Mikko Matinaro nauttii maajoukkuearjesta Viron paidassa: “Main roundille pääsy oli pitkäjänteisen työn tulos”

Suomalaisen futsalin seuraajille pitkältä ajalta tuttu Mikko “Moli” Matinaro elää urallaan kiinnostavaa ja osin yllättävääkin vaihetta. Suomessa tällä kaudella Tervakosken Patoa edustanut konkari on viime vuosina nähty myös Viron futsalmaajoukkueen paidassa ja hän oli mukana saavuttamassa Viron futsalhistorian kannalta merkittävää virstanpylvästä: maa selviytyi ensimmäistä kertaa futsalin MM-karsinnoissa main roundille. 

Main roundille pääsy tarkoittaa jatkopaikkaa varsinaisille MM-karsintakierroksille, jolloin vastaan asettuu futsalin kärkimaat. Main roundille osallistuu yhteensä 36 maata, joista 24 joukkuetta pääsee mukaan suoraan (tähän joukkoon kuuluvat esimerkiksi Espanja, Portugali ja Suomi) sekä 12 maata (kuten esimerkiksi Viro, Ruotsi ja Norja) selviytyivät seuraavalle kierrokselle alkukarsintojen kautta. Viron kaltaiselle futsalmaalle kyseessä on poikkeuksellisen iso saavutus ja Matinarolle itselleenkin hetki, jota oli odottanut pitkään. 

– Hyvät fiilikset tottakai. Tämä on ollut kaksi vuotta tavoitteena, jonka eteen on tehty hommia pitkäjänteisesti. Olen todella tyytyväinen sekä joukkueen että liiton puolesta, Matinaro sanoo. 

Hänen mukaansa Viron liitossa on viime vuosina panostettu selvästi enemmän maajoukkuetoimintaan. 

– Valmennukseen on satsattu ja leireilty paljon. Sitä kautta on otettu tarvittavia steppejä eteenpäin, eikä tämä tullut mitenkään sattumalta, Matinaro korostaa. 

Maajoukkuepaikka yllätti uran “vanhoilla päivillä” 

Matinaron tie Viron maajoukkueeseen oli kaikkea muuta kuin ennalta suunniteltu. Hänellä on Tallinnassa syntyneenä Viron ja Suomen kaksoiskansalaisuus ja vaikka hän muutti hyvin nuorena Suomeen, side Viroon on säilynyt. 

– Kyllähän tämä on ‘vanhoilla päivillä’ yllättänyt itsenikin, että on päässyt vielä pelaamaan kansainvälisiä pelejä. Se on tuonut paljon lisämotivaatiota, hän kertoo. 

Nykyisessä Viron joukkueessa Matinaro on selkeästi kokenein pelaaja ja hän kokee roolinsa myös sen mukaisena. Matinaron maajoukkueuran alku oli kuitenkin puhtaan sattuman seurausta. 

– Se meni vähän hassusti. Kun Kytölän Mikon päävalmentajasopimus Viroon julkaistiin, pelasimme Mad Maxin ja KaDyn välistä peliä. Ottelun jälkeen onnittelin Mikkoa ja sanoin ohimennen, että sä et varmaan tiedä, mutta voisin edustaa Viroa, Matinaro naurahtaa. 

– Mikko meni ihan hiljaiseksi. Hän ei aluksi tainnut oikein käsittää asiaa. Jatkettiin sitten keskustelua puhelimessa ja viikon päästä siitä olin jo Baltic Cupissa edustamassa Viroa. 

Matinaro, Kytölä ja maajoukkueen valmennusryhmässä toimiva Ville Sihvonen tulivat käytännössä yhtä aikaa mukaan Viron futsalmaajoukkueen toimintaan. 

– Kolmisin on toimittu aika lailla alusta lähtien ja kuljetaan yhdessä suunnilleen kerran kuukaudessa laivalla Viroon. Olisin varmaan hyvin todennäköisesti päässyt mukaan jo aiemmin maajoukkuetoimintaan, jos liitto olisi tiennyt kaksoiskansalaisuudestani. 

Suomalainen osaaminen tukena Viron futsalin kehityksessä 

Suomalaisella futsalosaamisella on ollut tuntuva rooli Viron futsalmaajoukkueen kehityksessä, ja Matinaro näkee tämän selkeänä vahvuutena. Kielitaito ja kulttuurien ymmärtäminen ovat olleet erityisen tärkeitä tekijöitä myös Matinaron sopeutumisessa. 

– Ymmärrän viroa ja olen toiminut jonkinlaisena välikätenä pelaajien ja valmennuksen välillä. Ei tämä ole kuitenkaan mennyt täysin ilman kasvukipuja tai vastarintaa. Osa pelaajista on pelkästään venäjänkielisiä, ja alussa isoin työ oli saada koko joukkue uskomaan yhteiseen tekemiseen ja suunnitelmaan.  

Matinaron mukaan suomalainen futsalosaaminen on kansainvälisestikin arvostettua ja erityisesti pelin vaatimusten ymmärtäminen on auttanut valmennusta perustelemaan pitkäjänteistä tekemistä. 

– Futsalin tietotaito on Suomessa vahvaa. Viron maajoukkueen kokeneemmat pelaajat eivät aluksi ymmärtäneet tai ehkä eivät halunneet ymmärtää kaikkea, mutta Mikko pystyi hyvin kertomaan, miten Suomessa on aikanaan lähdetty kehittämään toimintaa ja miksi tietyt stepit ovat välttämättömiä, kun ollaan altavastaajia. 

Yksi keskeinen haaste Virossa on edelleen kotimaisen liigan heikohko taso. 

– Suomessakin liiga oli aikanaan liian hidastempoinen ja pelaajat olivat huonossa kunnossa. Seuraava askel Virossa on kehittää kotimaista liigaa, jotta kansainvälisissä peleissä tempo ei tulisi niin rajusti vastaan. 

Pelaajayhdistystoiminta tuttua ja arvokasta 

Matinaro on kuulunut Jalkapallon Pelaajayhdistykseen jo noin kymmenen vuoden ajan ja näkee sen merkityksen pelaajille tärkeänä. Virossa vastaavaa toimintaa ei ole. 

– Pelaajayhdistystä ei taida Virossa olla lainkaan. Olen yrittänyt Suomessa kertoa jäsenyyden eduista futsalpelaajille, erityisesti nuorille ja niille, joilla on haaveita lähteä pelaamaan ulkomaille. 

-On tärkeää, että JPY kävisi vierailemassa ainakin pääsarjajoukkueiden kopeissa ja että futsalpelaajat tietävät, että hekin voivat olla tarvittaessa yhdistykseen yhteyksissä, Matinaro toteaa. 

Vinkit nuorille futsalpelaajille 

Pitkän uran yksi selkeimmistä opeista liittyy harjoitteluun. 

– Faktahan on mielestäni se, että jos haluat pärjätä futsalissa, niin unohda jalkapallo ja keskity futsaliin. Kesälläkin pitää harjoitella lajinomaisesti. Jos olet vuodesta neljä tai viisi kuukautta pois salista, niin se näkyy väistämättä futsalkauden aikana, Matinaro painottaa. 

Matinaro kannustaa nuoria rohkeuteen myös fysiikkaharjoittelun suhteen. 

– Ei kannata vieroksua fysiikkaharjoittelua. Minua nolotti ja pelotti nuorena, kun en osannut tehdä liikkeitä. Nykyään lähes kaikilla joukkueilla on fysiikkavalmentajia, joilta voi kysyä apuja. On vähän tekemätön paikka, jos kolmekymppisenä saa ahaa-elämyksen fysiikkatreenin merkityksestä, hän lisää suoraan. 

Kun puhe lopuksi kääntyy Matinaron muistoihin pitkältä uralta, esiin nousee myös tuttu nimi.  

– Muutaman punaisen kortin olen urallani saanut. Yksi niistä tuli Leppävaarassa, kun Aution Panu pääsi karkuun, revin ja otin Panulta vauhdit pois. Panulle oikein lämpimät terveiset. Ja nykysäännöillä se ei olisi ollut edes punainen, Matinaro naurahtaa. 

Kuvat: IMAGO, Kirsi Nummela