Pelaajalta Pelaajalle: Rami Nieminen vs. Arttu Lötjönen

Jalkapallon Pelaajayhdistys julkaisee kauden 2024 aikana juttusarjan, jossa nuori pelaaja ja jo uransa lopettanut pelaaja vastailevat JPY:n ja toistensa kysymyksiin ja samalla pääsevät näin lähemmäksi toisiaan. Juttusarjassa paljastuu myös mahdollinen yhteys nuoren ja konkarin välillä. Toukokuun pelaajaparina on Arttu Lötjönen ja Rami Nieminen.

Veikkausliigan ennätysmies

Suomalaisen pääsarja jalkapallon legenda Rami Nieminen ei liikoja esittelyjä kaipaa. Upealla urallaan hän pelasi 459 ottelua pääsarjassa 19 kauden aikana. Pääsarjassa hän edusti PPT:ta, Hakaa, Jokereita ja FC Jazzia. Maaleja Nieminen viimeisteli 54. Palkintokaapin kirkkaimpina helminä ovat kaksi Veikkausliigan mestaruutta FC Jazzissa vuosina 1993 ja 1996 sekä Suomen Cupin voitto 1988. Niemiselle kertyi myös 14 A-maaottelua. Tampereella syntynyt ja alkujaan TPV:ssa jalkapallon aloittanut Rami muutti jo nuorena Poriin ja pitääkin itseään mieluummin porilaisena kuin tamperelaisena. Nykyään hän asuu Keuruulla Pauliina-puolisonsa kanssa.

Rami Nieminen toimii nykyään FC Jazzin myyntijohtajana.

Mitä kuuluu ja mitä teet nykyään?
Työ on edelleen jalkapallopainotteista ja olen FC Jazzin myyntijohtajana nyt toista vuotta. Saavutimme vihdoin nousun ykköseen ja toivottavasti pääsemme vielä siitäkin ylöspäin, jotta saamme Pori sinne, minne se kuuluu jalkapallokartalla. Toivottavasti saamme myös olosuhteet kuntoon, koska ne ovat olleet vähän ongelmana täällä Porissa, mutta ei siitä sen enempää. Tällä hetkellä on hyvä tekemisen meininki ja olemme saaneet paljon uusia yhteistyökumppaneita. Puhutaan ihan sadoista ja se on meille tämän kokoiselle seuralle ja tälle sarjatasolle hyvä määrä.

Muuten olen järjestänyt futiskouluja yritykseni Futispori Oy:n kautta reilun 10 vuoden ajan useille tuhansille lapsille ja se toiminta jatkuu edelleen. Minulla on hyvä konsepti, hyvät yhteistyökumppanit ja loistavat ohjaajat. Toimintaa on ollut tähän asti vain Satakunnassa, mutta laajentuu tänä kesänä myös Keski-Suomeen. Kouluja on kesäisin 10–15 kappaletta. Leirit ovat muutaman päivän mittaiset ja siellä on 10–70 lasta per koulu, ja ne ovat kyllä olleet suosittuja. Puolisoni on uudistanut mainokset jalkapallokouluihin ja nämä uudet graafiset ilmeet ovat todella tyylikkäät.

Olen myös vetänyt 7 vuotta Suodenniemellä harrastefutista kahdelle ryhmälle ja se jatkuu edelleen, samoin olen organisoinut ja vetänyt erityislapsille 7 vuotta kaveriliigaa.

Mitä oppeja sait jalkapallouralta työelämään?
Sanotaan näin, että mitä erilaisten yhteistyökumppaneiden tai futiskoulujen kanssa sovitaan, niin se myös tehdään. Olen aika jämpti näissä asioissa, koska en halua kenenkään voivan tulla sanomaan jälkikäteen, että asioita ei olisi hoidettu tai ne eivät olisi toimineet hyvin. Olen pedantti luonteeltani ja se tulee myös futisuraltani. En ole koskaan ymmärtänyt, että mennään rinkiin ennen ottelua ja huudetaan ihan helvetisti, että tänään jätkät tsempataan, tänään kaikki peliin. Sen pitää olla automaatio, että jokaisessa pelissä annetaan kaikkensa. Kun laitat seuran paidan päälle, joka maksaa sinulle palkkaa, niin silloin annetaan aina kaikkensa. Ei silloin tarvita enää mitään taikatemppuja eikä poppaukkoja sanomaan, että nyt hei pelataan täysillä. Pyrin aina oma-aloitteisesti hoitamaan asiat viimeisen päälle. Motivaatio ja oma-aloitteisuus pitää tulla ihmisiltä itseltään oli se sitten pelikentillä tai työelämässä. Jos pomon tai valmentajan tarvitsee aina lyödä nyrkkiä pöytään, jotta asiat hoituvat, niin se on mielestäni väärä periaate.

Jokaisella pelaajalla pitää tulla itseltä sisältäpäin, että tänään on pelipäivä, juhlapäivä. Harjoituksessa voi ehkä joskus vetää vähän löysemmin, mutta peleissä vedetään täysillä.

Oliko vaikea siirtyä työelämään jalkapallouran jälkeen?
No ei varsinaisesti ollut, koska työni on kuitenkin koko ajan liittynyt jollakin tavalla jalkapalloon. Itse asiassa en ole koskaan pitänyt palkallista kesälomaa. Kesä on kuitenkin jalkapallon parasta aikaa ja kesät menevät jalkapallon parissa. Ei siirtymä ollut vaikea. Olin käytännössä kuitenkin tehnyt Porin kaupungille toimistotöitä jo yhdeksänkymmentäluvulla pelivuosieni aikana.

Oletko enää tekemisissä jalkapallon kanssa tai seuraatko pelejä aktiivisesti?
Aika varmaan riittäisi, mutta tosi vähän tulee seurattua pelejä. Ruudusta katselen Veikkausliigan maalit ja huippuhetket. Niitä olen nyt pari vuotta katsellut ja se on ihan mielenkiintoista. Ruudulla on hyvät intensiiviset selostajat, jotka ovat hyvin pelissä mukana. Videoita katsellessa tulee monesti analysoitua maalien syntymiseen johtaneita syitä.

Seuraan myös paljon raveja, ne ovat minulle olleet vuosikymmeniä intohimon kohde. Huuhkajien pelit ovat myös minulle todella tärkeitä ja mielenkiintoista seurattavaa. Aikoinaan järjestin matkoja Huuhkajien otteluihin.

Mikä on paras muisto tai saavutus peliuralta?
Kyllä muistoissa parhaimmaksi nousee vuoden 1993 Jazzin ottelu MyPaa vastaan. Se on mielestäni tunnelmaltaan yksi parhaista liigaotteluista mitä on ikinä pelattu. Nykyään on mukava nähdä, kuinka hienosti Veikkausliigaan on tullut faneja, se on tosi upeaa ja arvostan sitä suuresti. 90-luvulla faneja ei vielä ollut paljon. Tämä ottelu on kyllä jäänyt mieleen, koska kaksitoistatuhatta ihmistä oli silloin stadionilla kannustamassa. Täytyy myös mainita muutamat maaottelut missä olen ollut mukana. Esimerkiksi Glasgow’ssa oli viisikymmentätuhatta ihmistä katsomassa peliä, niin kyllä tämänkaltaiset ottelut olivat kivoja pelejä pelata.

Mikä on urasi kovin pettymys?
Katkerin on varmasti vuoden 2004 Jazzin tippuminen liigasta. Meillä oli kuitenkin sellainen joukkue, jolla olisi ehkä kuitenkin pitänyt säilyä, ja sitten karsinnoissa hävisimme Maarianhaminalle. Koko kausi oli vaikea, eivätkä taloudelliset ongelmat helpottaneet sitä, mutta säilyminen olisi silti pitänyt hoitaa. Sitä en osaa sanoa, mikä olisi ollut seuran jatko, vaikka sarjapaikka olisikin säilynyt. Voisin myös mainita, että olen pelannut Ykköstä, Kakkosta ja Veikkausliigaa. Olen noussut Ykkösestä Veikkausliigaan ja tippunut liigasta Ykköseen. Voittanut mestaruuksia, mitaleja, on Suomen cupin voittoja ja tappioita. Olen ollut mukana Mestareiden liigakarsinnoissa ja pelannut maaotteluita. En tiedä mitä enempää voi saavuttaa ja kokea Suomessa jalkapalloilijana?

Nieminen pelasi urallaan myös 14 A-maaottelua. (Kuva: Juha Tamminen)

Sinulla on hallussasi ennätys kaikkien aikojen eniten pelattuja otteluita Suomen pääsarjassa. Mikä on salaisuutesi valtavan ottelumäärän takana? Pelkäätkö jonkun rikkovan ennätyksesi?
Kävin katsomassa Aleksi Paanasen (eniten pelejä aktiiveista) tilannetta, kun mainitsit asiasta. Hän ei ole nyt näköjään pelannut pariin kierrokseen, mutta saa nähdä ja ennätykset on kuitenkin tehty rikottaviksi. Aikoinaan talviharjoitteluun ei panostettu kovin paljoa ja minäkin neljäntoista ikäisenä helmikuussa menin mieluummin pelaamaan jääkiekkoa tai katselin Kuuden miljoonan dollarin miestä tai Näkymätöntä miestä. Silloin ei poltettu itseään loppuun harjoittelulla, mutta toisaalta voidaan kysyä olisiko kannattanut harjoitella enemmän, olisiko tullut parempi pelaaja? Tämä oli varmaan yksi syy. Toinen on se, että olen säästynyt loukkaantumisilta; akillesjänne on mennyt kerran poikki, mutta muuten ei ole ollut isompia vammoja.

Oli erittäin hienoa, että harrastuksesta sai ammatin 20 vuodeksi. Kyllähän sitä sitten halusi jatkaa niin kauan kuin vain pystyi pelaamaan. Pelaamisesta sai taloudellista apua, ja tuli myös menestystä, nämäkin asiat edesauttoivat pitkän uran tekemistä. Mielestäni jalkapallo ammattina oli myös erittäin mukava. Kiitokset myös vanhemmille ja velipojille, tuskin ilman heitä olisin näin pitkälle päässyt. Pukukoppielämä on tosi hienoa ja siellä erilaiset jutut ja vitsit lentävät. Se oli mukavaa aikaa, ja sitä on vähän ikävä. Halusin myös auttaa minulle rakasta FC Jazzia, niin kauan kuin siellä henki pihisi. Olisin varmaan jatkanut, jos olisimme säilyneet Veikkausliigassa. Halusin antaa porilaiselle futikselle sen, mitä vain pystyn. Paljon se on ottanut, mutta paljon se on myös antanut.

Olet haastatteluparina Arttu Lötjösen kanssa, tunnetko Arttua?
Vähän tunnen Arttua. En ole ollut pahemmin osallistunut valmennuskuvioihin, mutta muutama vuosi sitten olin Jazzin B-junioreissa mukana. Arttu oli jo silloin edustuksen mukana, mutta hän tuli pelaamaan muutaman ratkaisupelin loppusyksystä meille. Sen verran tunnen häntä. Mielestäni Arttu on aika tyylikäs pelaaja, mukava ja sosiaalinen iloinen persoona. Toivottavasti hän saa lyötyä itsensä läpi Italiassa. En tiedä miten hän on nyt viime aikoina pelannut, mutta potentiaalia varmasti on ja aika näyttää mihin asti hän yltää.

Tosiaan teillähän yhdistävä tekijä on Pori, FC Jazz ja pelipaikka niin kuin varmaan arvasitkin. Onko sinulla mitään vinkkejä tai terveisiä mitä haluaisit lähettää Artulle?
Näin vain yhden tai kaksi peliä Artulta ja muutamat treenit, joten kovin tarkasti en pysty sanomaan mitään. Pääpelaamaan oli aikanaan sellainen mitä hän voisi varmaan vähän kehittää. En tiedä minkälainen taso hänellä on pääpelaamisen suhteen nykyään mutta, tällaiset terveiset voisin lähettää, että kehittää pääpeliä.

Mitä toivoisit omalta tulevaisuudelta?
Rauhallisia mukavia eläkepäiviä puolisoni kanssa jossain ulkomailla aurinkoisessa paikassa sekä toivottavasti läheiset ja omaiset pysyisivät terveenä. Sekä paikan päällä todistamassa Napolin historiallista Scudettoa.

Porista Italiaan

Porista lähtöisin oleva Arttu Lötjönen siirtyi 2023 vuoden tammikuussa italialaisen Sampdorian Primavera joukkueeseen. Ensimmäinen puoli vuotta oli värikäs ja piti sisällään loukkaantumisen heti ensimmäisessä ottelussa Interiä vastaan. Kausi päättyi edustuksen kanssa legandaarisella Diego Armando Maradonan mukaan nimetyllä stadionilla Napolin mestaruusjuhliin Sampdorian tippuessa Serie B:hen. Käynnissä oleva kausi näyttäisi päättyvän onnellisesti Sampdorian Primaveran säilymiseen ja edustus taistelee nousukarsinnoissa paikasta takaisin Serie A:han.

Arttu Lötjänen pelaa tällä hetkellä Italiassa ammattilaisena.

Kerro vähän itsestäsi ja taustoistasi?
Olen Porista kotoisin ja pelasin siellä 2023 vuoden talveen asti, jonka jälkeen siirryin Italian kentille. Aloitin futiksen TOVE:ssa noin viisivuotiaana ja pelasin 13–14-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen siirryin Jazziin. Jazzissa olin vuoden verran B-junioreissa, minkä jälkeen nousin edustuksen mukaan. Siellä vierähti kolme kautta Miesten Kakkosessa ennen kuin siirryin tänne Italiaan Sampdorian Primaveraan. Olen ollut muutamia kertoja edustuksen mukana penkillä Serie B:ssä ja päässyt treenaamaan heidän kanssaan. Muuten olen pelannut Primaveran kanssa.

Missä menet tällä hetkellä ja mitä kuuluu?
Tällä hetkellä tosiaan olen täällä Sampdoriassa Genovassa. Primaveran kanssa olen pelannut koko kauden. Edustuksen kanssa olen ollut seitsemässä pelissä penkillä ja päässyt treenaaman viikoittain heidän kanssaan.

Mikä on paras saavutuksesi tai muistosi jalkapallossa tähän mennessä?
Pitää nostaa kaksi muistoa esille. Ensimmäinen on nuorten maajoukkue debyytti Liettuaa vastaan ja pääsin olemaan kapteenina ensimmäisessä pelissäni. Se oli korona-ajan jälkeen. En ollut ennen koronaa päässyt pelaamaan maajoukkueessa. Vihdoin kun aloin olla mukana maajoukkuekuvioissa tuli korona ja katkaisi kaiken. Se oli suuri kunnia, kun pitkän odotuksen jälkeen pääsi debytoimaan ja sai olla vielä kapteenina.

Viime kaudella pääsin viimeisessä pelissä Serie A:ssa Napolia vastaa penkille. Pääsy kokoonpanoon tuli minulle yllätyksenä. En odottanut siirtyessäni tammikuussa, että pääsisin vielä edustuksen mukaan. Se oli kyllä sellainen kokemus minkä ikuisesti muistaa. Tunnelma stadionilla oli aivan mahtava ja Napolin mestaruusjuhlat käynnistyivät heti pelin päätyttyä. Jo kolme tuntia ennen pelin alkua fanit olivat soihtujen kanssa ulkona ja pitivät älytöntä meteliä.

Mikä on urasi kovin pettymys tähän mennessä?
Kovin pettymys on varmaan, kun tulin tänne Italiaan kovin odotuksin ja kauhealla innolla viime tammikuussa. Sitten Interiä vastaan ensimmäisessä pelissäni reväytin takareiteni. Olin sen takia kaksi kuukautta sivussa. Se oli iso pettymys siinä kohtaa ja olin uudessa maassa, jossa en oikein tuntenut ketään. Samuli Miettinen oli onneksi täällä samaan aikaan. Pääsin puhumaan suomea hänen kanssaan ja se helpotti hieman. Se ei ollut kuitenkaan helppoa aikaa, kun piti treenata loukkaantuneena yksin, eikä vielä tuntenut ketään muita, saatikka puhunut paikallista kieltä.

Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?
Tosi vaikea kysymys, mitähän tähän sanoisi. Toivottavasti pelaisin jossain mahdollisimman kovassa eurooppalaisessa liigassa. Toivoisin olevani A-maajoukkueessa tai ainakin lähellä sitä. Minulla on aina ollut tähtäimessä maajoukkue siitä asti, kun olen pelannut jalkapalloa tavoitteellisesti. Yksi unelmastani on päästä vielä pelaamaan Suomen A-maajoukkueessa.

Mitä meinaat tehdä jalkapallouran päätyttyä?
On paljon ajatuksia, mutta ei vielä mitään kristallinkirkasta. On paljon asioita, jotka voisivat kiinnostaa, ehkä talousasiat kiinnostavat eniten. En osaa sanoa tarvitseeko niiden liittyä jalkapalloon tai urheiluun ylipäätänsä, se on vähän kysymysmerkki vielä. Voisi olla myös hienoa tehdä urheilutoimenjohtajan hommia tai muuta vastaavaa työtä seuroissa.

Olet Rami Niemisen kanssa tässä haastattelu parina, tunnetko Ramia yhtään ja osaatko aavistaa mikään teitä yhdistää?
Tunnen Rami ihan hyvin ja olemme nähneetkin useita kertoja Porissa. Meitä yhdistää varmaankin Pori ja FC Jazz, koska olemme molemmat pelanneet siellä. Rami on itse asiassa ollut minulla valmentajana yhdessä pelissä. Olin pelaamassa B- junnujen kanssa yhden pelin. Pelaisin jo silloin edustuksen kanssa, mutta kävin hakemassa tuntumaa B-junnujen pelistä loukkaantumisen jälkeen.

Porilaisuus ja FC Jazz-tausta tosiaan yhdistävät. Myös sama pelipaikka puolustuksessa on yhteinen tekijä. Haluaisitko kysyä jotain Ramilta tai lähettää terveisiä?
Kovasti tsemppiä kauden peleihin, ja tulen kesällä paikan päälle katsomaan Jazzin otteita. Kesällä nähdään!

Ramin terveiset sinulle olivat: “Näin vain yhden tai kaksi peliä Artulta ja muutamat treenit, joten kovin tarkasti en pysty sanomaan mitään. Pääpelaamaan oli aikanaan sellainen mitä hän voisi varmaan vähän kehittää. Tällaiset terveiset voisin lähettää, että kehittää pääpeliä.”
Joo, pääpelaaminen on ollut minulla yksi kehityskohde ja on varmaan osittain edelleenkin. Olen mielestäni kuitenkin kehittynyt B-junioriajoista, ainakin toivottavasti. Täytyy myös heittää Ramille, että juuri siinä pelissä missä pelasin hänen valmennuksessaan, tein muistaakseni kaksi maalia kulmasta