Paluu, jota ei pitänyt tulla - Kaisa Kotka löysi jalkapallon uudelleen äitiyden jälkeen

Keväällä 2026 Kaisa Kotka teki paluun jalkapallon pariin KTP:n paidassa – 5,5 vuotta uransa päättämisen jälkeen. Paluu ei ollut mitenkään etukäteen suunniteltu, vaan se syntyi sattumasta ja kipinästä, joka synnytti taas palon pelaamista kohtaan.  

Kotkan paluu jalkapalloon on tarina äitiydestä, arjen yhteensovittamisesta ja siitä, miten jalkapallon pelaaminen voi olla naispelaajalle mahdollista myös perheen perustamisen jälkeen. 

“Ajattelin, että futikset on pelattu” 

Kun Kaisa Kotka päätti uransa Kuopiossa kauden 2020 jälkeen, ajatus oli selvä: jalkapallo kuuluisi menneisyyteen. 

– Viimeisin vuosi, kun pelasin oli 2020. Silloin oli ajatus, että nyt on futikset pelattu. 

Ajatus ei ehtinyt muuttua vuosien varrella – vielä tämän vuoden tammikuussa Kotka oli aivan varma, ettei paluuta jalkapalloon enää tule. Käänne tapahtui yllättävästi Kotkan puolison Petteri Forsellin myötävaikutuksella. KTP:n miehissä pelaava Forsell oli kysynyt KTP:n naisten valmentajalta, että voisiko Kaisa tulla treeneihin.  

– Minut saatiin ylipuhuttua melkein pari kuukauden kosiskelun jälkeen mukaan treeneihin. Ajattelin, että voisin mennä täytepelaajaksi ja vähän nautiskelemaan treeneistä.  

Harjoitukset kuitenkin tekivät nopeasti sen, mitä ei ollut tarkoitus tapahtua. 

– Menin kokeilemaan ja homma vei täysin mukanaan. Yhtäkkiä olinkin palaamassa takaisin pelaajaksi, Kotka toteaa hymyillen.  

Arki on “aikamoista palapeliä” 

Paluun taustalla on arki, joka poikkeaa täysin aiemmasta urheilijan elämästä. Kotkalla on kaksi pientä lasta (syntyneet 2022 ja 2024), työ, puolisolla on oma pelaajaura sekä perheen yhteinen arki, joka vaatii jatkuvaa suunnittelua. 

– Tosi palapelin rakenteluahan tämä arki tällä hetkellä on. Minulla on kolme kertaa viikossa töitä, sitten on omat treenit ja pelit sekä vanhemman lapsen harrastukset. Lisäksi tähän yhtälöön tulevat puolisoni pelit ja treenit. Olisi tietty kiva, että vanhemmilla olisi myös yhteistä aikaa, Kotka naurahtaa.  

Perheellä on niin paljon menoja, että vaatii hyvää suunnittelua, että saadaan arki sujumaan. Arki tuo kuitenkin mukanaan myös selkeän reunaehdon Kotkan pelaamiselle. 

– Jos menee yhtään vaikeaksi yhdistää oma pelaaminen perhearkeen, niin kyllä pelaaminen silloin jää. Haluan, että perhearki toimii. 

Nautinto korvasi suorittamisen 

Suurin muutos paluun jälkeen ei ole ollut fyysinen, vaan henkinen. Kotkan mukaan äitiys on muuttanut hänen suhdetta jalkapalloon merkittävästi. 

– Konkreettinen muutos on siinä, miten tuuletan maaleja treeneissä ja pieniä onnistumisia. Otan kaiken ilon ja nautinnon irti pienistä hetkistä. En ole enää niin kriittinen omaa pelaamista kohtaan ja turha puristaminen on jäänyt pois.  

Samalla jalkapallo on saanut uuden merkityksen koko perheelle. 

– Maailman tärkeimmät asiat löytyvät kotoa ja on ihana huomata, että lapset fanittavat myös täysillä katsomossa, pelasinpa ihan miten tahansa, Kotka naurahtaa.  

Paluu tuo uudet lähtökohdat 

Fyysisesti paluu on kuitenkin vaatinut totuttelua, varsinkin erityisesti pitkän tauon jälkeen. 

– En ollut tehnyt juurikaan kuntosalitreeniä kuuteen vuoteen, joten kamppailuvoima on varmaan vähän heikentynyt. Kausi kerrallaan tässä mennään, katsotaan miltä tuntuu. Mietin aluksi, että tämä voi olla alkuinnostusta ja äidin kivaa omaa aikaa, mutta ainakin toistaiseksi kaikki on sujunut tosi hyvin. 

Yllättävintä on Kotkan mukaan ollut se, miten paljon peli on muuttunut. Vastustajissa ei ole myöskään hirveästi tuttuja enää, sillä Kansallisessa Ykkösessä pelaa paljon nuoria pelaajia. 

– En ole seurannut naisten futista yhtään sillä aikaa, kun olen ollut poissa. Tuntuu, että koko peli on muuttunut kuudessa vuodessa.  

KTP:n joukkueessa Kotka on yksi kokeneimmista pelaajista ja pystyy näyttämään esimerkkiä nuoremmille pelaajille. Joukkue on nuori, mutta vastaanotto on ollut erittäin lämmin. 

– Tosi hyvin on minut otettu vastaan. On ihana kuulua meidän joukkueeseen. Tässä on nyt ollut useampi vapaapäivä treeneistä, niin ihan jo odottaa, että pääsee treeneihin.  

“Ei ollut esikuvia” 

Kotka nostaa esiin yhden keskeisen asian, joka tekee hänen tarinastaan merkityksellisen myös laajemmin. 

– Ei ole ollut suomalaisia esikuvia siihen, että voi perustaa perheen ja palata futikseen. 

Hänen kokemuksensa mukaan yleinen tarina on ollut päinvastainen. Siksi oma kokemus on yllättänyt. 

– Yleensä tarina on ollut se, että perheen perustaminen johtaa automaattisesti pelaamisen lopettamiseen. Se yllätti positiivisesti, että on näinkin helppoa ollut palata kentille. 

– Jos joku äiti miettii paluuta pelaamisen pariin, niin ainakin minä rohkaisen kaikkia harkitsemaan. 

Ilmiö näkyy myös kansainvälisesti 

Kotkan tarina ei ole yksittäinen. Viime vuosina yhä useampi naispelaaja on palannut huipputasolle äitiyden jälkeen. Esimerkiksi Islannin Dagný Brynjarsdóttir ja Ruotsin Amanda Ilestedt palasivat maajoukkueisiinsa synnytysten jälkeen ja pelasivat vuoden 2025 EM-lopputurnauksessa. Myös muun muassa Alex Morgan, Crystal Dunn ja Katrina Gorry ovat jatkaneet uraansa äitiyden rinnalla. Kansallisessa Liigassa Aino Kohtamäki kertoi juuri Kansallisen Liigan artikkelissa paluusta huippujalkapallon pariin.  

Tarinat osoittavat, että paluu jalkapallon pariin äitiyden jälkeen on mahdollista, mutta se ei synny pelkästään yksilön motivaatiosta, vaan edellyttää toimivia rakenteita, tietoa ja tukea.  

Kansainvälinen jalkapallon pelaajayhdistysten kattosjärjestö FIFPRO julkaisi vuonna 2024 laajan Postpartum Return to Play Guide -oppaan, joka kokoaa yhteen pelaajien kokemuksia sekä lääketieteelliseen tutkimukseen perustuvaa tietoa synnytyksen jälkeisestä paluusta huippu-urheiluun.  

Oppaan taustalla on ollut havainto siitä, että pelaajilla, seuroilla ja jopa kilpailujärjestäjillä on ollut puutteellisesti tietoa siitä, miten raskaus ja synnytyksen jälkeinen vaihe tulisi huomioida urheilijan arjessa. Myös naispelaajien puolisot olisi hyvä ottaa huomioon. Helmarien Emma Koivisto on naisten jalkapallomaajoukkueen historiassa ensimmäinen pelaaja, jonka perheen matkaa leiritapahtumaan Palloliitto on tukenut. 

Esimerkki, joka näyttää mahdollisuuden 

Kotka ei itse näe itseään poikkeuksena. Ja siksi hän haluaa myös rohkaista muita. 

– Mietin aluksi, että miksi minusta tehdään juttu. Mutta jos joku äiti nyt miettii paluuta pelaamisen pariin, niin ainakin minä rohkaisen kaikkia harkitsemaan. 

Kaisa Kotkan tarina tekee näkyväksi jotain olennaista: vaihtoehdon. 

Paluun ei tarvitse olla täydellinen suunnitelma. Se voi alkaa sattumasta, yhdestä harjoituksesta ja kasvaa vähitellen uudeksi vaiheeksi pelaajauralla. Ja ennen kaikkea: se voi tapahtua myös äitiyden jälkeen. 

Kuvat: Mikko Mäkelä