa ajan HJK:ta. Lisäksi hän pelasi kaksi kautta ruotsalaisessa Hammarbyssä ja kävi pelaamassa myös Yhdysvalloissa.
Upean peliuran pelannut Christina Forssell toimii nykyään pääasiassa yrittäjänä.
Mitä kuuluu ja mitä teet nykyään?
Hyvää kuuluu kiitos! Olen toiminut viimeiset parikymmentä vuotta yrittäjänä, vaikka välillä olen ollut myös muissa töissä. Pääasiassa toimin johtamisen kehittäjänä, eli autan organisaatioita kehittämään johtamista. Toimin myös henkisenä valmentajana ja teen töitä urheilijoiden, ja nykyään erityisesti jalkapalloilijoiden kanssa. Vielä viime kaudella toimin HJK Oy:n HR-päällikkönä ja miesten edustusjoukkueen henkisenä valmentajana. Jalkapallon pelaaminenkin jatkuu yhä MPS:ssä, mutta ei tietystikään kilpatasolla.
Minkälaisia oppeja sait jalkapallouralta työelämään?
En olisi edes sama ihminen tai työntekijä ilman jalkapallotaustaa, niin paljon jalkapallo on opettanut minua. Jalkapalloilijan ammatti antaa todella paljon ja kattavat työkalut normaaliin työelämään. Varsinkin yrittäjänä tarvitaan sinnikkyyttä ja resilienssiä, joita oppii jalkapallouran aikana. Jalkapalloura valmistaa tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Urheilijan ura kannustaa myös elinikäiseen oppimisprosessiin. Urheilussa ja työelämässä voi aina oppia uutta, jos on valmis näkemään vaivaa. Opin myös kantapään kautta urheilu-urani aikana, ettei kannata vetää itseään aivan loppuun fyysisesti. Tein saman virheen pari kertaa ja olin monesti ylikunnossa urani aikana. Hyvä itsetuntemus auttaa aistimaan omaa jaksamistaan ja siitä on paljon hyötyä myös työelämässä. Pelatessani toimin monta vuotta kapteenina ja tämä auttoi ujouteeni, koska jouduin astumaan rooliin, mikä ei ollut minulle luontaista. Urheilu-uralla oppi myös sietämään epävarmuutta ja nauttimaan itse matkasta päämäärän sijaan.
Oliko vaikea siirtyä normaaliin työelämään jalkapallouran jälkeen?
Tein lähes koko urani ajan töitä pelatessani, joten en kokenut hyppyä tuntemattomaan. Siirtymä oli kuitenkin siinä mielessä vaikea, koska jalkapallo on iso osa identiteettiä ja rytmittää elämää. Pelatessani ja samalla töitä tai opiskeluja tehdessä ei ollut aikaa mihinkään ylimääräiseen. Lopettamisen jälkeen minulla olikin yhtäkkiä hirveästi aikaa käytettävissä ja se tuntui aluksi oudolta. Pari kuukautta lopettamisen jälkeen ajauduin pelaamaan divariin, vaikka olin päättänyt, etten varmasti menisi alasarjoihin. Olen kolmenkymmenen vuoden ajan pelannut myös Pallokentän Sosiaalipalloilijoissa, SOPPA:ssa, joka on Erkki Alajan perustama yhteisö. Treenit ovat kolme kertaa viikossa Töölön Bolliksella ja käyn aina mukana, kun vain ehdin. Se on aina ollut minulle tärkeä henkireikä. Minulle on myös tärkeä päästä liikkumaan aktiivisesti uran päätyttyä. Pelatessani Hammarbyssä tein päätöksen, että tämä tulee olemaan minun viimeinen kauteni. Lopettamispäätöksen kanssa jouduin tekemään paljon töitä ja ei ollut helppoa päästää ajatuksesta irti, ettei jalkapallo olisi enää tulevaisuudessa se tärkein asia elämässä.
Oletko enää tekemässä jalkapallon kanssa tai seuraatko pelejä aktiivisesti?
Pelaan yhä itse MPS:ssä ja olen seurannut HJK:n miesten pelejä, koska osa pelaajista ja valmennusporukasta ovat samoja kuin viime vuonna siellä työskennellessäni. Nyt kun oma veljeni Mikael Forssell on ollut HJK:ssa valmentajana, se on vain lisännyt kiinnostustani. Aina kun olen ehtinyt, olen yrittänyt käydä katsomassa myös HJK:n naisten pelejä. Minulla on ollut myös muutamia asiakkaita Veikkausliigasta ja olen seurannut mielenkiinnolla heidän otteitaan. Lisäksi toimin useassa eri valiokunnassa Suomen Palloliitossa.
Mikä on paras saavutus tai muisto peliuralta?
Kaikki ensimmäiset kerrat, kuten ensimmäinen juniorimaajoukkuekutsu, ensimmäinen valinta 16-vuotiaana naisten maajoukkueeseen, ensimmäinen Suomen mestaruus ja ensimmäinen ulkomaan jalkapallokokemus Yhdysvalloissa college-jalkapallossa, ovat erityisiä muistoja. Yksittäinen hieno muisto on maajoukkueen kanssa vuonna 1995 tehty reissu Yhdysvaltoihin. Pelasimme neljän maan kutsuturnauksessa, ja peleissä oli todella paljon yleisöä. Ottelussa USA:ta vastaan oli 36 000 katsojaa, ja meteli oli käsittämätön. Kontrasti aikaisemmin Suomessa pelaamiini peleihin oli valtava. Lisäksi haluan mainita HJK:n kanssa saavuttamamme UEFA Cupin välieräpaikan Umeå:ta vastaan. Se on yhä paras saavutus suomalaiselta seurajoukkueelta UEFA:n alaisissa sarjoissa. Mutta näin jälkikäteen on tajunnut myös erityisesti kaikkien upeiden ihmisten arvon, joihin on saanut urallaan tutustua – pelaajat, valmentajat, fysiot, huoltajat ja kentänhoitajat. Sen arvoa ei vielä ihan tajunnut peliuran aikana.
Mikä on urasi pahin pettymys?
Niitäkin tietysti on ja olen yrittänyt unohtaa ne parhaani mukaan. Katkerat tappiot ja pettymykset ovat kuitenkin arvokkaita oppimisen paikkoja. Minut tiputettiin pois maajoukkueesta juuri ennen EM-karsintoja, joista Suomi pääsi kisoihin ensimmäistä kertaa. Se on suurin pettymys koko uraltani, joka on jäänyt mieleen. Toisaalta se auttoi tekemään päätöksen tarttua Hammarbysta tulleeseen tarjoukseen ja mennä pelaamaan Ruotsiin, vaikka olin juuri täyttänyt 30. Halusin vielä olla vahvasti mukana huippufutiksessa.
Olet Lotta Lindström kanssa haastatteluparina, tunnetko Lottaa ja osaatko arvata mikä teitä yhdistää?
Nopeasti mietittynä en keksinyt muuta yhteistä kuin HJK:n. Lotta on hyökkääjä, ja itsekin olen pelannut muutaman kauden hyökkääjänä. Lotta on nopea, suoraviivainen ja tykkää haastaa 1vs1-tilanteissa, mitä itse en todellakaan ole. Molemmilla on otteluita Helmareissa, ja olette pelanneet HJK:ssa. Pelipaikka on osittain sama, ja Lotta oli pelaajana HJK:ssa ollessani HJK Ry:n työntekijä. Lotta myös kertoi, että on pelannut minua vastaan HyPS:n kanssa!
Lotan kysymys sinulle: ”Mikä on ollut pitkän urasi paras yksittäinen hetki ja minkä takia”?
Hienoja hetkiä on ollut paljon ja on haastavaa arvottaa yhtä ylitse muiden. Mieleeni tuli kuitenkin eräs kausi, kun pääsin pelaamaan hyökkääjää muiden maalintekijöittemme ollessa loukkaantuneena. Onnistuin kivasti ensimmäisessä matsissa ja maaleja alkoi tulla heti. Lopulta sain pelata koko kauden hyökkääjänä ja jäin vain maalin päähän maali ”kuningattaruudesta”. Maaleja oli mahtava tehdä ja muutenkin pelata paljon vapaammassa roolissa kuin siihen asti. Paras hetki oli, kun tajusin kuinka tiettyjä vahvuuksia voikin käyttää ihan eri lailla ja eri roolissa. Esimerkiksi päättäväisyys, pääpeli ja syöttöjen tarkkuus – monet maalit syntyivät ikään kuin syöttämällä alakulmiin. Missä tahansa tehtävässä olen tänäkin päivänä, mietin, miten voin hyödyntää vahvuuksiani siinä.
Mitä toivoisit omalta tulevaisuudestasi?
Haluaisin pysyä nykyisellä polulla ja olla tekemisissä huippujalkapallon parissa. Tykkään työskennellä osaavien ihmisten kanssa, jotka tekevät työtään suurella sydämellä . Haluaisin toimia myös henkisen valmennuksen kautta lähellä ammattilaisjalkapalloa. Olen muutoin tyytyväinen siihen, mitä teen tällä hetkellä. Tietysti toivon terveyttä kaikille läheisilleni ja itselleni. Perusterveyttä osaa arvostaa ihan eri tavalla, kun on ollut loukkaantumisia ja pitkä ura takana. Omasta terveydestä huolehtiminen on noussut prioriteettilistalla.