12.3.2019

Pelaajan arkea: Niko Ikävalko pitkästä aika terveenä

Hyökkääjä Niko Ikävalko on kärsinyt useista loukkaantumisista uransa aikana. Tulevaan kauteen MYPA:n riveihin siirtynyt Ikävalko on kuitenkin saanut valmistautua terveenä.

Uransa aikana yli 100 ottelua Veikkausliigassa FC KooTeePeessä, FC Hakassa, IFK Mariehamnissa ja KTP:ssä pelannut Ikävalko on kärsinyt uransa aikana lukuisista loukkaantumisista. Esimerkiksi vasemman polven eturistiside on mennyt kolmasti ja kierukka kertaalleen.

Hän on kuitenkin joka kerta taistellut itsensä takaisin pelikentille eikä lopettaminen ole juuri mielessä käynyt.

- Silloin, kun eturistiside meni kolmannen kerran, niin tuli hieman mietittyä, että jaksaako. Pärjään kuitenkin edelleen, joten jatkopäätös oli helppo alkuharmistuksen jälkeen.

Vaikka loukkaantumiset ottavat usein henkisesti koville, on Ikävalko pystynyt pitämään vaikeinakin hetkiä positiivisen mielialan.

- Ensimmäinen eturistisidevamma oli ehkä pahin, kun se tuli uran kannalta kriittisen kohtaan maajoukkuereissulla. Loukkaantumisiin on kuitenkin aina liittynyt taklaus eivätkä ne ole vain pyörähtäneet. Se kuuluu lajiin ja on ollut huonoa säkää. Kuntoonhan se polvi pitää laittaa kuitenkin. Ensimmäinen oli henkisesti vaikein, mutta seuraavilla kerroilla tiesi jo mihin lähtee ja ne olivat henkisesti helpompia.

Terveenä pitkästä aikaa

Vuonna 2016 Ikävalkon polvesta meni kierukka ja viime kausi meni rikkonaiseksi etureiden repeämän takia, joka lopulta vaati leikkaushoitoa. Tähän kauteen hän on kuitenkin päässyt valmistautumaan terveenä.

- Tämä talvi on ollut ensimmäinen 5-6 vuoteen, kun olen ollut kunnossa koko talven. Nyt ei koske mihinkään ja olen päässyt hyvään kuntoon, valottaa Ikävalko.

Ikävalko kuitenkin myöntää, että loukkaantumiset ovat jääneet kummittelemaan päähän.

- Ne ovat jättäneet arvet takaraivoon, ettei varsinkaan harjoituksissa tule mentyä joka palloon ihan hulluna. Peleissä ne asiat kuitenkin unohtuvat. Jos paikat hajoavat, niin ne hajoavat.

Uudet haasteet MYPA-paidasta

Ikävalko pelasi seitsemän edelliskautta KTP:ssä, mutta siirtyi täksi kaudeksi Ykköseen nousseen MYPA:n riveihin. 30-vuotias hyökkääjä on selkeästi joukkueen kokeneempaa kaartia. Hän pyrkii kokemuksellaan ohjaamaan ja auttamaan nuorempia pelaajia.

- Katsoin tuossa meidän pelaajalistaa ja itseni lisäksi ainoastaan Tomi Räikkönen syntynyt 80-luvulla ja seuraava on syntynyt sitten 1995. Onhan siinä melkoinen kuilu. Yritän peleissä ja treeneissä tuoda tiettyä rauhallisuutta, ettei koko ajan tarvitse koohottaa ja mennä päästä päähän. Välillä on hyvä miettiä mihin syöttää ja mihin liikkua. Täytyy myöntää, etten ole koskaan ollut mikään roolimallipelaaja enkä paras treenaaja ja olen ollut vähän mielialapelaaja. En ole myöskään niitä suurimpia tsemppaajia, mutta en myöskään harjoituksissa jätä hommia tekemättä, on se sitten juoksu- tai keskivartalotreeni ja siten yritän näyttää esimerkkiä. Ja jos joku nuoremmista pelaajista haluaa kysyä omia näkemyksiäni siitä, mitä vaatii pelata Veikkausliigassa ja Ykkösessä, niin yritän auttaa siinä.

Ikävalko myöntää, että nuoruuden mielialavaihtelut ovat tasoittuneet hieman vuosien saatossa.

- Vieläkin hermot saattavat mennä, mutta ne menevät omiin suorituksiin. Enää en mieti muiden pelaamista tai hermostu niistä ja anna sen vaikuttaa omaan peliini.

Työn yhdistäminen pelaamiseen

Pelaamisen ohella Ikävalko toimii kouluavustajana ja on pystynyt hyvin yhdistämään työt sekä pelaamisen.

- Päivätyö on sen verran iisiä eikä siinä tarvitse sykkiä, niin yhdistäminen on sujunut hyvin. Työskentelen 15-16-vuotiaiden avustajana ja heidän kanssaan on kiva touhuta. Se ei ole henkisesti eikä fyysisesti kuormittavaa ja treeneihinkin ehtii ihan hyvin.

Talvella Ikävalko kokeili kirjoitustaitojaan, kun hän teki Korisliigassa pelaavan KTP-Basketin otteluennakoita ja -raportteja.

- Seuraan koripalloa tosi paljon ja lueskelin Koripallo.comilta, että KTP:n tiedotusryhmä etsii toimijoita. Lähetin heidän viestintävastaavalle viestiä, että voisin alkaa tehdä ennakoita ja raportteja. Nyt aika on kuitenkin ollut kortilla, kun treenit ovat alkaneet, joten en ole enää ehtinyt tehdä niitä.

Samalla myös ura urheilutoimittajana alkoi kyteä takaraivossa.

- Kyllä se ehdottomasti kiinnostaa jatkossakin. Se ei ollut ihan niin helppoa kuin luulin ja yhden ennakon kirjoittamisessa saattoi mennä 3-4 tuntia taustatöineen. Kun siihen hommaan ryhdyin, niin halusin sen tehdä myös kunnolla. Ne hommat kiinnostavat myös tulevaisuudessa, kun futisura loppuu tai miksei jo sen aikanakin.

Koripallo mukana pitkään

Oli myös lähellä, ettei Ikävalko päätynyt lopulta isoveljensä Samin tavoin koripalloparketeille. 15-vuotiaana Ikävalko lopetti jo hetkellisesti jalkapallon ja keskittyi koripalloon. Harmiton vedonlyönti palautti hänet kuitenkin jälleen jalkapallon pariin.

- Pistin futiskengät jo naulaan, kun pääsin koriksessa nuorten maajoukkuerinkiin. 17-vuotiaana pelasin Kotkan Kirissä ja löin vetoa kaverin kanssa, että jos häviämme pelin, niin siirryn sitten KTP:hen pelaamaan jalkapalloa. Hävisimme ja menin sitten KTP:hen. Olin pari kuukautta ensin B-junioreiden mukana, sitten pari kuukautta A-junioreiden mukana ja sitten yhtenä päivänä Hyppösen Janne soitti, josko liittyisin edustusjoukkueen mukaan. Samana päivänä soitti myös Jouni Grönroos ja kysyi koriksen edustukseen. Mietin päivän kumpaan menisin. Tykkään pelata enemmän kuin harjoitella ja silloin oli kesä, joten menin futikseen. Ajattelin myös, että jalkapallossa on ehkä helpompi päästä eteenpäin ja koris jäi taka-alalle. Talvisin kävin pelaamassa korista vielä kakkosdivarissa ja tykkään pelata korista vieläkin. Sitten, kun lopetan jalkapallon, niin en varmaan sitä tule enää pelaamaan, vaan pelaan korista.

Ikävalko näkee koripallon pelaamisesta olleen hyötyä myös jalkapallossa.

- Jos ajatellaan esimerkiksi kropan käyttöä, niin opin siitä paljon koripallossa. Varsinkin nuorempana ponnistusvoima ja ponnistuksen ajoitus tuli koriksen kautta. Suojaaminen ja käsien käyttö ja tietyllä tapaa pelisilmä olivat myös hyödyllisiä oppeja. Tuntuu, että nykynuoret liian aikaisin valitsevat oman lajinsa.

MYPA Ykkösessä

Vielä kun Ikävalkolla on nappikset jalassa, niin keskittyminen on tulevassa kaudessa ja MYPA:ssa. MYPA nousi viime kauden päätteeksi Ykköseen, kun PS Kemi ei hakenut lisenssiä Ykköseen. MYPA:n paluu takaisin kotimaisen jalkapallon huipulle on ollut ripeää, sillä toissakaudella joukkue pelasi vielä Kolmosessa. Ikävalko tietää tulevan kauden haasteet, mutta uskoo joukkueen iskukykyyn.

- Haastava kausi on edessä. Isossa roolissa on se miten kausi lähtee käyntiin. Jos ensimmäisestä yhdeksästä ottelusta saamme raavittua pisteitä, niin meillä on mahdollisuudet säilyä sarjassa. Vain yksi joukkue putoaa tällä kaudella enkä näe mitään syytä miksemme pystyisi pysymään sarjassa.

- On mielestäni hienoa, ettei MYPA ole lähtenyt isolla rahalla hakemaan vahvistuksia, vaan annetaan mahdollisuus niille samoille oman kylän pojille, jotka nostivat joukkueen Kakkoseen ja Ykköseen. Putoamistakaan ei nähdä katastrofina ja kaikki menee talouden ehdoilla. Talven peleissä olemme olleet ehkä hieman pelillisesti jäljessä, mutta tulokset ovat olleet ihan ok, vaikka Suomen Cupissa ei voittoja tullutkaan.

MYPA jäi Suomen Cupissa lohkovaiheeseen eikä saanut voittotiliään auki, mutta jotain joukkueen iskukyvystä osoitti, että se pelasi kolme tasapeliä ja suostui taipumaan vain kertaalleen. Ikävalko näkee Suomen Cupin olleen MYPA:lle hyvä valmistautuminen kauteen.

- Siitä oli erittäin paljon hyötyä ja näimme samalla vähän mitä Ykkösessä pelaaminen vaatii. Emme ole muita joukkueita valovuosia jäljessä, vaikkemme mitään Barcelonaa pystyneetkään pelaamaan. Kaikilla on hyvä työmoraali ja joukkueessa on hyvä henki eikä se ole rakoillut talven aikana. Pystyimme pitämään Jaron ja AC Oulun nollilla, joten puolustus pitää. Suomen Cup toi meille tärkeää oppia, vaikka talven pelit ovat talven pelejä ja nykymuodossaan tämä Suomen Cup on aivan naurettava. Iso osa joukkueista ottaa nämä vain harjoitusotteluina.