Pelaajan arki: ONS:n Liisa Rahkola

ONS:n maalivahti Liisa Rahkolan ei tarvitse miettiä mihin aikansa käyttää. Pelaamisen ohella Rahkola käy myös töissä, opiskelee ja toimii joukkueen maalivahtivalmentajana.

Rahkola myöntää, että hommia riittää, mutta se ei ole ollut hänelle ongelma. Hän on pystynyt aikatauluttamaan askareensa siten, että pystyy panostamaan kaikkiin.

– Täytyy aina viikoittain priorisoida asiat. Jotkut vievät enemmän aikaa kuin toiset. Työt vievät tällä hetkellä eniten aikaa ja kesällähän koulu on tauolla.

– Tykkään olla menossa paljon ja pitää samalla lautasella monia asioita. Tietenkin se vaatii paljon, että pystyy yhdistämään kaikki asiat, hän jatkaa.

Vaikka Rahkolalla on monta rautaa tulessa, niin aikaa on myös levolle.

– Kyllä riittää. Yöunet ovat yksi asia ja lisäksi on aina pari hetkeä päivässä, jolloin voi vähän höllätä.

Rahkola toimii myös ONS:n maalivahtivalmentaja. Syyskuussa 25 vuotta täyttävä Rahkola on ONS:n maalivahtinelikon selvästi kokenein ja pyrkii omalla kokemuksellaan auttamaan nuoria parikymppisiä Aino Kelaa, Jenna Lukkaria ja Nea Romppaista.

– Olen pystynyt yhdistämään sen tosi hyvin. Olen urani aikana nähnyt monta maalivahtivalmentajaa ja pystynyt muodostamaan oman pelaajaidentiteetin. Olen pyrkinyt omalla kokemuksellani auttamaan meidän nuorempia maalivahteja. Se on ollut uusi haaste ja tähän mennessä se on toiminut hyvin.

Vaikka Rahkola valmentaa maalivahdit, niin päätäntävalta siitä kuka tolppien välissä nähdään, on päävalmentaja Kari Koivikolla.

– Treenaan maalivahdit pelikuntoon ja päävalmentaja sitten päättää kuka pelaa. Mielestäni on hyvä, että se päätös on ulkoistettu, sillä se yksinkertaistaa asioita. Suunnittelen treenit ja koutsaan maalivahdit. Jos en ole kentällä, niin sitten annan toisille maalivahdeille palautteen pelin jälkeen. Tämä kulkee hyvin käsi kädessä pelaamisen kanssa. Treenien suunnittelu ja palautteen anto sitten vievät enemmän aikaa.

Rahkolan opiskelut ovat loppusuoralla, jonka jälkeen lautanen tyhjenee hieman. Vielä on epävarmaa mihin painotus jatkossa suuntautuu enemmän.

– Tällä hetkellä en osaa sanoa. Jos Suomesta löytyy joku työpaikka, jonka kautta pystyy jalkapallon yhdistämään, niin sitten se on yksi vaihtoehto. Varmaan työpaikka edellä kuitenkin mennään, että on jotain millä itsensä elättää. Naisten jalkapalloilu ei ikävä kyllä vielä Suomessa elätä ja pitää ajatella taloudellisia asioita.

Rahkola lähti USA:han opiskelemaan vuonna 2013 ja vietti rapakon takana neljä vuotta opiskellen ja pelaten.

– Silloin ei ollut vielä hirveästi lähtenyt pelaajia. Vuosien varrella tietoisuus on kuitenkin lisääntynyt ja pelaajia on pikkuhiljaa mennyt enemmän. Itse kasvoin siellä ihmisenä enemmän kuin urheilijana. Minulle se oli tietynlainen kasvutarina.

Rahkola oli University of North Carolina Wilmingtonissa ja nautti ajastaan USA:ssa.

– Olin yliopistossa neljä vuotta. Osa on siellä vähän lyhyemmän ajan, mutta minulle se oli älyttömän siisti ja hieno kokemus. Totta kai on monia asioita jotka voivat mennä pieleen, mutta minulla oli hyvä koulu ja kiva kaupunki.

USA:n vuosiensa aikana Rahkola käväisi pelaamassa Naisten Liigaa yhtenä kesänä, mutta palasi todenteolla Naisten Liigaan viime vuoden elokuussa solmittuaan ONS:n kanssa sopimuksen. Pienen tauon jälkeen hän huomasi kuinka Naisten Liiga oli muutamassa vuodessa ottanut isoja askeleita eteenpäin.

– Vielä kesällä 2014 kävin pelaamassa muutamia pelejä ja sitten tulin taas mukaan viime vuoden lopulla. Taso on mielestäni mennyt eteenpäin ja sarja on muuttunut tasaisemmaksi. Enää ei ole heittopusseja ja pelit ovat hyvin tiukkoja. Itse muistan lähteneeni 0-8-tappio niskassa takaisin Ouluun, mutta nyt pystymme haastamaan minkä joukkueen tahansa. Taso on mennyt niin ONS:ssa kuin muissakin seuroissa koko ajan eteenpäin.