Yhteyshenkilöt suurena apuna sopeutumisessa – "Vinkkejä ja neuvoja"

Nykymuotoinen Suomen Jalkapallon Pelaajayhdistys perustettiin vuonna 1992. Pelaajayhdistys julkaisee kesän 2020 aikana juttusarjan, jossa esitellään yhdistyksen eri merkkipaaluja menneiden vuosien varrelta aina tähän päivään asti. Jalkapallon Pelaajayhdistys esittelee juttusarjassa koko JPY:n syntyhistoriaa, kehitystä ja kansainvälistymistä sekä yhdistyksen avainhenkilöitä. Juttusarja nostaa lisäksi esiin yhdistykselle merkittäviä tapahtumia, saavutuksia sekä projekteja. Suomen Jalkapallon Pelaajayhdistyksen historiaa on koonnut ja kirjoittanut turkulainen historioitsija, filosofian maisteri Petri Lavonen, jonka tekemään tutkimustyöhön juttusarja pohjautuu.

Mixu Paatelainen (kuva: Juha Tamminen)

Eri kansallisten pelaajayhdistysten kansainvälisellä yhteyshenkilötoiminnalla on jo pitkät perinteet. Yhteyshenkilöt ovat erittäin isossa roolissa, varsinkin kun joukkueeseen tulee uusi ulkomaalainen pelaaja. Yhteyshenkilöt toimivat linkkinä uuden maan pelaajayhdistykseen ja pelaajan välillä ja heiltä on voinut saada muutenkin korvaamatonta apua uuteen maahan sopeutumiseen. 

Vuonna 2004 Mixu Paatelainen, Juha Reini ja Hannu Tihinen kertoivat omista kokemuksistaan maailmalla. Joskus paras auttaja voi olla kokenut seurakaveri, jolla ei välttämättä edes ole yhteyshenkilön virallista statusta. Yhteyshenkilötoiminta on kuitenkin kehittynyt suomalaiskolmikon aktiiviajoista ja se on tänä päivänä organisoidumpaa ja melkein itsestään selvää maassa kuin maassa.

Suomalaispelaajat pohdiskelivat myös sitä, kuinka tärkeää apua maassa jo ennestään pelaava suomalaispelaaja voi uusille tulokkaille antaa. Sopeutumisongelmat ovat kuitenkin tänä päivänä ihan samanlaisia kuin vaikkapa kuusitoista vuotta sitten.

Kun pelaaja lähtee täysin uuteen maahan pelaamaan, on edessä paljon muitakin uusia asioita, kuin ne urheilulliset haasteet. Uusi kieli voi olla sellaisenaan jo haaste, mutta myös monia meille itsestään selviä arkipäiväisiä asioita hoidetaan ulkomailla eri tavalla. Myös byrokratiaan voi mennä oma aikansa. Onkin äärimmäisen tärkeää, että omasta pukukopista löytyy tukihenkilö, jonka puoleen voi kääntyä erilaisten käytännön kysymysten kanssa. Tai löytyy ainakin sellainen henkilö, joka auttaa asiassa askeleen eteenpäin. Kannattaa siis kysyä neuvoa. Omaa energiaa ja aikaa ei kannata tuhlata tietämättömyyteen, jos apua on tarjolla. Sen jälkeen voi sitten keskittyä parhaalla mahdollisella tavalla itse pelihommiin.

Juha Reini aloitti ammattilaisuransa ulkomailla belgialaisessa KRC Genkissä, jossa hän nousi joukkueen kapteeniksi asti. Reini siirtyi Belgiasta hollantilaiseen AZ Alkmaariin. Reinin mukaan erityisesti nuoret ja uudet pelaajat tarvitsevat apua erilaisissa käytännön asioissa. Hänen mukaansa yhteyshenkilötoiminta toimi esimerkiksi Belgiassa hienosti epävirallisella tasolla.

- Uusien pelaajien neuvominen oli lähinnä kokeneempien pelaajien kontolla. Kun menin Genkiin, oli seurassa pelaajia useista eri maista ja minä sain erityisesti apua islantilaiselta joukkuekaveriltani. Neuvoista oli erittäin paljon apua, mutta tietysti monia asioita joutui kaivamaan myös ihan itse, Reini muistutti.

- Yksi aika isokin moka tuli tehtyä tietämättömyyttään. Tulin Belgiaan Kinnusen Tomin kanssa ja meidän olisi pitänyt ilmoittautua heti ensimmäisenä päivänä kaupungintalolla. Emme tietäneet asiasta mitään, eikä kukaan pelaaja tai seura ymmärtänyt sitä meille kertoa. Meidän naamamme alkoivat tulla kaupungissa tutuiksi ja pian kaupungin työntekijät saivat tietää, että emme ole ilmoittautuneet maahanmuuttajina kaupungintalolla. Meidän maahanmuuttoilmoituksemme oli loppujen lopuksi puoli vuotta myöhässä ja olimme olleet tavallaan laittomia maahanmuuttajia sen ajan. On todella suuri apu, että jos pelaaja saa opastusta tällaisissa asioissa heti alkuun, Reini painotti.

Reinin mukaan joissain asioissa paras apu tuli pidempään maassa olleilta, mutta joitain juttuja oli helpompi tiedustella muilta suomalaisilta.

- Eihän soittaminen jollekin toiselle maassa olevalle suomalaiselle ole muutenkin huono ajatus. Uskon, että kokeneemmat suomalaiset pelimiehet auttavat mielellään uudempia ja nuorempia. Tarvitaan vaan vähän rohkeutta ja oma-aloitteisuutta, hän myönsi.


Hannu Tihinen (Kuva: Juha Tamminen)

Myös Hannu Tihinen oli ehtinyt tutustua jo monen eri maan kulttuuriin. Norjan ja Englannin jälkeen oli Belgian vuoro.

- Norjassa huomiota herätti yhteishenkilöverkoston tehokkuus. Pelaajayhdistys ohjasi sitä ja se oli todella järjestelmällistä. Jokaisessa joukkueessa oli vähintään kaksi pelaajaa, jotka neuvoivat uusia pelaajia, Tihinen kiitteli.

Tihinen muistuttaa samaan hengenvetoon, että pelaajan pitää olla myös itse aktiivinen. Sellaista tukihenkilöä ei ole olemassakaan, joka osaisi antaa kaikki vastaukset kysymättä.

- Paikallisen kielen opetteleminen avaa ihan uusia mahdollisuuksia myös kentän ulkopuolella. Paikallisten asukkaiden kanssa pääsee ihan eri tavalla juttuun ja se avaa taas portteja. 

Tihisen mielestä yhteyshenkilön kansallisuudella ei ollut suurtakaan väliä. Hänen mielestään paikallinen pelaaja oli jopa parempi ratkaisu.

- Kun paikallinen kieli on hallussa, ei tule väärinymmärryksiä. Kansainvälistä yhteyshenkilötoimintaa kannattaa ehdottomasti kehittää. Se antaa uusille pelaajille huomattavasti paremmat mahdollisuudet sopeutua uuteen maahan, Tihinen tiesi.

Mixu Paatelainen oli kiertänyt Skotlannin, Englannin ja Ranskan kenttiä jo 1980-luvulta lähtien.

- Englannissa pelaajayhdistyksen toiminta oli kaikkein organisoiduinta ja vahvinta. Se on myös vauras, mikä antaa edellytykset tehokkaalle toiminnalle. Itselläni sopeutuminen on sujunut yllättävän vaivattomasti. Kun tulin ensimmäisen kerran Skotlantiin vuonna 1987, pelaajayhdistyksestä ei ollut vielä tietokaan, Paatelainen myönsi.

- Käytännön asioiden selvittäminen oli kuitenkin helppoa, koska asuin aluksi bed & breakfast -paikassa, jossa majaili myös joukkueen skotlantilaisia pelaajia. Sain heiltä loistavia vinkkejä ja neuvoja, Paatelainen kiitteli.

- Yhteyshenkilöstä on hyötyä varsinkin yksin asuville pelaajille. Mielestäni on erittäin hyvä ajatus, että uudessa maassa olisi joku pelaajayhdistyksen nimeämä henkilö, jonka puoleen voisi kääntyä, Paatelainen kannusti.

LUE AIKAISEMMAT OSAT:

OSA 1: Pelaajayhdistyksen alkujuuret johtavat 1970-luvun Tampereelle
OSA 2: Helsinkiläisten vuoro yrittää – 1990-luvun vaihteessa herättiin pysyvästi
OSA 3: Maajoukkuekolmikko aktiivisena – Pelaajayhdistys perustettiin virallisesti vuonna 1992
OSA 4: Tampereen vuoden 1994 kokous käännekohtana – Jakonen ja Koivistoinen uusina primus motoreina
OSA 5: Urheilijoiden työoikeuksien esitaistelija - Mika Palmgrenista pelaajien lainopillinen neuvonantaja
OSA 6: Kohtalokkaita arvovalintoja – Urheilijat jäivät jälkeen muusta työelämän kehityksestä
OSA 7: Tärkeitä juridisia virstanpylväitä – Monet muutokset ovat syntyneet esimerkkitapausten kautta
OSA 8: Uudenlaisia ongelmatilanteita – Edunvalvontakentällä riittää edelleen runsaasti tehtävää
OSA 9: Pelin ja pelaajan puolella – Yhdistyksen toiminta vakiintui, monipuolistui ja kansainvälistyi
OSA 10: Koulutus kannattaa aina – Pelaajille on räätälöity useita eri tutkintomahdollisuuksia
OSA 11: Suomen Pelaajayhdistys liittyi kansainväliseen kattojärjestöön 2001
OSA 12: JPY:n verkostoituminen on tuottanut tulosta
OSA 13: Jalkapallo kuuluu kaikille!
OSA 14: Näytetään punaista korttia rasismille! – Pysyvä osa Pelaajayhdistyksen arvomaailmaa
OSA 15: JPY:n strategian 11 teesiä vuodelta 2007 – ”Ydin lähtee jäsenistämme”
OSA 16: Kohti urheilujohtamisen maailmaa – FIFPRO Online Academy on etäopiskelun edelläkävijä
OSA 17: Kun sopimuksettomien pelaajien turnaus työllisti kaikki – Oslon turnauksesta tuli monivuotinen traditio
OSA 18: Lasse Näsman Cupin pitkät perinteet – Legendaarinen pilkkukisa kuuluu Suomen jalkapallokesään
OSA 19: Visiotyö polkaistaan käyntiin – Kaikki huippusarjojen pelaajat jäseniksi vuoteen 2012 mennessä
OSA 20: Oman säätiön tuki ja turva – Turvallisesti kohti huippu-uran jälkeisiä haasteita
OSA 21: JPY tarttui ottelumanipulaatio-ongelmaan – Red Button leviää myös kansainvälisillä kentillä
OSA 22: Tapaturmaturva oli monille täysin vieras asia – Lainopillisen neuvonantajan Mika Palmgrenin ohjeet tulivat tarpeeseen