Onni Tiihonen: loukkaantuminen pakotti pysähtymään - opiskelu luo turvaa

Viikko ennen kauden alkua kaikki muuttui. Onni Tiihosen arki oli valmis käynnistymään Veikkausliigassa täysillä, kun kohtalo veti äkkijarrua. Tiihosen polven eturistiside meni poikki, ja edessä oli pitkä kuntoutus. Kevään piti olla uusi alku Tiihosen uralla, mutta siitä tulikin pysähdys. 

- Siinä hetkessä se veti kyllä hiljaiseksi. Tajuat aika nopeasti, että nyt ollaan pitkään sivussa. 

Nyt, muutamaa kuukautta myöhemmin, Tiihosen arki näyttää jo erilaiselta. Kävely kulkee jo normaalisti ja polven kuntoutus etenee jopa aikataulua nopeammin. Toisaalta kokemus on jättänyt jäljen. 

- Isot loukkaantumiset vetävät kyllä nöyräksi. Ei minulla ole ollut uralla mitään tällaista tai pidempää vammaa ennen. 

26-vuotias Tiihonen palasi ulkomaan kierrokselta AC Ouluun viime kaudella ja keräsi tililleen 18 Veikkausliigaottelua ja niissä yhden maalin. Tiihonen on keskikenttäpelaaja, joka tunnetaan työteliäänä ja riistokyvykkäänä pelaajana, joka tekee paljon näkymätöntä työtä joukkueen eteen. Hänen uransa alkoi Gnistanissa, jossa hän pelasi useita kausia Kakkosessa ja Ykkösessä ennen siirtymistään ulkomaille Färsaarille ja Romaniaan. 

“En ikinä ajatellut, että käyn koulua kunnolla” 

Tiihosen tarinassa loukkaantuminen ei ole ainoa käänne. Se on myös ajattelutavan muutos. Vuosi sitten hän aloitti opinnot Haaga-Heliassa urheilijoiden opintopolulla. Päätös ei ollut itsestäänselvyys. 

- Rehellisesti sanottuna en ole koskaan ollut mikään kouluihminen. Olin koulussa aina paljon pois tunneilta ja lukio esimerkiksi jäi täysin kesken. En ikinä ajatellut, että vedän koulua kunnolla. 

Nuorempana jalkapallo oli kaikki. Opiskelulla ei ollut paikkaa arjessa. 

- Vanhemmat yrittivät puskea minut käymään koulua, mutta ei sinne voi ketään väkisin pakottaa. Ajatusmaailmani oli silloin ihan erilainen. 

Nyt näkökulma on muuttunut. 

- Nykypäivänä ajattelen täysin päinvastoin. Jalkapalloilijana on kuitenkin sen verran vapaa-aikaa, että olisi typerää olla käyttämättä sitä johonkin hyödylliseen. Ja kyllä se rajoittaa elämää aika paljon, jos ei ole mitään koulutusta. 

Haaga-Heliassa opiskelu on tuonut Tiihosen arkeen rytmiä ja turvaa. 

- Opiskelu on erittäin hyvää ajankäyttöä ja tuo sellaisen fiiliksen, että on olemassa myös jonkinlainen varasuunnitelma, jos peliura loppuu äkillisesti. 

Ulkomailla harva pelaaja suunnittele tulevaa 

Tiihonen tietää, miltä näyttää pelaajan arki ilman suunnitelmaa. Färsaarten ja Romanian vuodet opettivat Tiihosta paljon ja sisälsivät myös jalkapalloilijan arjen varjopuolen. Yhdessä hänen edustamistaan seuroista palkat jäivät maksamatta, mikä lopulta johti tilanteeseen, jossa Tiihonen joutui hakemaan pelaajayhdistyksen avulla oikeutta kansainvälisen järjestelmän kautta. Tapaus eteni FIFA:nDispute Resolution Chamberin (DRC) käsittelyyn eli kansainväliseen riidanratkaisuelimeen, joka käsittelee pelaajien ja seurojen välisiä sopimus- ja palkkariitoja. Prosessin kautta Tiihonen sai lopulta hänelle kuuluneet saatavat takaisin. 

Tiihonen havaitsi ulkomailla myös sen, mitä moni pelaaja jättää tekemättä varsinkin kentän ulkopuolella. Saman havainnon teki Tommi Jyry pelatessaan Romaniassa.  

- Ei siellä oikein kukaan opiskellut. Varsinkaan vanhemmat pelaajat siellä eivät ainakaan nähdäkseni tehneet mitään sen eteen, mitä tapahtuu uran jälkeen. 

- Loukkaantuminen pistää myös miettimään omia urasuunnitelmia ihan eri tavalla. Ei tätä jalkapalloilijan uraa voi pitää itsestäänselvyytenä. 

Kuntoutus on täyttä työtä 

Yleisesti voitaisiin ajatella, että kun urheilija on loukkaantuneena, niin hänellä olisi enemmän aikaa muulle, kuten esimerkiksi opiskelulle. Tiihosen oma kokemus on ihan päinvastainen. Loukkaantuneen pelaajan arki ei välttämättä ole kevyempää, se voi olla jopa enemmän aikaa vievää.  

- Kyllä kuntoutus on käytännössä täyspäiväistä tekemistä. Itselläni treenitunnit ovat varmaan ainakin tuplaantuneet entisestä ja minä olen kunnossakin ollessa treenannut aina omalla ajallani. Päivään kuuluu jatkuvasti jotain, kuntoutusta, huoltoa ja palautumista. 

Työmoraali, joka on näkynyt kentällä, on siirtynyt toipumiseen. 

- Olen aina ollut kova tekemään hommia kentällä. Varmaan olen aika kova tekemään töitä myös sen ulkopuolella. 

“Loukkaantumiset jättävät arven – mutta ne myös kasvattavat” 

Kuluneiden kuukausien aikana Tiihonen on pysähtynyt tavalla, johon urheilijan arki harvoin antaa mahdollisuuden. 

- Olen miettinyt paljon asioita. Sitä, mitä oikeasti haluan elämässäni tehdä ja mihin olen tällä hetkellä menossa. 

Loukkaantuminen ei ole Tiihosen mukaan pahin asia elämässä, mitä hän on läpikäynyt, joten usko ei ole horjunut missään vaiheessa.  

- Loukkaantuminen jättää tottakai arven. Sekä fyysisesti että henkisesti. Mutta samalla se kasvattaa ja en varmasti ole sama ihminen kuin ennen loukkaantumista. Loppujen lopuksi kaikki on aina järjestynytelämässäni pahemmissakin tilanteissa ja luotan siihen, että tästäkin mennään heittämällä yli. 

Joukkueen tuki kannattelee 

Yksi asia on ollut ratkaiseva onnistuneessa kuntouttamisessa: kannatteleva ympäristö. 

- Olin heti loukkaantumisen jälkeen paljon joukkueen mukana, olin esimerkiksi mukana kaikilla vieraspelimatkoilla ja paljon läsnä joukkueen arjessa. Se oli henkisesti todella tärkeää. 

Myös seuran toiminta on jättänyt vaikutuksen. 

- Koko AC Oulun valmennus ja taustat ovat olleet todella minun tukenani heti alusta asti. Esimerkiksi Nure (Mika Nurmela) on kysellyt paljon vointiani. Se antaa mielestäni tosi paljon loukkaantuneella pelaajalle ja tulee arvostettu olo ihmisenä ja pelaajana. Tiedän, ettei kaikkialla hoideta asioita näin hyvin. 

Tulevaisuus vielä auki  

Loukkaantuminen ei ole vienyt motivaatiota jalkapallosta, mutta se on laajentanut näkymää. Tiihonen on alkanut pohtia myös muita opiskeluvaihtoehtoja. 

- On tässä käynyt mielessä, että voisi ryhtyä opiskelemaan esimerkiksi liikunnanohjaajaksi ja siitä eteenpäin fysioterapeutiksi.  

Ajatus ei tule tyhjästä. 

- Olisi aika hienoa pystyä auttamaan ihmisiä. Niin kuin nyt on autettu minua. 

Samalla myös valmentaminen kiinnostaa, ja ensimmäiset askeleet siihen voivat tulla jo pian, sillä Tiihonen on jo jutellut asiasta AC Oulun kanssa.  

“Loukkaantuminen pakottaa pysähtymään” 

Kun pyydetään yhtä neuvoa nuorille pelaajille, vastaus tulee hetken miettimisen jälkeen. 

- Loukkaantuminen on oikeastaan hyvä hetki pysähtyä. Se pakottaa siihen. 

Ja siinä pysähtymisessä piilee mahdollisuus. 

- Silloin kannattaa oikeasti tutkia itseään ja miettiä, mitä haluaa elämältä. Harvoin sitä muuten tulee tehtyä. 

Vaikka arki on nyt erilainen, tavoite on selvä ja ymmärrrys on kasvanut. Ymmärrys siitä, että peliura ei määritä kaikkea, ja että tulevaisuutta voi rakentaa jo nyt. 

- Fokus on päästä takaisin kentille entistä vahvempana ja katsotaan sitten, mitä elämä tuo tullessaan.  

 

Haluatko opiskelemaan Haaga-Heliaan? 

Haaga-Helian urheilijan opintopolku on suunniteltu urheilijoille, jotka haluavat kehittää osaamistaan uran aikana tai sen jälkeen. Opinnot ovat joustavia, etäyhteydet mahdollistavat opiskelun mistä päin maailmaa tahansa, ja ohjelma tarjoaa uraohjausta sekä mentorointia. 

Jos haluat rakentaa tulevaisuutta futiksen rinnalla – ota selvää ja hae mukaan elokuussa 10.8.2026 alkavaan koulutukseen: linkki ilmoittautumiseen 

 

Lue lisää opiskelukokemuksista urheilijan opintopolulla: 

Tommi Jyry rakentaa tulevaisuutta jalkapallon rinnalla – opiskelu tuo tasapainoa pelaajan arkeen 

Ruotsin mestari Timo Stavitski opiskelee Haaga-Heliassa 

Matias Ojala: Hyvä olla olemassa varasuunnitelma 

Ammattilaisena Saksassa: Juho Kilo pelaa ja opiskelee 

Leo Väisänen: "Opiskelu on ollut täydellinen lisä arkeen" 

Rasmus Karjalainen: ”Opiskelu tuo hyvää tasapainoa”      

Samu Alanko: "Tärkeää aloittaa hyvissä ajoin miettimään uran jälkeistä elämää"                

Henri Toivomäki: Futiskentältä opiskelijaksi