Suomen Pelaajayhdistys liittyi kansainväliseen kattojärjestöön 2001

Nykymuotoinen Suomen Jalkapallon Pelaajayhdistys perustettiin vuonna 1992. Pelaajayhdistys julkaisee kesän 2020 aikana juttusarjan, jossa esitellään yhdistyksen eri merkkipaaluja menneiden vuosien varrelta aina tähän päivään asti. Jalkapallon Pelaajayhdistys esittelee juttusarjassa koko JPY:n syntyhistoriaa, kehitystä ja kansainvälistymistä sekä yhdistyksen avainhenkilöitä. Juttusarja nostaa lisäksi esiin yhdistykselle merkittäviä tapahtumia, saavutuksia sekä projekteja. Suomen Jalkapallon Pelaajayhdistyksen historiaa on koonnut ja kirjoittanut turkulainen historioitsija, filosofian maisteri Petri Lavonen, jonka tekemään tutkimustyöhön juttusarja pohjautuu.

Tero Koskela ja Markus Juhola (oik.) Niso:n järjestämässä Old Stars turnauksessa 2015.

Jalkapallon Pelaajayhdistyksen vaiheissa tapahtui 2000-luvun alussa merkittävä käänne, kun Suomen Jalkapallon Pelaajayhdistys liittyi mukaan kansainväliseen toimintaan. Ajatus ei ollut kuitenkaan ihan uusi, sillä kansainvälinen toiminta oli noussut esiin jo vuoden 1994 hallituskeskusteluissa, mutta asiat lähtivät konkreettisesti etenemään vasta muutamaa vuotta myöhemmin. Rohkaisua haettiin lopulta hyvinkin läheltä, sillä pohjoismainen yhteistyö oli jo käynnistynyt suotuisissa merkeissä. Lopullisen kimmokkeen ja mallin suomalaiset saivat Norjan Pelaajayhdistykseltä, joka oli ollut jo aktiivisesti mukana Kansainvälisen Pelaajayhdistyksen, FIFPro:n, toiminnassa jäsenjärjestönä.

Asiat etenivät lopulta nopeasti ja Jalkapallon Pelaajayhdistys hyväksyttiin FIFPro:n (nyk.FIFPRO) täysvaltaiseksi jäsenyhdistykseksi vuonna 2001. FIFPro (Fédération Internationale Des Associations de Footballeurs Professionels; The World Players’ Union) oli silloin reilun 50 jäsenyhdistyksen yhteisö. Tätä reittiä pitkin myös suomalaiset pääsivät mukaan maailmanlaajuiseen ja eurooppalaiseen pelaajien edunvalvontatyöhön sekä hankkeisiin mukaan. Nykyisin Hollannin Hoofddorpissa päämajaansa pitävän FIFPro:n historia ulottuu aina vuoteen 1965, jolloin tämä kansainvälinen kattojärjestö perustettiin Pariisissa. FIFPro on tänä päivänä jaettu myös neljään maanosadivisioonaan ja yhdeksään alakomiteaan. FIFPro edustaa kaikkiaan yli 65.000 ammattipelaajaa ympäri maailman.

Suomen Jalkapallon Pelaajayhdistykselle kansainvälisen kattojärjestön jäsenyys on merkinnyt erittäin huomattavaa taloudellista perusturvaa. FIFPro jakaa vuosittain jäsenyhdistyksilleen solidaarisuusrahaa ja se on parantanut olennaisesti myös suomalaisten toimintaedellytyksiä. 

Lisäksi FIFPro on jalkauttanut jäsenyhdistyksiin pelaajayhdistystoiminnan yleistä ammattiosaamista sekä tietoa jalkapallomaailman viimeisimmästä kehityksestä sekä trendeistä tavalla, joka ilman kansainvälisen kattojärjestön jäsenyyttä olisi tavoittamattomissa.

Kansainväliset yhteydet ovat avanneet Jalkapallon Pelaajayhdistyksen edustajille myös merkittäviä luottamustehtäviä. Pelaajayhdistyksen lainopillinen neuvonantaja Mika Palmgren nimitettiin vuonna 2002 jalkapallon kansainvälisen välimiesoikeuden jäseneksi ja kolme vuotta myöhemmin hänet valittiin myös dopingkomitean jäseneksi. Vuonna 2005 yhdistyksen toiminnanjohtaja Markus Juhola nimitettiin FIFPro:n teknisen komitean jäseneksi. 

Suurempien pelaajaoikeudellisten hankkeiden ja jäsenyhdistystensä perusrahoituksen lisäksi FIFPro on tarjonnut jäsenyhdistyksilleen mahdollisuuksia lukuisien erilaisten pienimuotoisempien pelaajien toimintaympäristöä kehittävien hankkeiden toteuttamiselle. 

Tällaisia ovat olleet muun muassa suomalaispelaajien pääsy FIFPro:n kansainväliseen pelaajapörssiin sekä FIFPro:n tarjoamat opiskelumahdollisuudet myös suomalaispelaajille. Vuonna 2011 käynnistyi FIFPro:n rahoituksella Match fixing -pilottihanke, joka johti pelaajille suunnatun ottelumanipulaatioita ehkäisevän ”Red Button” -mobiilisovelluksen julkaisuun.

Merkittävää on ollut myös pohjoismainen yhteistyö, joka on kehittynyt jatkuvasti 2000-luvulla. Esimerkiksi ”Punainen kortti rasismille” -kampanja on koonnut Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan pelaajayhdistykset saman pöydän ääreen, joka on heijastunut myös Pohjoismaisten yhdistysten lisääntyneenä vaikutusvaltana kansainvälisen pelaajayhdistystoiminnan sisällä.

Suomen Jalkapallon Pelaajayhdistys on ollut 28 toimintavuotensa aikana sloganinsa mittainen yhdistys, eli se on seissyt vankkumatta ”Pelin ja pelaajan puolella”. Jalkapallon Pelaajayhdistyksen asemapaikaksi on vakiintunut Turku. Sieltä käsin se on kehittynyt kansallisesti ja kansainvälisesti tunnustetuksi pelaajien edunvalvontajärjestöksi. Pelaajayhdistys on vaikuttanut kansainvälisten saavutusten lisäksi myös jalkapallon suomalaiseen lajikulttuuriin sekä yleensäkin suomalaiseen urheiluun, purkamalla esimerkiksi myyttiä ammattilaisuuden ja amatööriurheilun vastakkainasettelusta. Visionsa mukaisesti Jalkapallon Pelaajayhdistys voi vankalta pohjalta jatkaa kohti tulevaisuutta ”luotettavana pelaajien aseman edistäjänä ja jalkapalloperheen edelläkävijänä”.

LUE AIKAISEMMAT OSAT:

OSA 1: Pelaajayhdistyksen alkujuuret johtavat 1970-luvun Tampereelle
OSA 2: Helsinkiläisten vuoro yrittää – 1990-luvun vaihteessa herättiin pysyvästi
OSA 3: Maajoukkuekolmikko aktiivisena – Pelaajayhdistys perustettiin virallisesti vuonna 1992
OSA 4: Tampereen vuoden 1994 kokous käännekohtana – Jakonen ja Koivistoinen uusina primus motoreina
OSA 5: Urheilijoiden työoikeuksien esitaistelija - Mika Palmgrenista pelaajien lainopillinen neuvonantaja
OSA 6: Kohtalokkaita arvovalintoja – Urheilijat jäivät jälkeen muusta työelämän kehityksestä
OSA 7: Tärkeitä juridisia virstanpylväitä – Monet muutokset ovat syntyneet esimerkkitapausten kautta
OSA 8: Uudenlaisia ongelmatilanteita – Edunvalvontakentällä riittää edelleen runsaasti tehtävää
OSA 9: Pelin ja pelaajan puolella – Yhdistyksen toiminta vakiintui, monipuolistui ja kansainvälistyi
OSA 10: Koulutus kannattaa aina – Pelaajille on räätälöity useita eri tutkintomahdollisuuksia