Ei ainakaan kunnollista eläkettä, sen voin todeta heti kättelyssä. Suomessa ammattilaisurheilijan eläkekertymä on surkea, kirjoittaa Timi Lahti.
284 ottelua Veikkausliigaa, monia cup- ja euro-otteluita, kolme mestaruutta, voittoja ja tappiota. Lisäksi lukuisia loukkaantumisia ja vammoja. Mitä jäi käteen pitkästä urasta Veikkausliigassa?
Ei ainakaan kunnollista eläkettä, sen voin todeta heti kättelyssä. Suomessa ammattilaisurheilijan eläkekertymä on surkea. Pelasin 15 vuotta Veikkausliigassa ja sinä aikana minulle kertyi tarkalleen ottaen 210,93€/kk eläkettä. Palkkani oli myös selvästi keskiarvon yläpuolella, joten en halua edes ajatella kuinka huono eläkekertymä joillakin pelaajilla on tulevaisuuden varalle. Väitän myös, ettei juuri kukaan 18-vuotias pelaaja ajattele eläkeasiaa ensimmäistä ammattilaisopimusta allekirjoittaessaan. Tämä 15 vuotta on myös käytännössä jo 1/3 koko työurastani. Jossakin toisessa ns. normaalissa ammatissa samalla palkalla eläkekertymäni olisi ollut n. 700 €, eli yli kolme kertaa isompi. Suomen järjestelmä on myös jäykkä: eläkkeet eivät kasva nykyisellään käytännössä juuri ollenkaan korkoa, eivätkä esimerkiksi ulkomaalaiset pelaajat voi nostaa eläkettä poistuessaan maasta. Ulkomaalaisen pelaajan, joka on nuorena lyhimmillään pelannut Suomessa vain kauden ajan pitäisi muistaa itse olla yhteydessä 65-vuotiaana vakuutusyhtiöön, jos hän haluaa hakea eläkkeensä. Näinköhän tulee tapahtumaan? Pelasin myös aikoinani Italiassa ja sain Italiassa kerryttämäni eläkkeet nostettua kerralla pois, kun olin muuttanut pysyvästi pois maasta. Miten tätä ammattiurheilijan eläkekokonaisuutta sitten voitaisiin parantaa ainakin hieman?
Mahdollistetaan urheilijoiden eläkkeiden sijoitussidonnaisuus. Urheilu-ura loppuu verrattain nuorena, joten jos pienenkin eläkkeen saa poikimaan korkoa korolle, voi tämä auttaa pelaajaa tulevaisuudessa.
Mahdollistetaan pienkertymien ja ulkomaalaisten pelaajien tapauksissa kertakorvaus. Tämä tekee Suomesta hieman houkuttelevamman vaihtoehdon ulkomaalaispelaajille ja pienten eläkkeiden kertakorvaus mahdollisuus voi olla myös järkevä pelaajan itsensä kannalta. Koskaan ei tiedä kuinka vanhaksi sattuu elämään.
Poistetaan urheilijarahaston tulojen nostamisen aikaraja. Tällä hetkellä rahat pitää nostaa vähintään kahden ja enintään 15 kalenterivuoden aikana. Ihmisten elämäntilanteet tuppaavat muuttua ja aikarajat rajoittavat rahojen nostamista. Poistamalla aikaraja urheilija voisi hyödyntää rahastointia paremmin ja paikata sillä vaikka huonoa eläkekertymää. Näitä kolmea toimenpidettä on myös seurojen helppo kannattaa, koska ne eivät lisää seurojen kuluja millään tavalla. Asian hoitamiseksi tarvitaan ainoastaan lain muutos. Asiaa työstetään parhaillaan.
Minulle tehtiin Veikkausliigaurani aikana neljä leikkausta, joista kaksi ei mennyt vakuutukseen. Tämä kertoo myös karua faktaa ammattista. Pelaaja ottaa joka kerta tietoisen riskin kentälle mentäessä ja on valmis laittamaan kroppaa likoon. Pelaajan kannalta on todella ongelmallista, että rasitusvammoja ei korvata, koska niitä voi tulla ihan samalla tavalla kuin muitakin vammoja. Missä muussa ammatissa Suomessa on mahdollista joutua maksajaksi, jos loukkaantuu omaa ammattia harjoittaessaan?
Veikkausliigassa palkat ovat suhteellisen pieniä, joten itse maksettavat leikkaukset ja kuntoutus tekevät todella ison loven pelaajien tuloihin. Yksi leikkaus voi maksaa pelaajan puolen vuoden nettopalkan verran ja sopimukset ovat usein alle vuoden mittaisia pätkiä. Tämä kylmä fakta auttaa ymmärtämään paremmin, kuinka iso asia on pelaajan kannalta katsottuna. Se laittaa miettimään oman ammatin mielekkyyttä, oikeudenmukaisuutta ja arvostusta. Veikkausliiga on mennyt hyvin eteenpäin viime vuosina, mutta tämä asia pitää ehdottomasti saada korjattua, jos halutaan olla vakavasti otettava ammattilaissarja. Ammattiurheilijoiden vakuutus- ja eläkeasiat ovat olleet viime aikoina isosti esillä ja nyt olisi viimeistään korkea aika laittaa nämä asiat kuntoon.
Timi Lahti