Näytetään punaista korttia rasismille! – Pysyvä osa Pelaajayhdistyksen arvomaailmaa

Nykymuotoinen Suomen Jalkapallon Pelaajayhdistys perustettiin vuonna 1992. Pelaajayhdistys julkaisee kesän 2020 aikana juttusarjan, jossa esitellään yhdistyksen eri merkkipaaluja menneiden vuosien varrelta aina tähän päivään asti. Jalkapallon Pelaajayhdistys esittelee juttusarjassa koko JPY:n syntyhistoriaa, kehitystä ja kansainvälistymistä sekä yhdistyksen avainhenkilöitä. Juttusarja nostaa lisäksi esiin yhdistykselle merkittäviä tapahtumia, saavutuksia sekä projekteja. Suomen Jalkapallon Pelaajayhdistyksen historiaa on koonnut ja kirjoittanut turkulainen historioitsija, filosofian maisteri Petri Lavonen, jonka tekemään tutkimustyöhön juttusarja pohjautuu.



Koko maailman kansainvälinen jalkapallokenttä on taistellut suvaitsemattomuutta ja rasismia vastaan jo pitkään. The Professional Football Strategy Council (PFSC), joka koostuu kansallisten liitojen edustajista (UEFA), seuroista (ECA), liigoista (EPFL) ja pelaajista (FIFPro), hyväksyi yksimielisesti maaliskuussa 2013 päätöslauselman, jonka tarkoituksena on kitkeä kovinkin keinoin kaikki jalkapallossa esiintyvä rasismi. Kaikki edellä mainitut osapuolet hyväksyivät yksimielisesti entistä tiukemman ohjelman nollatoleranssikäytännön aikaansaamiseksi.

Suomen Monikulttuurinen Liikuntaliitto, FIMU ry, on tehnyt puolestaan 2000-luvun alusta asti uraauurtavaa työtä monikulttuurisuuden puolesta ja rasismia vastaan, nimenomaan liikunnan kautta. FIMU edustaa Suomessa kansainvälistä Punainen kortti rasismille -järjestelmää, jonka suhteen jalkapallokenttä on ollut erityisen aktiivinen. FIMU:n tavoitteena onkin kerätä eri urheilulajien, -seurojen ja -liittojen edustajat jatkossa samojen yhteisesti tunnettujen tunnusten taakse.

- Suomessa on edelleen aivan liian paljon rasismia ja vähemmistöjen syrjintää. Meidän jokaisen tehtävänä on puuttua siihen. Polkupyörää ei kannata keksiä uudestaan. Punainen kortti rasismille on kansainvälinen järjestelmä, jossa puhutaan asioista oikeilla nimillä. Mekin toivomme, että koko suomalainen urheiluväki löytäisi yli lajirajojen samojen tunnusten alle, Pelaajayhdistyksen toiminnanjohtaja Markus Juhola painottaa tänä päivänä.

Punainen kortti rasismille -järjestelmä otettiin käyttöön suomalaisessa jalkapallossa vuonna 2006. Järjestelmä tuotiin suomalaiseen jalkapalloyhteisöön yksinkertaisen ja ymmärrettävän viestin kautta, mutta myös konkreettisin teoin.

Pää avattiin heti tammikuussa, kun Pelaajayhdistys luovutti naisten maajoukkuepelaajille, Sanna Valkoselle ja Laura Kalmarille, "Punainen kortti rasismille" -julisteen maajoukkueleirin yhteydessä. Pelaajayhdistys osallistui myös saman kuun lopussa UEFA:n järjestämään "Unite against racism" -seminaariin Barcelonassa. Suomi oli mukana samassa rintamassa muiden Pohjoismaiden kanssa.

Helmikuussa Pelaajayhdistyksen hallitus päätti, että "Punainen kortti rasismille" on tärkeä osa koko yhdistyksen vuosisuunnitelmaa. Kun Pelaajayhdistys vieraili maaliskuussa kaikkien Veikkausliigan ja Naisten SM-sarjan joukkueiden pukukopeissa, esiteltiin järjestelmä myös Suomen pääsarjojen huippupelaajille.

Suomalaisissa jalkapallo-otteluissa näytettiin konkreettisesti punaista korttia rasismille pelaajien johdolla ensimmäistä kertaa toukokuussa 2006. Naisten SM-sarjassa innostuttiin tärkeästä aiheesta niin paljon, että jo toukokuussa otteluohjelmassa oli peräti "Punainen kortti rasismille" -teemaottelua. Veikkausliiga seurasi perässä elokuussa ja ensimmäinen teemaottelu oli Tampere United - VPS. Kampanja huomioitiin ottelun kuulutuksissa sekä pelaajaesittelyiden yhteydessä. Opetusministeriö, Suomen Liikunta ja Urheilu (SLU) sekä kansainvälinen Football against Racism in Europe (FARE) -järjestö lähtivat tukemaan hankkeen materiaalikustannuksia.

- Ihmisiä pitää kohdella yksilöinä, on kulttuuritausta mikä tahansa. Kaikki pelaajia, kotimaisia ja ulkomaisia, pitää osata käsitellä tapauskohtaisesti. Ulkomaalaisten pelaajien henkilökohtaisia taustoja voisi selvittää syvällisemmin ihan vaan keskustelemalla. Osoittamalla vaan mielenkiintoa. Pelitaidot kyllä selviävät sitten harjoituskentällä ja peleissä, entinen liigapelaaja ja nykyinen valmentaja Mika Lumijärvi filosofoi vuonna 2006.

- Jos jotain rasismiin viittaavaa ilmenee, pystymme yhdistyksenä reagoimaan asiaan hyvinkin nopeasti. Haluamme edistää kaikin keinoin yleistä yhdenvertaisuutta. Uskon kuitenkin, että lähtökohtaisesti Suomessa ollaan aika korrekteja, mutta avoin tieto ja keskustelu auttaa aina, toiminnanjohtaja Juhola komppasi.

Ihan ongelmitta Suomessakaan ei kuitenkaan oltu selvitty vuoteen 2006 asti. Jotkut yksittäiset ulkomaalaispelaajat olivat joutuneet hankaluuksiin kielimuurin, kulttuurierojen tai taloudellisten syiden vuoksi.

- Tiettyä raadollisuutta on näkynyt esimerkiksi pelaajien siirtojen yhteydessä. Puurot ja vellit ovat menneet sekaisin joissakin ääritapauksissa. Pelaajia on esimerkiksi kaupiteltu minne sattuu ja jätetty sen jälkeen käytännössä oman onnensa nojaan. Heidän edunvalvontansa ei ole ollut silloin yhdenvertaista. Sellainen toiminta voidaan tulkita myös rasismiksi, Juhola alleviivasi.

Norjan Jalkapallon Pelaajayhdistyksen edustaja Morten Stensen Gulbrandsen toi naapurimaan terveiset suomalaisille kollegoilleen. Hän muistutti, kuinka tärkeässä roolissa huippupelaajat ovat esimerkkeinä rasismin vastaisessa työssä.

- Kampanjan toteuttamisen kannalta on ollut aivan olennaista, että pelaajat ja seuratoimijat sitoutuvat aidosti rasismin vastaiseen työhön. Mikäli pelaajat eivät aidosti seiso viestin takana, on viestin välittäminen käytännössä mahdotonta, Gulbrandsen korosti.

- Rasisminvastaisessa työssä selkeä ja suorasukainen viesti on aivan olennaisen tärkeä asia. On uskallettava ilmaista julkisesti, että urheilussa toimivat ihmiset eivät hyväksy rasismia missään muodossa. Pelaajien oma esimerkki on ihan keskeisessä roolissa. On eri asia, puhuuko vaikka lapselle hänen opettajansa tai ihailtu tähtipelaaja. Esikuvan painoarvo on vaan niin paljon suurempi, Gulbrandsen vielä muistutti.

LUE AIKAISEMMAT OSAT:

OSA 1: Pelaajayhdistyksen alkujuuret johtavat 1970-luvun Tampereelle
OSA 2: Helsinkiläisten vuoro yrittää – 1990-luvun vaihteessa herättiin pysyvästi
OSA 3: Maajoukkuekolmikko aktiivisena – Pelaajayhdistys perustettiin virallisesti vuonna 1992
OSA 4: Tampereen vuoden 1994 kokous käännekohtana – Jakonen ja Koivistoinen uusina primus motoreina
OSA 5: Urheilijoiden työoikeuksien esitaistelija - Mika Palmgrenista pelaajien lainopillinen neuvonantaja
OSA 6: Kohtalokkaita arvovalintoja – Urheilijat jäivät jälkeen muusta työelämän kehityksestä
OSA 7: Tärkeitä juridisia virstanpylväitä – Monet muutokset ovat syntyneet esimerkkitapausten kautta
OSA 8: Uudenlaisia ongelmatilanteita – Edunvalvontakentällä riittää edelleen runsaasti tehtävää
OSA 9: Pelin ja pelaajan puolella – Yhdistyksen toiminta vakiintui, monipuolistui ja kansainvälistyi
OSA 10: Koulutus kannattaa aina – Pelaajille on räätälöity useita eri tutkintomahdollisuuksia
OSA 11: Suomen Pelaajayhdistys liittyi kansainväliseen kattojärjestöön 2001
OSA 12: JPY:n verkostoituminen on tuottanut tulosta
OSA 13: Jalkapallo kuuluu kaikille!