Tapaturmaturva oli monille täysin vieras asia – Lainopillisen neuvonantajan Mika Palmgrenin ohjeet tulivat tarpeeseen

Nykymuotoinen Suomen Jalkapallon Pelaajayhdistys perustettiin vuonna 1992. Pelaajayhdistys julkaisee kesän 2020 aikana juttusarjan, jossa esitellään yhdistyksen eri merkkipaaluja menneiden vuosien varrelta aina tähän päivään asti. Jalkapallon Pelaajayhdistys esittelee juttusarjassa koko JPY:n syntyhistoriaa, kehitystä ja kansainvälistymistä sekä yhdistyksen avainhenkilöitä. Juttusarja nostaa lisäksi esiin yhdistykselle merkittäviä tapahtumia, saavutuksia sekä projekteja. Suomen Jalkapallon Pelaajayhdistyksen historiaa on koonnut ja kirjoittanut turkulainen historioitsija, filosofian maisteri Petri Lavonen, jonka tekemään tutkimustyöhön juttusarja pohjautuu.

Jalkapallon Pelaajayhdistyksen kaikki jäsenet ovat saaneet ilmaista lainopillista neuvontaa erilaisiin ongelmiinsa. Pelaajayhdistyksen lainopillinen neuvonantaja Mika Palmgren on opastanut pelaajia 1990-luvun loppupuolelta lähtien, oikeastaan kaikissa urheilujuridiikkaan liittyvissä kysymyksissä. Eräs tärkeä osa-alue ovat tapaturmavakuutukset, jotka saattavat tuntua pelaajista hankalalta ja monimutkaiselta asialta. 

- Erilaisissa loukkaantumistapauksissa annamme vakuutusneuvontaa, joka on useille pelaajille aika vieras asia. Loukkaantumiset tulevat kuitenkin aina yllätyksinä ja sen jälkeisenä aikana pitää tehdä oikeita ratkaisuja, että tilanteesta selviää myös taloudellisesti eteenpäin, Palmgren muistuttaa.

Kaikki ne Suomen sarjoissa pelanneet huippujalkapalloilijat, jotka tienasivat vuonna 2011 veronlaisena palkkatulona vähintään 10.090 euroa, olivat oikeutettuja tapaturmaturvaan. Veronalaisiksi palkoiksi laskettiin peruspalkka, bonuspalkkiot ja pisterahat sekä pelaajakohtaiset asunto- ja autoedut. Veronlaisiin palkkioihin eivät silloinkaan kuuluneet päivärahat ja kilometrikorvaukset. Pelaajien työantajien, eli seurojen, oli pakko ottaa vakuutus jokaiselle pelaajalle, eikä vakuutusmaksuja saanut vähentää missään nimessä pelaajien palkoista.

Tapaturmavakuutus sisälsi sellaisen perusturvan, että mikäli pelaaja ei loukkaantumisen seurauksena kyennyt enää harjoittamaan jalkapalloilijan ammattiaan, oli hän oikeutettu saamaan tapaturmaeläkkeen. Tapaturmaeläke laskettiin siitä pelaajan vuotuisesta tai pelikauden pituisesta palkasta, jonka mukaan hänet oli vakuutettu. Jos pelaaja oli saanut jonkin pysyvän vamman, maksettiin hänelle lisäksi korvausta sen perusteella, millaisen lääketieteellisen haitan vamma oli pelaajalle aiheuttanut.

Tapaturma määriteltiin äkilliseksi ulkopuoliseksi tapahtumaksi, josta aiheutui henkilövahinko. Tapaturma erotettiin selkeästi kroonisesti viasta, syntyperäisestä haitasta ja kulumaan perustuvasta haitasta.

Loukkaantumistapauksissa pelaajalla oli oikeus sairausajan palkkaan seitsemän päivän ajalta. Sen jälkeen seuran palkanmaksuvelvoite poistui. Tapaturmavakuutus ei sisältänyt kuitenkaan päivärahaturvaa.

- Näiden epäkohtien vuoksi pelaajasopimuksiin pitäisi neuvotella erikseen sellainen pykälä, että seura korvaa palkanmenetyksen myös sairauden ja tapaturvan ajalta, Palmgren painotti.

- Vakuutusyhtiön vastuu alkaa aina vakuutuskauden päätyttyä, eli seuralla on omavastuuoikeus näissä tapauksissa kyseisen vakuutuskauden loppuun asti, hän vielä tarkensi.

Palmgren korosti, että jokaisen pelaajan tuli varmistaa omalta seuralta, että vakuutusturva oli varmasti olemassa ja voimassa.

- Jos haluat varmistua asiasta, kysy seuralta vakuutusyhtiön tiedot ja pyydä itsellesi vakuutusehdot. Tarkista samalla, että sinut on vakuutettu pelaajasopimuksessa sovitun tulotason mukaisesti, Palmgren opasti.

- Kun tapaturma sattuu, varmista että vakuutusyhtiöön tehdään vahinkoilmoitus. Sen voi laatia itse tai seurakin voi sen toki tehdä. Pääasia on, että se tehdään heti. Siinä yhteydessä tulee varmistaa, että vahinkoilmoitukseen on selvästi kirjattu se, että kyseessä on tapaturma. Kannattaa pyytää aina oma dokumentti itselle vahinkoilmoituksesta ja varmistaa, että asiat ovat siinä oikein. Ja jos siinä on pienikin virhe, se pitää korjata, hän alleviivasi.

Kun pelaaja sai loukkaantumisestaan lääkärintodistuksen, tuli varmistua myös siitä, että tapahtumakuvaus oli merkitty täsmällisesti ja oikein. Lääkärintodistuksesta piti ilmetä myös sairausajan pituus ja se, että pelaaja on kykenemätön harjoittamaan ammattiaan tietyn määrätyn ajanjakson.

Vakuutusturvan ulkopuolelle jäivät ne pelaajat, joiden ansiotaso jäi alle 10.090 euron. Tällöin pelaaja urheili pääsääntöisesti omalla vastuulla. Väliinputoajia olivat usein nuoremmat pelaajat. Tällöinkin pelaaja pystyi hakemaan korvauksia Kelalta, mikäli seura ei korvannut ansiomenetyksiä. Kelan korvaus kattoi kuitenkin vain noin 60 prosenttia ansiomenetyksistä. Mikäli pelaaja opiskeli pelaamisen ohessa, oli korvauksen saaminen hyvin epätodennäköistä. Jokainen pelaaja pystyi täydentämään omaa vakuutusturvaansa tietysti myös omilla vapaaehtoisilla henkilövakuutuksilla.

- Tapaturma-asioissa voi aina kysyä neuvoa veloituksetta meiltä, sitä varten Pelaajayhdistys on olemassa. Ja niitä neuvoja kannattaa kysyä jo ennen kuin laatii varsinaisen vahinkoilmoituksen ja jättää itse korvaushakemusta vakuutusyhtiöön, Palmgren vielä kannusti.

 

LUE AIKAISEMMAT OSAT:

OSA 1: Pelaajayhdistyksen alkujuuret johtavat 1970-luvun Tampereelle
OSA 2: Helsinkiläisten vuoro yrittää – 1990-luvun vaihteessa herättiin pysyvästi
OSA 3: Maajoukkuekolmikko aktiivisena – Pelaajayhdistys perustettiin virallisesti vuonna 1992
OSA 4: Tampereen vuoden 1994 kokous käännekohtana – Jakonen ja Koivistoinen uusina primus motoreina
OSA 5: Urheilijoiden työoikeuksien esitaistelija - Mika Palmgrenista pelaajien lainopillinen neuvonantaja
OSA 6: Kohtalokkaita arvovalintoja – Urheilijat jäivät jälkeen muusta työelämän kehityksestä
OSA 7: Tärkeitä juridisia virstanpylväitä – Monet muutokset ovat syntyneet esimerkkitapausten kautta
OSA 8: Uudenlaisia ongelmatilanteita – Edunvalvontakentällä riittää edelleen runsaasti tehtävää
OSA 9: Pelin ja pelaajan puolella – Yhdistyksen toiminta vakiintui, monipuolistui ja kansainvälistyi
OSA 10: Koulutus kannattaa aina – Pelaajille on räätälöity useita eri tutkintomahdollisuuksia
OSA 11: Suomen Pelaajayhdistys liittyi kansainväliseen kattojärjestöön 2001
OSA 12: JPY:n verkostoituminen on tuottanut tulosta
OSA 13: Jalkapallo kuuluu kaikille!
OSA 14: Näytetään punaista korttia rasismille! – Pysyvä osa Pelaajayhdistyksen arvomaailmaa
OSA 15: JPY:n strategian 11 teesiä vuodelta 2007 – ”Ydin lähtee jäsenistämme”
OSA 16: Kohti urheilujohtamisen maailmaa – FIFPRO Online Academy on etäopiskelun edelläkävijä
OSA 17: Kun sopimuksettomien pelaajien turnaus työllisti kaikki – Oslon turnauksesta tuli monivuotinen traditio
OSA 18: Lasse Näsman Cupin pitkät perinteet – Legendaarinen pilkkukisa kuuluu Suomen jalkapallokesään
OSA 19: Visiotyö polkaistaan käyntiin – Kaikki huippusarjojen pelaajat jäseniksi vuoteen 2012 mennessä
OSA 20: Oman säätiön tuki ja turva – Turvallisesti kohti huippu-uran jälkeisiä haasteita
OSA 21: JPY tarttui ottelumanipulaatio-ongelmaan – Red Button leviää myös kansainvälisillä kentillä