Pelaajasopimusten ytimeen – Stina Virkkalan gradu tuo uutta näkökulmaa jalkapallon oikeusturvaan

Jalkapallo ja kiinnostus oikeustieteeseen ovat kulkeneet Stina Virkkalan elämässä rinnakkain aina lapsuudesta asti. Tuore pro gradu -tutkielma pureutuu pelaajasopimusten purkamiseen ja nostaa esiin kysymyksiä, jotka koskettavat suoraan pelaajien arkea ja oikeusturvaa. 

Stina Virkkalan rakkaus jalkapalloon alkoi jo varhain Kempeleessä, eikä rinnalla kulkenut kiinnostus opiskeluun jäänyt koskaan taka-alalle. 

– Pienestä asti olen pelannut futista ja rakastanut lajia, mutta tiesin aina, että haluan myös korkeakoulutuksen. Lapsena haaveilin kovasti poliisin ammatista, mutta kun kuulin isältäni, että poliisi ei lopulta päätä, vaan oikeudessa tuomari sanoo aina viimeisen sanan, niin kiinnostus oikeustieteeseen syntyi jo hyvin varhain.  

Ensimmäiset naisten pääsarjapelinsä Virkkala pelasi 18-vuotiaana ONS:issa vuonna 2018. Oikeustieteen opinnot alkoivat Rovaniemellä seuraavana vuonna, kun Virkkala siirtyi lainasopimuksella RoPS:iin. Hän kävi ensin oikeustieteen kursseja avoimen puolella Rovala-Opistolla Rovaniemellä ja samalla valmistautui pääsykokeisiin, pelaten samalla RoPS:issa naisten Ykköstä. Sisään Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekuntaan hän pääsi toisella yrittämällä. Maisterivaiheen alettua Virkkala on pelannut viime vuosien aikana Kansallista Liigaa ONS:issa, Ilveksessä ja nyt PK-35 Vantaalla.  

– Oikiksen ja futiksen yhdistäminen on onnistunut hyvin, oikeastaan kaksi ensimmäistä vuotta oikeustieteellisessä oli enemmän läsnäoloa, mutta sen jälkeisen maisterivaiheen olen pystynyt tekemään pitkälti etänä, mikä on mahdollistanut pääsarjassa pelaamisen eri kaupungeissa. Opiskelujen suhteen kaikki on aina saatu järjestymään. 

Jalkapallon pelaajasopimus sijoittuu usean oikeusalan rajapintaan 

VIrkkalan mukaan urheilun oikeudellinen kenttä on viime vuosikymmeninä muuttunut huomattavasti urheilun ammattilaistumisen ja kaupallistumisen myötä. Urheilu nojaa vahvaan itsesääntelyyn sekä autonomiaan, jopa osittain pitäen itseään erillisenä oikeudellisesta järjestelmästä. Autonomia on kuitenkin kaventunut merkittävästi urheilun oikeudellistumiskehityksen myötä. Pelaajasopimuksia, siirtoja ja kurinpitomenettelyjä koskevia riitoja on viety niin kansallisiin tuomioistuimiin kuin Euroopan unionin tuomioistuimeen (EUT).  

Pelaajien kansainvälinen liikkuvuus ja sopimusten monikansallisuus ovat lisänneet painetta kansallisen ja kansainvälisen sääntelyn harmonisoinnille. Viimeaikaisessa EUT:n ratkaisukäytännössä, erityisesti vuoden 2024 ns. Diarra-tapauksessa, on vahvistettu, että jalkapallon itsesääntelyn luomat siirtosäännöt voivat olla EU-oikeuden vastaisia.  

Virkkalan gradussa todetaan, että Suomessa jalkapallon pelaajasopimuksen oikeudellinen erityisyys ilmenee ennen kaikkea siitä, ettei urheilua määritellä Suomen lainsäädännössä eikä urheilun, ja siten pelaajasopimusten, erityispiirteitä ole tunnistettu. Virkkalan gradu käsittelee pelaajasopimusten purkuedellytyksiä ja tutkimuksessa yhdistyvätkin sopimusoikeus, työoikeus ja urheilun itsesääntely. Suomessa jalkapallon korkeimmilla sarjatasoilla pelaa samanaikaisesti pelaajia, jotka ovat työsuhteessa seuraansa sekä pelaajia, joiden sopimus ei täytä työsuhteen tunnusmerkistöä. Nämä niin sanotut ammattilaispelaajat ja amatööripelaajat noudattavat identtisiä sopimusehtoja ja identtisiä velvoitteita.  

Tällä hetkellä voimassa olevan pelaajasopimuksen mukaan työsopimuslain alainen pelaajasopimus voidaan purkaa vain työsopimuslain mukaisilla edellytyksillä. Muu pelaajasopimus voidaan purkaa, mikäli pelaaja syyllistyy sopimuksen olennaiseen rikkomiseen tai käytöksellään aiheuttaa olennaista haittaa tai vahinkoa seuralleen tai joukkuekavereilleen. Virkkalan gradun tutkimuskysymyksenä on se, millä edellytyksillä jalkapallon pelaajasopimus voidaan purkaa ja eroavatko työsuhteisen ja ei-työsuhteisen pelaajasopimuksen purkuedellytykset toisistaan sisällöltään. 

Keskeinen havainto on selkeä. Vaikka ammattilais- ja amatööripelaajien sopimukset perustuvat eri oikeudellisiin normistoihin, purkuedellytysten sisältö on käytännössä Virkkalan mukaan hyvin samankaltainen. 

– Ihan kauas erot eivät lopulta mene. Taustalla on eri normistot, mutta käytännössä molempien sopimustyyppien kohdalla arvioidaan sitä, onko sopimusrikkomus ollut niin olennainen, että pelaajan ja seuran välinen luottamussuhde on rikkoutunut. 

Pelaajatausta tuo tutkimukseen realismia 

Virkkalan tutkimus korostaa sitä, että pelaajasopimuksia ei voida tarkastella pelkästään juridisina asiakirjoina, vaan niiden taustalla vaikuttaa aina pelaajan arki ja tosiasiallinen toimintaympäristö. 

– Oma pelaajatausta auttaa ymmärtämään, mitä pelaajasopimusten taustalla oikeasti tapahtuu. Pelkkiä sopimustekstejä lukemalla voi saada täysin väärän kuvan, koska pelaajien arki on mustavalkoista vain paperilla. 

Virkkalan mukaan purkuedellytysten arvioinnissa keskeistä on kokonaisharkinta. Yksittäinen rikkomus ei automaattisesti johda sopimuksen purkamiseen, vaan olennaista on se, miten rikkomus vaikuttaa osapuolten väliseen luottamukseen. 

– Kiinnostavaa on myös se, millaista painoarvoa eri velvoitteille annetaan oikeudellisesti. Onko esimerkiksi pelaajan varustemääräysten rikkominen yhtä olennainen asia kuin seuran palkanmaksun viivästyminen? Nämä ovat käytännön tilanteita, joissa oikeudelliset periaatteet konkretisoituvat.  

Virkkalan oma graduprosessi eteni tiiviissä yhteistyössä Jalkapallon Pelaajayhdistyksen (JPY) kanssa. Hän oli yhteydessä JPY:n oikeudelliseen asiantuntijaan Jyri Paasoseen jo aiheen valintavaiheessa, ja yhteistyö jatkui koko prosessin ajan. 

– Jyri oli käytännössä yksi lisäohjaaja gradulleni. Hän ymmärtää perinpohjaisesti sekä juridiikkaa, jalkapalloa ja akateemista maailmaa, joten hänestä oli valtavasti apua. 

Tutkimuksesta suoraa hyötyä pelaajayhdistykselle 

Virkkalan gradun mukaan Suomessa jalkapallon pelaajasopimuksen oikeudellinen erityisyys ilmenee ennen kaikkea siitä, ettei pelaajasopimuksista ole esimerkiksi omaa lainsäädäntöä tai määräyksiä, joissa urheilun erityispiirteitä voitaisiin ottaa huomioon eikä urheilua ylipäätään määritellä Suomen lainsäädännössä. Pelaajasopimukset perustuvat sopimusoikeuteen, eikä pelaajien asemaa ole vahvistettu esimerkiksi työehtosopimuksilla, mikä altistaa pelaajat yksipuolisille ehdoille sekä urheilun itsesääntelylle. 

Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää suoraan pelaajien sopimuksia koskevissa neuvotteluissa. Palloliitto käynnisti viime vuonna pelaajasopimuspohjan uudistamiseen liittyvän työryhmän, jossa pelaajayhdistyksellä on ollut edustus. JPY on myös kysynyt pelaajien kommentteja Palloliiton huippusarjoissa voimaan tulevaan uuteen pelaajasopimuspohjaluonnokseen.  

– Graduni on nostanut esiin sopimuskohtia, joita voidaan kehittää ja on ollut hienoa huomata, että niitä on otettu huomioon uuden pelaajasopimuspohjan luonnoksessa.  

Virkkalan mukaan kehityssuunta on nyt oikea, mutta pelaajien oikeusturva vaatii vielä kehittämistä.  

– Urheilussa on vielä paljon tehtävää, jotta se vastaisi muuta oikeusjärjestelmää. Tilanteissa, joissa kaupalliset intressit ja pelaajien intressit menevät ristiin, pelaajan asema jää jalkoihin. 

Yhtenä ratkaisuna hän näkee muun muassa kollektiivisen sopimisen vahvistamisen. 

– Kollektiivinen sopiminen ja pelaajien ottaminen mukaan jalkapallon päätöksentekoon on erittäin tärkeää. Jos päätökset tekee vain yksi toimija, ne menevät helposti vain tämän toimijan intressien mukaan. 

FIFA:n ja FIFPRO:n kesäkuussa 2026 solmimassa sopimuksessa otettiin tärkeitä edistysaskeleita kohti kollektiivista päätöksentekoa. Lisäksi siirtosääntöjä määrittävä ja 1.1.2027 voimaan tuleva uusi FIFA:n RSTP (Regulations on the Status and Transfer of Players) rakentuu ensimmäistä kertaa sosiaalisen vuoropuhelun (social dialogue) varaan, jossa pelaajien edustuksella on aiempaa vahvempi rooli sääntelyn kehittämisessä. Kansainvälisellä sääntelyllä on merkittävä rooli kansallisten pelaajasopimusten tulkinnassa, mutta tapausten soveltaminen ei ole yksiselitteistä. 

– Esimerkiksi FIFA:n sääntelyssä keskeinen kysymys on se, mikä on perusteltu syy purkaa sopimus. Se on aina tulkinnanvaraista. Liian tiukasti määritelty sääntely ei kuitenkaan toimi, koska silloin ei päästä irti sopimuksista, mutta toisaalta tarvitaan kuitenkin selkeitä raameja, toteaa Virkkala. 

Olennaisena erityispiirteenä jalkapallossa ja futsalissa on myös se, että vaikka työsopimus olisikin purettu, tarvitsee pelaaja sen lisäksi edustusoikeuden siirron voidakseen pelata ja työskennellä toisessa seurassa. Näitä niin sanottuja siirtopapereita voidaan kontrolloida entisen seuran ja lajiliiton toimesta, mikä rajoittaa pelaajien vapaata liikkuvuutta merkittävästi. 

Jalkapalloa ja juridiikkaa   

Virkkalan oma arki rakentuu tällä hetkellä sekä juridiikan että jalkapallon ympärille. Hän on myös PK-35 Vantaan yhteyshenkilö JPY:n suuntaan, joten yhteys pelaajayhdistykseen pysyy vahvana.  

– Syksyllä olen itseasiassa menossa poliisille korkeakouluharjoitteluun, joten lapsuuden haave toteutuu ainakin jollain tavoin, Virkkala naurahtaa.  

– Tällä hetkellä työskentelen lakitoimistossa ja pelaan. Tulevaisuus on aika lailla auki, mutta urheiluoikeus ja pelaajien asema kiinnostavat myös jatkossa. 

Nuorille pelaajille Virkkala haluaa antaa kannustavan viestin. 

– Toivoisin, että tulevaisuudessa kaikki nuoret voisivat keskittyä futikseen, mutta ainakin itselle opiskelu on toiminut erittäin hyvänä vastapainona. On hyvä, että elämässä on muutakin kuin jalkapalloa. Ja kannattaa opiskella sitä, mikä itseä oikeasti kiinnostaa, eikä miettiä liikaa muiden mielipiteitä. Unelmia kannattaa olla myös futiksen ulkopuolella, Virkkala kannustaa.  

Suunnitteletko tai oletko juuri aloittanut jalkapallolajeihin (jalkapallo, futsal, e-jalkapallo, soveltava jalkapallo) liittyvän opinnäytetyön tekemisen? Jalkapallo-Säätiö ja Palloliitto tukevat viiden opinnäytetyön toteutusta avustuksella lukuvuonna 2026-27. Avustuksen saajille tarjotaan lisäksi sparraustukea ja apua tarvittavan aineiston hankinnassa. Haku koskee valtakunnallisesti kaikkia korkeakouluopiskelijoita ja päättyy 30.10.2026 klo 12.00. Lisätietoa tästä uutisesta.  

Kuvat: Kalevi Hämäläinen